>Single malt ja muita yltiöpäisiä hankintoja

by Michael Tillman

>

Matkoilta on hauska palata kotiin. Kevät on poissa ollessani edennyt aimo harppauksen eteenpäin. Sataa. On ilma, jolloin sumuisella järvellä ensimmäiset piisamit alkavat touhuta. Mäyrät ryhtyvät tämmöisellä kelillä puuhakkaasti siivoamaan pesäkolojaan. Niihin nimittäin valuu sulamisvesiä ja sekös mäyriä ottaa pattiin. Ne heräävät talviunestaan ja ryhtyvät valmistautumaan kevääseen ja kesään.

Sama puuhakkuus iski myös minuun. Hankin draiverin , putterin ja sylillisen rautamailoja , sillä minulle tehtiin sulovileenmäinen tarjous, josta en saattanut kieltäytyä.

Ei, ei minulla ole golf-osaketta. Eikä minulla ole vihreätä korttiakaan. Eikä semmoista mailalaukkua. Enkä usko meneväni edes kurssille. En ainakaan toukokuussa. Ehkä syyskuussa. Ehkä jonakin vuonna.

Minusta on vain mukava kasvattaa golf-maila kokoelmaani. Ennestään niitä oli yksi ja nyt niitä- niin, en edes laskenut, montako niitä on. Mutta paljon siinä sylillisessä niitä on.

Ne ovat kaikki erisortilla lavastaan vääntyneitä, joten en tiedä, tekeekö niillä mitään. Suurimman hyödyn ehkä saan niistä siillä keinoin, että kesäilloin kävelen sellaisen mailan kanssa ympäri residenssiä ja siemailen virkistävää GT-juomaan. Se tekee naapureihin arvaamattoman vaikutuksen ja voi ahdistaa jotkut vastaaviin hankintoihin.

Olisi mukava omistaa lentokone, rekka-auto, Suomi-konepistooli, taistelupanssarivaunu, oma pontikkapannu , taikka jotain muuta mukavaa, laitonta , hauskaa ja erityisluvan vaativaa. Me miehet olemme usein rakennettuja niin.

Minulla on nyt kohtuullinen pelaamisen mahdollistava välinekokoelma. Mutta ei lupaa. Sosiologisessa mielessä meinaan nyt tässä kirjoituksessa paljastaa tämän asian, jotta mahdollisimman monet ko. peliä pelaavat ystäväni lukevat tämän tiedon.

Jään jännittyneenä odottamaan sitä, minkälaista sosiaalista tukea, myötäelämistä, mukaan tempaamista ja sosiaalista painostusta tämä hankinta saa aikaan.

Vai käykö niin, että kun kapinoin ja sovellan vapaasti omia kiemuroitani tässä pelin aloittamisessa, se tulkitaan suljetun piirin keskuudessa kummallisuudeksi ja aiheuttaa hiljaisuutta.

Ryhdyn vissiin metsästämään jonkin sortin putkikassia noille vehkeille. Sillä tavoin niitä on siistimpi säilyttää autotallissa. Eivät mene hukkaan.

Kukaties otan putterin sisälle illemmalla ja ryhdyn sohimaan valkoista palloa kirjastohuoneen matolla kohti kyljellään olevaa juomalasia. Välillä maistellen viereisellä pöydällä olevasta single malt –lasista.

Sitäkin tuli nimittäin hankittua viikonlopun matkalta. Se on siinä mielessä hyvä hankinta, että se ei vaadi yhteiskunnan, taikka yhteisöjen normittamaa erikoislupaa. Kukaan ei onneksi tule minulle sanomaan, että turhaa hienostelua tuo singlen lipittely. Sinulle riittäisi ihan hyvin sekaisin sotkettu blended.

Mutta onnellinen olen. Ennen kokeilematonta singleä pullollinen kaapissa ja ihka omat golf-mailat autotallissa. Miehessä on nyt se sama tunne , kun nuorena miehenä tansseissa; Ketään ei haeta, kenellekään ei puhuta, mutta kohtalolle on annettu mahdollisuus. Äärimmäisen pieni, mutta mahdollisuus kuitenkin.

Jäämme uteliaana odottamaan, miten kohtalo aikoo mahdollisesti käyttää hyväkseen tämän mahdollisuuden.

Advertisements