>Tajunnan virtaa asiasta toiseen

>

Kävin ostamassa äsken itselleni hillityn liituraita-puvun. Koko homma kesti puheiden kanssa 15 minuuttia. Olen lopputulokseen tyytyväinen. Naisväki olisi luultavasti pitkittänyt episodia, mutta kun minä olin yksin liikkeellä ja myyjä oli mies ja liike oli tyhjä asiakkaista. Ensimmäinen kokeiltu takki oli suuri, mutta seuraava osui kohdalle. Housutkin sopivat.

Oloni on sen vuoksi nyt seesteinen ja hillitty. Vaateostospaniikki on ohitettu ja Al-Capone -loimi on turvallisesti komerossa odottamassa käyttöä.

Kävi siis melkein yhtä hyvä tuuri ja onni, kuin hyvälle vanhemmanpuoleiselle ystävälleni aikoinaan kävi. Hän meni suorittamaan nykyään niin epämuodikasta ruotsin virkamiestutkintoa. Vastaanottava virkamies oli tulkinnut kaunista kesäsäätä ja valtionvirkamiesten työaikajärjestelmää niin vapaasti, että oli lähtenyt perjantai-iltapäivällä mökilleen Hämeeseen maalaamaan punamultamaalilla mökin seinää.

Hän oli varakas mies, joten hänellä oli jo tuohon aikaan mökillään lankapuhelin. Muunlaisia ei silloin ollutkaan. Tuttavani oli onkinut herran kesämökin puhelinliittymän numeron itselleen ja soittanut virkamiehelle kesken tämän maalaustalkoiden.

Ystäväni suorittikin virkamiestutkintonsa puhelimitse ja paljon nopeammin kuin minä onnistuin ostamaan tänään puvun itselleni.

Minä puhuin tänään espanjaa uusille opiskelijoille. Sanoin nimeni ja ammattini lauseilla, joissa ei ollut juurikaan adjektiiveja ja adverbejä. Luettelin lukusanat yhdestä kymmeneen ja sanoin, että siinä oli kielitaitoni ultima vuelta, viimeinen kierros, sillä nyt joudun lähtemään tärkeään tehtävää suorittamaan. Vaikka ei minulla mitään tärkeää ollut. Muistin enää nimittäin mitä on juustosämpylä espanjaksi, mutta en enää yhtään muuta sanaa. Sosiaalisessa contekstissa on vaikea ensitapaamisessa käyttää juustosämpylää, huomasin sen oitis.

Myöhemmin muistin vielä yhden sanan; la manivela. Se on veivi, eli kampi. Ja cambio on vaihtorahat. Tervetuloa Suomeen, mukava nähdä teitä täällä. Toivottavasti teillä on paljon vaihtorahaa ja toivottavasti ette heitä täällä olo aikananne veiviänne. Siinä siis, miksi väistin. Lähden aamulla lomalle vieraaseen valtioon yhdeksi yöksi.

Lähden eurooppalaiselle kaupunkilomalle neljän miehen seurueessa. Tuttuja miehiä kaikki ja tuttu kaupunki. Tuttu kaava, joku voisi sanoa. Tällä kertaa tosin lähden vieraaseen maahan syystä, joka on langennut osalleni elämässäni ensimmäisen kerran.

Niinpä, voi olla, että palaan kirjoittamaan vasta pyhäehtoona. Mahdollisesti jo ennen sitä. Raportoin sen, minkä pystyn. Kaikkea ei ole syytäkään. Nukkukaa hyvin. Näin eilen unta lääkäriambulanssin lääkäristä, joka keräilee hautaustoimistojen mainoskyniä. Voikohan semmoista harrastusta oikeasti olla lääkärillä olemassa ? Ehkä, voi. Voi olla, että minä olen vain vanha

>Myytävänä sukset – ostetaan vähän käytetty kilju tai kotiviini

>

Hiihtäjä Räsäsestä on kuulemma aikoinaan isketty verta pakkiin ennen kisoja. Paha veri pitää saada pois. Niinhän totesi jo aikoinaan Kuppari – Lempi. Hiihtäjä Räsäsen tapauksessa lienee kuitenkin ollut niin, että verestä ei tehty verilettuja ja palttua maajoukkueen ruokapöytään.

