>Invocavit

by Michael Tillman

>

Se on sitten paastonajan ensimmäinen sunnuntai. Ajankohtainen sisältö päreelle olisi kiusaus. Tänään tunnin päästä kirkoissa kerrotaan Jeesuksesta ja perkeleestä. Autiomaassa ollaan ja perkele kiusaa ja houkuttelee Jeesusta luopumaan hommistaan.

Hankala on aihe. Minäkin olen luopunut monista asioista elämässäni. Olen hankkinut tilalle taas monia toisia asioita, joista en millään haluaisi luopua. Nytkin pitäisi lukea tenttikirjoja, eikä harrastaa itseilmaisua ja kirjoittamista.

Sunnuntain ja maanantain lehdissä on usein surullisia tarinoita siitä, miten joku on ryyppyremmissä kieltäytynyt luopumasta viinaosuudestaan ja saanut siitä syystä Moran kylkeensä.

Lehdissä on kertomuksia siitä, miten joku on luopunut poliittisesta uskostaan. Ja aatteestaan.

Paastonaikana pitäisi luopua jostain. Mieleen juolahtaa tietenkin ruoka ja ravinto. Sehän se meille paastosta mieleen tulee. Mehupaasto. Yhteiskunnallisesti on kummallista, että tipaton tammikuu ei ole paastonajassa, vaan jossain synkeässä pimeydessä. Sekin on kummallista, että nykyihminen ei ole huomannut paastonajan erinomaisuutta luopumisen merkitysrakenteena.

Ihminen voisi aivan hyvin luopua täksi ajaksi turhista yksityisautomatkoista. Olisi helppo paastota nyt esimerkiksi siten, että ei katso ollenkaan televisiota. Uutiset näkee hyvin netistä taikka kuulee radiosta. Mitään merkittävää ei itse asiassa menetä, vaikka ei kuulisi mistään mitään. Ehkä se olisikin aivan liian helppo tapa paastota. Ei ongelmia, ei kärsimystä, ei vieroitusoireita, ei korkeampaa kokemusta.

Japanissa on ehkä 30 000 ihmistä kuollut, ehkä vain 10 000. Kuka tietää. Se on surullinen juttu, mutta auttamista varten ei tarvitse kuormittaa itseään kollektiivisen tirkistelyvietin välityksellä. Ilman televisiota pärjää tässäkin tapauksessa.

Lyly Rajala on mennyt kihloihin itseään 20 vuotta nuoremman laulajattaren kanssa. Ilman tuota tietoa selviämme juuri ja juuri. Luulisin. Kävin kuitenkin innoissani katselemassa morsion kuvaa netistä. Ei ole minun tyyppiäni. Onnea kovasti kuitenkin Lylylle.

Minä taidan nyt luopua television katselusta ensimmäisen pääsiäispäivän alkuun asti. Kokeilen urbaania paastoa. En katso uutisia enkä katso edes lastenohjelmia. Eilen vilkaisin viisi minuuttia jotain Unicef – gaalaa. Uskoisin sen otoksen perusteella, että paastoaminen on lasten leikkiä.

Kun tulee sitten pääsiäissunnuntai, avaan telkkarin, laitan sen äänettömälle, menen keittiöön, otan jääkaapista pari kanamunaa. Törkin niihin muniin reijät molempiin päihin ja puhallan ne tyhjiksi. Sitten paistan itselleni pekonia ja ne kanamunat. Sen jälkeen ryhdyn maalaamaan muniani.
Mitäs siihen sanot, Munamies !
Ps.
Kuvassa paastoni ajaksi minulle sopivaa elävää kuvaa.
Ps. 2
Eilisen iloittelun ja vaalikonekirjoittelun jälkeen olen näköjään menettänyt yhden lukijoistani. Olen pahoillani, jos olen aiheuttanut mielipahaa. Myönnän rehellisesti, että minussa on sen verran narsistin vikaa, että lukijoiden menetys surettaa. Tuote on tarkoitettu teitä viihdyttämään. Omia idin alueen pohjamutia voin tonkia itsekseni.