>Hurjia lähitaisteluja tiedossa Libyassa

by Michael Tillman

>

Libyassa on tapahtumassa uutisten mukaan se, jota alikersantti Yrjö Lahtinenkin vähän kammoksui. Kaikki vastustajan vanhat ämmätkin on koulutettu, taikka ainakin niille ollaan antamassa AK-47 ja pari lippaallista kovia.

Kyllä kauhistuttaa minuakin. Risteilyohjuksen jälkien siivoaminen käy käden käänteessä. Miljoonan rynnäkkökiväärin haaliminen takaisin asevarastoihin on hankalaa ja aikaa vievää hommaa. Toisen maailmansodan asearsenaalia ei ole Suomessakaan saatu siviileiltä pois täydellisesti edes 66 vuodessa. Entä sitten maissa, joissa semmoisella vehkeellä todella saattaa olla pitkälle tulevaisuuteen päivittäistä käyttöarvoa ?

Naissotilas on tietenkin kiehtova fetissi ja fantasia. Meille on kerrottu hurjista naissotureista, jotka leikkasivat toisen rintansa pois, jotta jousella olisi kätevämpi ampua, eikä jänne räpsähtäisi nänniin joka kerta.

Hollywood on lanseerannut meille naisupseeri-hahmon, joka ei ihan yllä keskitysleirin naisvartijan tasolle, mutta pystyy katseellaan kyllä tekemään jäitä miehen drinkkiin keskellä autiomaata.

Partisaaninaiset ne vasta kamalia olivat. Ja punakaartin naiset.

Tavallisen siviilin ja kansalaisen olisi varminta ehkä pysytellä erossa sotavehkeistä. Se on eettisesti kestävä vaihtoehto.

Mutta mikäpä minä olen vieraita kulttuureita arvostelemaan. Japanissa kerrotaan innoissaan, että nyt on löydetty jostain kaapelia 2 km. Kasvojen menetyksen pelosta riemua lietsotaan ja julkisuuteen annetaan tyhjää tietoa jatkuvasti. Valheen paljastuminen siirretään vielä tunnilla eteenpäin. Tuommoinen strategia sopii 7 vuotiaalle tuhmeliinille, mutta kokonaiselta kansakunnalta odottaisi jotain muuta.

Pelkillä keskikoulun papereilla on helppo nähdä tuhoutuneen ydinvoimalan televisiokuvasta se, että vaikka siihen romuläjään vetäisi millaiset sähköt tahansa, sen kasan uumenista ei helpolla ihan toimivia systeemejä löydy.

Ihan Hiihtoliiton hommaa.

Jos jäähdytyspumput alkavat tänään tai huomenna laulamaan Japanissa, minä kestän mielelläni häpeän ja olen iloinen, että olin väärässä. Epäilen kuitenkin.