Isoisäni kertoi ottaneensa talvi- ja jatkosodassa eläviltä hevosilta myös vähän verta pakkiin, mistä verestä sitten oli tehty joukoille voimaruokaa ikuisen liisteripuuron kumppaniksi.

Isoisäni selvisi tempusta rangaistuksetta, joskaan ei kyllä prenikoitakaan liiemmin tullut. Räsänen taisi saada aikoinaan melkoiset kipurahat voitettuaan STT-instituution oikeusjutussaan. Semmoinen raha ei näytä kuitenkaan tuovan pojalle siunausta. Semmoinen totuus on väärällä valalla kirjan päältä vannottu ja kavaluudella hankittu.

Kilpaurheilu on syöpä, vastenmielinen ilmentymä ja maailma, jonka agenda ja paradigma ovat vääristyneet ja valheelliset. Kaikki kilpaurheilun paradigmat ovat itse asiassa valhetta ja roskaa.

Paradigmat ovat paradoksaalisia ja irrationaalisia valheverkkoja, joiden selittely onneksi on vienyt julkisuudesta muutaman vastenmielisen poliitikon ja rouva Tukiaisen.

Paradigma on muuten harvinaisen käyttökelpoinen sana urheilusta puhuttaessa. Selkokielellä Wikipedian mukaan paradigma tarkoittaa oikeana pidettyä, yleisesti hyväksyttyä ja auktoriteetin asemassa olevaa teoriaa tai viitekehystä, kuten esimerkiksi evoluutioteoriaa tai suhteellisuusteoriaa. Tai sitä, että urheilu olisi jotenkin erityisen rehtiä ja reilua toimintaa, joka olisi yksilölle hyväksi ja ylösrakennukseksi, kun hän suunnittelee omaa elämäänsä.

Kilpaurheilun viimeinen pyhä linnake, rehellinen vedonlyöntikin on osoittautunut mätäpaiseeksi, jossa löyhkää ja haisee pahuus ja ilkeys, oman voiton tavoittelu ja moraalittomuus.

Urheilun rinnalla politiikkakin on alkanut näyttämään mukavalta, reilulta ja analyyttiseltä toiminnalta, jossa pyritään hyvään ja oikeaan. Ja moni muu harrastus.

ps.

Rauman Lukko on juuri kepeillä ja nyrkeillä sohimalla saanut pääkaupunkiseudun pellet nujerrettua jäänrakoon. Se on niille ylvästelijöille ihan oikein. Kosto on suloista. Veitte Esa Iisaksonin meiltä 1967 ja sitten kun Iisakson olisi halunnut palata takaisin, laitoitte hänet kevään viimeisiksi viikoiksi karanteeniin. Hifki sai silloinkin Raumalla turpiinsa ja saa ylihuomennakin.

Jotenkin noin vissiin kuuluisi ajatella. Ja ryystää kaljaa päälle. Mutta totta joka sana. Kuten huomaatte, ihmisen pahuus paljastuu urheilun avulla hetkessä. Minäkin muutun ääliöksi

>Kohtasin tänään uskomattoman naisen

>

Laajakaistaa monopolilla puhelinkaapelia pitkin kauppaava teleoperaattori lähestyi minua nuoren naisen välityksellä kesken työpäivän.

Hän jotenkin huijasi minua, olen siitä varma. Minä kuitenkin menin puhelinmyyjän ansaan kuin juottovasikka. Me vanhemmat herrasmiehet olemme sellaisia.

Nuori nainen tiesi jostain, että residenssiin tulee laajakaista heiltä, ainoalta mahdolliselta toimittajalta, 2 megan nopeudella ja sikamaiseen 47 euron hintaan.

Hän teki minulle puhelimessa ehdotuksen. Hän sanoi, että jos hän saa minun lupani, hän nostaa sen nopeuden 8 megaan ja laskee sen kuukausimaksun 29 euroon. Kaupantekijäksi hän lupasi lähettää minulle mokkulan 3 megan nopeudella ilmaiseksi.

