>Myytävänä sukset – ostetaan vähän käytetty kilju tai kotiviini

by Michael Tillman

>

Hiihtäjä Räsäsestä on kuulemma aikoinaan isketty verta pakkiin ennen kisoja. Paha veri pitää saada pois. Niinhän totesi jo aikoinaan Kuppari – Lempi. Hiihtäjä Räsäsen tapauksessa lienee kuitenkin ollut niin, että verestä ei tehty verilettuja ja palttua maajoukkueen ruokapöytään.

Isoisäni kertoi ottaneensa talvi- ja jatkosodassa eläviltä hevosilta myös vähän verta pakkiin, mistä verestä sitten oli tehty joukoille voimaruokaa ikuisen liisteripuuron kumppaniksi.

Isoisäni selvisi tempusta rangaistuksetta, joskaan ei kyllä prenikoitakaan liiemmin tullut. Räsänen taisi saada aikoinaan melkoiset kipurahat voitettuaan STT-instituution oikeusjutussaan. Semmoinen raha ei näytä kuitenkaan tuovan pojalle siunausta. Semmoinen totuus on väärällä valalla kirjan päältä vannottu ja kavaluudella hankittu.

Kilpaurheilu on syöpä, vastenmielinen ilmentymä ja maailma, jonka agenda ja paradigma ovat vääristyneet ja valheelliset. Kaikki kilpaurheilun paradigmat ovat itse asiassa valhetta ja roskaa.

Paradigmat ovat paradoksaalisia ja irrationaalisia valheverkkoja, joiden selittely onneksi on vienyt julkisuudesta muutaman vastenmielisen poliitikon ja rouva Tukiaisen.

Paradigma on muuten harvinaisen käyttökelpoinen sana urheilusta puhuttaessa. Selkokielellä Wikipedian mukaan paradigma tarkoittaa oikeana pidettyä, yleisesti hyväksyttyä ja auktoriteetin asemassa olevaa teoriaa tai viitekehystä, kuten esimerkiksi evoluutioteoriaa tai suhteellisuusteoriaa. Tai sitä, että urheilu olisi jotenkin erityisen rehtiä ja reilua toimintaa, joka olisi yksilölle hyväksi ja ylösrakennukseksi, kun hän suunnittelee omaa elämäänsä.

Kilpaurheilun viimeinen pyhä linnake, rehellinen vedonlyöntikin on osoittautunut mätäpaiseeksi, jossa löyhkää ja haisee pahuus ja ilkeys, oman voiton tavoittelu ja moraalittomuus.

Urheilun rinnalla politiikkakin on alkanut näyttämään mukavalta, reilulta ja analyyttiseltä toiminnalta, jossa pyritään hyvään ja oikeaan. Ja moni muu harrastus.

ps.

Rauman Lukko on juuri kepeillä ja nyrkeillä sohimalla saanut pääkaupunkiseudun pellet nujerrettua jäänrakoon. Se on niille ylvästelijöille ihan oikein. Kosto on suloista. Veitte Esa Iisaksonin meiltä 1967 ja sitten kun Iisakson olisi halunnut palata takaisin, laitoitte hänet kevään viimeisiksi viikoiksi karanteeniin. Hifki sai silloinkin Raumalla turpiinsa ja saa ylihuomennakin.

Jotenkin noin vissiin kuuluisi ajatella. Ja ryystää kaljaa päälle. Mutta totta joka sana. Kuten huomaatte, ihmisen pahuus paljastuu urheilun avulla hetkessä. Minäkin muutun ääliöksi

Mainokset