>Hiekka iholla

by Michael Tillman

>

Hiekkaisen kadun pintaan painautuu rähinöitsijän poski. Tuulee ja hiekka nirhaa ihoa . Oikeistolaiset vaalilehtiset pyörivät ihmisten jaloissa. Tuuli liikuttaa niitä. Paprikasumute leijuu tuulen mukana kohti demokratiaa. Ja marketin vihannestiskiä. Siellä paprika löytää oman paprikansa. Siellä, jossain ulottumattomissani on rauha ja hiljaisuus.

Minä kuulen korkokenkien äänet ja käsirautojen ja varmistimien. Suljen silmäni ja näen unta, että makaan jossain Suomessa, jossain Mäntsälässä, jossain suojeluskuntatalon vintillä ja odotan lähtökäskyä. Odotan käskyä lähteä Helsinkiin.

Minä makaan kadulla ja katu haisee oksennukselta. Näen muutaman sentin päässä maihinnoususaappaat ja siniset haalarit.

Villaulsterin lieve tulee sinisten haalarien viereen. Yritän potkaista ulsteria, mutta se väistää. Siniset haalarit jäävät näkökenttää. Olen yksin. Olen yksin kuin sädehoitoklinikan odotushuoneessa.

Silmät vuotavat. Palelen.