Kysyin naiselta, lähtisikö hän vielä lisäksi samaan sopimukseen kanssani kahdeksi viikoksi tutustumaan teleyhtiön laskuun Irlannin olutpubeihin. Siihen ei kuulemma enää teleyhtiöllä ollut varaa. Tädyke piti hersyvästä naurusta päätellen asiaa kuitenkin kiinnostavana.

Sanoin hänelle, että aivan varmasti jossain nyt on koira haudattuna, mutta että minulla on nyt kiire luennolle, enkä jaksa keskittyä tähän paratiisimaiseen ehdotukseen.

Sanoin hänelle, että kirjoitan nettiin suositulle blogisivulleni asiasta, jos hän osoittautuu tuhmaksi tytöksi. Hän väitti olevansa entinen pyhäkoululainen ja liikkeellä vilpittömällä mielellä.

Kävin äsken kokeilemassa Voddler- filminkatselu sivustolla, ja totta tosiaan, ilmainen elokuva puski läppääriin hurjalla nopeudella ilman pätkimistä ja nikottelua.

Mitähän muuta ihmettä tässä vielä tapahtuu ? Pitäisiköhän viikinglotota huomenna ? Jos sieltä vielä tulee rahaa, maailman kirjat ovat lopullisesti sekaisin.

>Arvonnan voittaja

>On pitkäaikainen lukija, Sanna. Onneksi olkoon ! Arvonnan suoritti puolueton, korkeasti koulutettu, kansainvälinen ja kielitaitoinen kunnallinen viranhaltija naapurityöhuoneesta.

Voittaja laittakoon tiedon toimitusosoitteesta sähköpostilla tillman@suomi24.fi osoitteeseen, niin palkinto lähtee liikkeelle.

>Ei tullut kutsua ei !

>

Ulkoministeri Stubb ja muu älymystö näyttävät iltapäivälehtien mukaan olevan vähän huonolla humoorilla liikkeellä, koska Lontoossa järjestettävään Libya-kokoukseen ei tullut kutsua, vaikka Ruotsi sellaisen kutsun sai.

Kutsumattoman osa on aina hapan ja ahdistava. Milloin menee entinen tyttöystävä naimisiin, milloin taas joku on jäänyt pois Levin ” hiihtoreissulta”. Perimmäinen syy on aina kutsumattomuus. Joillakin muilla on tarpeeksi kavereita.

Jaakko Tepon sanojen tavoin voi tietenkin mennä kutsumattomana häihin ja pieraista kesken herkän hetken. Meiltä ei oikein taida sekään onnistua.

Presidenttimme ei ehkä ollut kovin innostunut siitä, että saisi juhlistaa viimeistä vuottaan sotimalla Afrikassa. Aleksander ja Jyrki taas ovat näin vaalien alla kovasti varovaisia. Kokoomuksen vaalikanoottia ei nyt parane yhtään keinuttaa.

Tärkein syy lienee kuitenkin se, että meidän Hornettimme eivät vielä toistaiseksi oikein sovellu maassa olevien kohteiden röykyttämiseen. Meidän koneitamme voidaan tankata ilmassa, niissä on taittuvat siivet ja vaijerikoukku. Niiden nokkapyörä soveltuu jopa tukialukselta lähtöön, mutta meidän Horneteilla voi oikeastaan vain pudottaa toisia koneita alas.

Nyt siellä Libyassa on vain kavereiden koneita, joten menee vähän hankalaksi.

Parempi varmasti on pysytellä nyt vain hissukseen. Arabimaat ovat poikkeuksetta jossain vaiheessa kääntäneet ruosteiset torrakkonsa auttajia vastaan. Seitsemän virolaista polkupyöräilijää on juuri nyt kateissa jossain Bekaan – laakson tienoilla. Vähän kummallinen joukko se kaiken kaikkiaan on. Nuoria miehiä kaikki. Olisi mukava tietää vähän tarkemmin, millainen tausta näillä pyöräilijöillä on? Ketä miehiä nämä kaapatut oikein ovat ?

Teillä on vastausaikaa vielä 45 minuuttia sivupalkin mielipidekyselyyn. Kommenttilaatikkoon ilmoittautuminen arvontaan.

