>Allakointi

>

Olin tänään kokouksessa, jossa täytin kalenteriani marraskuulle 2012. Se tuntui minusta absurdilta. Minusta tuntuu vähän huteralta, oikeastaan vähän huimaavalta ajatella sitä, että yritän tehdä suunnitelmia siitä, mitä teen marraskuun 8. päivä vuonna 2012.

Minulle riittäisi vähempikin. Olisin kiitollinen jo siitä, jos tietäisin, että millainen minun päiväni on kuukauden päästä toukokuussa, sen kuun 11. päivä.

Minulle tuli oikeastaan asiasta huimaavan oksettava olo. Palelin koko päivän. Palelin aamulla jo 6.30, kun aloitin hommat. Palelin illalla klo 18.00 , kun lopetin hommat ja palelen vieläkin. Se on semmoista kummallista vilua, jota kuumemittari ei löydä. Se on vilua, joka ei aivastuta. Se on vilua joka syntyy pelosta.

Katselin vaaleja koskevia uutisia äsken ja viluni yltyi. En oikein halua tällä kertaa olla koko asian kanssa tekemisissä. Olisin mielelläni tässä asiassa tällä kertaa käpykaartissa. Oksentaisin rauhassa pusikossa sunnuntai-iltana.

Lähden aamulla taas 6.30 työmaalle odottamaan vuotta 2012. Olen silloin marraskuussa 8. päivänä puhumassa organisaation alitajunnasta ja merkityksen johtamisesta. Minä pahoin pelkään, että sitä ennen ehtivät muuttaa merkitysrakenteita ja meidän kaikkien alitajunnat siivilöityvät vielä pahemman kerran. Luulen, että joudun väsäämään uuden esityksen.

Ne, jotka minua tulevat kuuntelemaan 2012 marraskuussa, eivät vielä minusta mitään tiedä. Onnelliset ovat he. He eivät voi kohtaamiseemme juurikaan valmistautua. Minä taas joudun elämään tämän odotuksen kanssa.