>Liiottelun ja valheen maailma

by Michael Tillman

>

Olin tänään työn tohinassa. En huomannut ajan kulumista, en edes auringon paistetta. Olin sisällä kuuntelin sisälläni olevaa kohinaa. Luennot vähenevät, kiire vähenee, yökin vähenee ja kaiken aikaan ylikierrokset lisääntyvät. Tämä aika on kummallista.

Ensin sitä odotetaan puoli vuotta ja sitten kun se tulee, kaikki on niin poskettoman räjähtävää ja hektistä. Jo Emile Durheim aikoinaan totesi saman asian. Keväällä väki hyppää mieluusti kaulakiikkuun.

Itsemurhien syy ei Durkheimin mukaan lopulta ollutkaan valon lisääntyminen, vaan sosiaalisen elämän lisääntyminen. Kun on pimeää, on mukava kyyhöttää kotona, sillä on helppo arvata ja tietää se, että kaikilla muillakin on pimeää. Kun taas valo lisääntyy ja naapureiden sosiaaliset suhteet kokevat renessanssin, yksinäinen ahdistunut ihminen huomaa jäävänsä viideksi kuukaudeksi yksin.

Protestanttisuuskin tappaa. Katolilaisuuteen liittyy kuulemma yhteisöllisyyttä, mikä taas suojelee yksilöä.

Elämme juuri nyt aikaa, jolloin yksi ja toinen auto äkkiä tuntemattomasta syystä ajautuu vastaan tulevan kuorma-auton tai rekan eteen. Voi rekkakuski-parkoja ! Koko elämä on sitä, että tuijottaa vastaantulevia silmä kovana ja yrittää arvata, että kukaha se noista on, joka kohta kaavitaan etumaskista sihvelillä Monosen ruumispussiin.

Kaiken tämän olen oppinut kirjoita. Pois siis huoli ja hätä. En ole itse suunnittelemassa juuri nyt mitään raflaavaa. Olen oppinut tämän kirjoista, joita luin viime tenttiin. Tässä synkistelyssä on nyt semmoinen aasinsilta, että jollen kohta pääse asiaan, niin aasi kyllä jo putoaa ja hukkuu.

Läpäisin siis tentin. Eikä se ollut mikä tahansa tentti. Se oli tentti nimeltään Sosiologian paradigmat.

Vaatimuksena oli yksi suomenkielinen kirja ja yksi englanninkielinen kirja. Suomalaisesta ehdin lukea puolet. Englanninkielisestä ehdin lukea sivun.

Tuskin koskaan olen elämässäni niin ohuella jäällä niin olemattomin tiedoin luistellut. Tänään tuli kuitenkin tieto läpäisystä ja arvosanasta. Olin saanut kakkosen.

Voitte siten olla sangen varauksellisia ja varovaisia myös tulevaisuudessa, kun luette näitä minun kirjoituksiani. Minulla on nyt akateeminen suoritustodistus siitä asiasta, että minä kykenen vakuuttavasti kirjoittamaan täyttä höpöä asiasta kuin asiasta. Tämä piiskaa minua yhä edemmäs liioittelun ja parodian tielle. Niinpä olen jo tänään iltapäivällä pitänyt tuntosarveni ylhäällä ja mieleni avoimena kaikille signaaleille.

Enkä turhaa. Kuulin heti kahvipöydässä hienon tarinan, josta laventamalla voi kirjoittaa uskomattoman tarinan ilman totuutta.

Kaverini oli varusmiesaikana rahapulassa liftannut kotimatkalla pakettiautoon. Hän oli päässyt istumaan pakettiauton tavaratilaan kuuden vangin keskelle. Vangit olivat olleet työkomennuksella ja heitä oli viety takaisin vankilalle säilytykseen. Konnat olivat olleet myötämielisiä ja asiallisia. Porukalla oli vertailtu aamuja ja todettu, että varusmiehellä on eniten.

Noistakin aineksista olisi helppo kehittää pienellä lavastuksella vaikka näytelmän näytös. Runsaasti vain soopaa ja paikallista väri kylkeen. Näin vaalien alla tilanteesta saisi vieläkin herkullisemman. Kaikki me olemme tietenkin sitä mieltä, että vangit eivät välitä muusta kuin omasta vapaudestaan ja seuraavasta rikoksesta. Näinä aikoina voisi olla usein niin, että pakettiauton ulkopuolella vapaana käyskentelevät ne suuremmat konnat

Advertisements