Nukkukaa hyvin.

>Soininvaara ei taida olla Soinille vaaraksi

>

Soininvaara on kirjoitellut näköjään vähän huolimattomasti Perussuomalaiset ry:stä. Hän on nimitellyt puoluetta parasiitiksi. Useat yhdistyksen jäsenet ja kannattajat ovat vetäisseet siitä herneen nenäänsä.

Soininvaara yrittää nyt kirkastaa keittämäänsä soppaa. Hän korostaan blogissaan, että hän nimitteli puoluetta, ei suinkaan yksittäisiä ihmisiä. Veikeää on, että hänen nimensä ja nimittelyn kohteena olevan puolueen puheenjohtajan nimi synkkaavat sangen leikkisästi keskenään. Joku voisi jopa sanoa, että kohtalon ivaa.

Soininvaaralle voisi sanoa sen neuvoksi, että hänen puoluetoverinsa, oikeusministeri Braxin läpi ajama viharikos-laki liippaa hyvin läheltä tilannetta, jossa kokonaista ryhmää nimitetään parasiiteiksi. Toivon mukaan Soininvaara muistaa tämän. Tosin, historiassa ennenkin on ollut tapauksia, joissa kaikki pykälät eivät aina kaikissa valtioissa ole kaikkia ihmisiä koskeneet. Kannattaisi kuitenkin olla varovainen.

Joka viides kadulla vastaan tuleva on ilmoittanut äänestävänsä loukatun puolueen ehdokkaita. Soininvaaralle tiedoksi se, että suurin osa tuosta joukosta ei varmastikaan todellisuudessa usko, että äänestämällä voi saada aikaan suuria muutoksia köyhyyteen ja tulonjakoon.

Suurin osa tuosta joukosta menee äänestämään sen vuoksi, että he saavat toteuttaa herroille henkilökohtaisen kostonsa. Ei Soinin tarvitse erityisesti menestyä. Ei hän tähänkään asti ole mitään merkillistä tehnyt. Tuo merkillinen uusi äänestäjäjoukko haluaa saada nykypäättäjät polvilleen. Se haluaa saada heidät hetkeksi pois tolaltaan. Nyt se joukko on saanut jo kolme isoa puoluetta polvilleen.

Soininvaara on väärässä. Perussuomalaiset eivät ole sitä, miksi hän heitä nimittää. Perusuomalaiset muistuttavat Libyan kapinallisia. He ovat hajanainen ryhmä, jonka johtaminen on haastavaa. He ovat ryhmä, jolle riittää se, että valtaapitävät lähtevät. He ovat ryhmä, jolle ilonaiheeksi riittää se, kun saa ampua taivaalla olevia pilvenhatatroita sergeillä taikka raskaalla it- konekiväärillä. Hylsyt lentävät, ruudinsavu hurmaa massat ja avolavat kiitävät aavikolla.

Väitän, että itseasiassa Euroopan molemmilla laidoilla on kyse samasta asiasta. Meidän valtaapitävämme eivät vain ole huomanneet sitä vielä. Meidän järjestelmässämme vaaliuurille ryntäystä on paha torjua sivistyneesti.

>Arvontaa….vastaa ja voita !

>

Viharikos – mielipidemittauksen arvontapalkinnoksi on päätymässä Juha Seppälän romaani Routavuosi. Luin sen eilen junassa. Romaani ei ole kovin helppo, mutta tuntien lukijakuntani korkean henkisen ja kirjallisen tason, uskallan asettaa sen arvontapalkinnoksi. Romaani on ilmestynyt vuonna 2004.

Romaanissa seikkailee nykyhetkessä opintojensa kanssa kamppaileva humanisti-nuorimies Kaarle ja rinnakkaistodellisuudessa vuodessa 1904 Eugen Schauman. Kolmantena mukana seikkailee henkilö nimeltään Eric. Melko profeetallinen nimi tässä yhteydessä. Lieneekö Seppälä myöhemmin pannut asiaa merkille ?

Pomminheittämisestä on kyse, itsevaltiaiden ampumisesta ja terrorismista. Seppälä sekoittaa kuitenkin pakkaa kunnolla. Pahaa kaivetaan esille suurvallan alamaisten mielistä, mutta etenkin nykyhetkestä ja post-modernin ihmisen menosta. Routavuosi kehittelee oikeastaan sitä teemaa, jolla Seppälä tuli sitten lopulta kovaäänisesti esille kirjassaan Paholaisen haarukka. Vaalien alla ja suuren poliittisen myllerryksen kynnyksellä tämä romaani on tavoittelemisen arvoinen palkinto.

Suomalainen Kirjakauppa Joensuussa myy tätä kovakantista ajankuvaa ymmärtämättömyydessään 3 euron hintaan, mikä tässä samalla tuotakoon julki niille, jotka metsästävät tässä maailmassa pelkkää taloudellista hyvää.

Laitoin tuon vastausajan turhan pitkäksi. En usko, että kukaan jaksaa odottaa niin kaukana tulevaisuudessa olevaa arvontaa. Kaarina Mäkelä tosin aina vakuutti, että kannattaa odottaa koko vuosi arvontaa. Minä nyt kuitenkin feodaalisesti ja itsevaltiuden suomin valtuuksin lyhennän mielipidetiedusteluaikaa ja rajaan sen päättymään maanantai-iltana klo 24. Tiistaina arvon keskuudestanne onnellisen voittajan.

>Hajanaisia huomioita viikonlopusta

>

Yöllä on kuulemma siirretty kelloja. Asiasta on lievää epävarmuutta ilmassa, sillä tietokone ja kännykkä ovat eri ajassa kuin könniläinen kaappikello. Autossa taas on sama aika kuin tietokoneessa. Sunnuntaiaamuna se on kuitenkin aivan sama. Luultavasti asia selviää päivän mittaan. En aikonut tänä sunnuntaina mennä kirkkoon ja lounasajan kertoo kyllä vastsa.

Puolueet ja media laskevat päivä ja tunteja. Vaalit ovat saaneet politiikka -uskovaiset kiimoihinsa. Tällä kertaa kiima näyttää levinneen myös kansan pariin. Tavallinen ihminen joutuu siinä seassa räpiköimään, miettimään arjen ongelmia ja työpaikallaan tekemään työtä, jonka lisäarvon ansiosta poliittiset ihmiset voivat harrastaa harrastustaan.

Kaikesta kiimasta huolimatta politiikasta vieraannutaan. Veikkaan niin, että vaikka perussuomalaiset ovat saaneet vaaleissa nukkuvia herätettyä kiitettävästi, yhä kasvava osa muuta kansaa on erkanemassa kyseisestä sirkuksesta lopullisesti. Ainakaan minä en halua samaistua. Minä käyn äänestämässä, mutta tällä kertaa sitten se loppuukin siihen. En halua samaistua, en halua kuulua joukkoon, eikä minua enää kiinnostakaan.

Muuta kuin ehkä sosiaalisena tapahtumana. Joensuun kampuksellakin silloin tällöin vilahteleva , istuvan presidentin puoliso Pentti, on valjastettu SDP –puolueen vaalivankkureiden eteen. Hätä on kauhea.

Vihreät taas houkuttelevat äänestäjiä naimalakkoon. Lakkoon rekisteröitymismielessä. Itse kopuloinnista, eli hikisestä primääritoiminnasta ei sentään tarvitse luopua. Vain rekisteröinnistä. Ilkeästi voisi sanoa, että tuo lakko nyt ei juurikaan vihreitä rasita, sillä uskoisin, että heidän rekisteröitymisensä on tähänkin asti ollut kovasti keskiarvoa vähäisempää

Minun televisiota koskeva lupaukseni on sujunut hyvin. Eipä ole edes ikävä ollut. Paitsi sitä sääennustajanaista, joka on leikannut tukkansa lyhyeksi.

Ja sitten saatte vielä annoksen räiskyvää seksiä tähän sillisalaatti-kirjoituksen päätteeksi.

Eilen junassa lomalle matkustava varusmies yritti ostaa ravintolavaunussa kupin kahvia Visa –Electron – maksuvälineellä. Kun hänelle ei tietenkään sillä kortilla mitään herunut, niin varusmies jäi jonoon hämillään ja janoisena.

Hänen takanaan ollut viehättävä, vetävästi pukeutunut, noin 40 vuotias tyylikäs liikenainen, rykäisi tyylikkäästi ja sanoi, että sopiiko hänen maksaa sotilaan kahvi, ja ottaisiko sotilas jotain syötävää myös.

Varusmiehemme meni punaiseksi saadusta huomiosta, sai lopulta äänensä takaisin ja sai lopulta selvitettyä ostoksensa. Hän meni pöytään istumaan. Kohta samaan pöydässä istui myös tyylikäs liikenainen, joka näytti kokeneena ohjailevan keskustelua sinne sun tänne, niin, että varusmiehen olo ei nyt kovin tuskalliseksi tullut, mutta että hän taatusti tunsi voimakasta säteilyä liikenaisen molemmista c-luokan reaktoreista, jotka vain vaivoin pysyivät suojakuorensa sisällä.

Minä jätin heidät ja pakenin turvaan vaunuosastooni, sillä gammasäteily tulee miehen sisukaluihin keskiolut-suojakerroksenkin läpi.

>Tentin jälkeistä elämää

>Lähden kohta junaan. Tenttivirtaa on päänupissa vielä niin runsaasti, että uni ei oikein tullut yöllä, toivottavasti junassa sitten.

Joka aamu kun herään, Japanissa tutkijat ovat havainneet jonkun ämyrin taas haljenneen ja jotain ainetta on taas liikaa jossain. Sen rinnalla kotoinen VR nousee kaikkine vaikeuksineen arvoon arvaamattomaan.

Jos seisotaan jossain sivuraiteella keskellä metsää odottamassa vastaantulevaa liikennettä, niin toistaiseksi on voinut luottaa siihen, että juna sieltä kohta tulee. On voinut luottaa, että siellä ei nyt kaavita veturin nokasta rikkalapiolla durkheimilaista itsemurhan tekijää, eikä hullunrohkeaa hirvivainajaa. On voinut luottaa, että tämä seisominen on välttämätöntä, eikä tuonne radalle ole nyt asiaa. Suomalainen konnari ei kasvojaan menetä helposti.

Syksyllä oppiliatoksella kävi luennoitsija japanilaisesta yliopistosta. Hän piti napakan esityksen nuorisolle. Kertoi käyvänsä 100 kilometrin päästä töissä omalla yliopistollaan. Sanoi käyttävänsä luotijunaa, jonka aikataulu heittelee plus miinus 14 sekuntia .

Sellaiselle kansalle viime viikot ovat olleet kauhistuttavia

>Pakkoruotsi

>Joensuussa olo on tänään aurinkoinen. kadulla puhutaan mie ja sie. Joku puhuu venäjää. Maahanmuuttajat puhuvat kaikkia kieliä.

Pakkoruotsi- keskustelu näkyy täällä lukiopoikien uhona ja tavallisen väestön reaktiona sille, että täällä joudutaan olemaan niin kaukana kaikesta ja täältä on jouduttu niin paljon kasvukeskuksille luovuttamaan.

Jotta saadaan lisää keskustelua aikaan, sanonpahan vain, että ruotsia on hyvä opettaa kaikille pikkuisen. Ja venäjää myös. Hyvä on osata muitakin kieliä. Näen lyhytnäköisenä sen, että kieliasiassa yritetään palata 1870- luvun melskeeseen.

Ei ruotsi sen vaikeampi kieli ole. Meillä oli aikoinaan ja näillä nykyisillä oppilailla nykyääm selkärepullinen estoja ja epäluuloja kieltä kohtaan. Aika monelle se on ollut hyödyllinen ja mukava kieli.

Mistäs se sitten on pois ? Tai mitä ne meinaavat tehdä sillä säästyneellä ajalla? Ne, jotka eivät suostu opiskelemaan ruotsia. Opetella tuohitöitä tai karjalaista neulekinnastekniikkaa ?

Tentti painaa päälle. Voisitten olla ystävällisesti hengessä mukana. Tällä kertaa olen tosi ohuella jäällä liikkeellä tietoineni