>Siirrän vastuun

>Loma-ahdistus on laskeutunut kirjoittajan syliin. Siirrän vastuun valtiolle. Sen on mitä pikimmin ryhdyttävä paijaamaan minua ja kantamaan kotiin virikkeitä ja huoletonta elämää. mieluusti vielä niin, että kaikilta muilta otetaan ilo pois ja nuijitaan heitä oikein kunnolla.

Kunnat huutavat jo valtiota apuun erikoissairaanhoidon järjestämisessä. Ammattikorkeakoulut halajavat taas yhtiömuotoon ja valtion syliin 15 vuoden diasporan jälkeen. Persut huutavat valtiota jakamaan mannaa ja hyvää oloa. Miksen siis minä.

Opetusministeri voisi tulla noutamaan nopeasti tämän loma-ahdistuksen pois. Hän voisi määrätä minut takaisin töihin ja kaiken kukkuraksi hän voisi määrätä minulle lisää hommia illaksi. Sillälailla voisin ehkä vähän rauhoittua.

Hyppäyys tiiviistä ja kokonaisvaltaisesta työ/tentti rumbasta on ollut minulle yhtä rankkaa kuin Gaddafin viime viikko. Libyan mies on sinnitellyt kuitenkin sisukkaasti keskellä kaaosta itsevarmana ja terveen oloisena hulluna. Minä jouduin tänään aamulla käymään töissä 2 tunnin loman jälkeen. Vieroitusoireet olivat niin valtaisat. Pikkuisen se olo siitä tasaantui, mutta edelleen ahdistaa.

Ilmoittauduin sitten kahteen isoon tenttiin ja lainasin juuri 5 paksua kirjaa sitä tenttiä varten. Olo rupesi heti rauhoittumaan. Kädet tärisevät, mutta voi olla, että tänään ei enää tarvitse käydä töissä tasoittumassa.

Saatan taas selvitä loppuviikkoon mennessä. Luultavasti viikon pästä maanantaina olen jo hyvinkin rauhallinen. Silloin kun pitäisi työt taas aloittaa.

Sen olen kuitenkin päättänyt, että sai olla sitten viimeinen hiihtoloma. Tästä eteenpäin keskitetään kaikki kesälle ja ryhdytään siirtelemään eläkepäiville rästeinä pikkuhiljaa. Tätä joutenoloa ei kestä hullukaan !

Talojen salaliitto

.

.

.

nykyään metsän kaikissa taloissa asutaan

vielä eilen talot paloivat kirkkaasti,

varjot leikkivät

ihmiset joivat ja tanssivat alasti

silti he joutuivat asumaan taloissa

katkeroituneita taloja heille riitti

sinut talosi omistaa

ellet jo tajua häipyä

luhistuu paineessa

luhistuu syvyyksiin oman painovoimansa viemänä

tärähtelyn ehkä tunnet



huomenna talosi vie sinut tanssiin

huomenna naisten itku syöksyy syvyyksiin

sen perässä

ja toiset valitaan ruumiiden noutajiksi

kuun noustessa

>Poikakirja

>

Tuli äsken tyhjennettyä hetkeksi päänuppi kokonaan. Nyt itkettää, oksettaa, ahdistaa ja koko ruumis tärisee edelleen. Lukukokemuksen jälkeen.

Olen Olli Jalosen ikäinen mies. Niinpä Poikakirjan asiat ovat minulle hyvin tuttuja omasta nuoruudestani. Niinpä, jälleen kerran, on helppo todeta, että olen hullu ja järjetön, kun menen lukemaan tämmöisen kirjan loman alkamisahdistukseen. Nyt tiedän. Olli Jalosen kirjoja ei pitäisi koskaan lukea takkia auki, silloin kun päänuppi on muutenkin sekaisin ja sielu arka. Pysykää silloin irti tästä kirjasta.

Nuori poika käy kirjassa koulua. Hän käy sitä Hämeenlinnan tapaisessa kaupungissa, jossa tuoksuu voimakkaasti aserasvalta, sotatraumoilta ja , yllätys, yllätys, jotenkin myös Veijo Mereltä.

Olli elää avoimin silmin nuoruuttaan. Siskojensa kautta hän saa apua elämän monimuotoisuuden rakentamiseen. Nuorin sisko on autisti. Hänen kautta Olli huomaa asioita, joita toiset eivät aina heti hoksaa.

Ollin isä ajattelee asioita vasemmistolaisesta näkökulmasta. Hän on silti yksityisyrittäjä. Äiti taas käy pätkätöissä ja hoitaa perhettä.

Ollin koulumaailma on ahdistava ja kummallinen. Niin se meille kaikille oli 1960-luvun alussa. Sieluni tuli verinaarmuille ja arvet alkoivat tihkumaan jälleen lukiessani asioita, joita luulin jo unohtaneeni.

Minulla ei ollut koskaan sotahulluja omituisia opettajia. Minua ei varsinaisesti hakattu verille. Se mikä tarttui ja oli ahdistavaa, oli Jokisen hyvin kuvaama 1960 – luvun omituinen ja kaoottinen ilmapiiri. Kirja toi sen tuoksut ja olemuksen sieraimiini kirkkaina.

Jalosen kieli on runollista ja maalailevaa. Abortti on hetki elämässä, kuolema vähän pitempi ja luokkatoverin tuhoutuminen kummeksuttava asia. Sodasta oli kulunut tuskin 20 vuotta. Kuolemaa ei vielä ollut tullut ihmisille vieraaksi ja kauhistuttavaksi. Eikä Jalonen sitä sellaiseksi kirjoitakaan.

Pienen pojan elämässä kuolema, kummallisuudet ja kasvaminen ovat asioita, joita miehen on vain kohdattava, opettajan antamin konstein, jos ei sitten muutoin. Pieni poika kokee kauhistuttavaksi elämän, jonka kiemuroihin hän ei tunnu saavat patenttiratkaisuja, vaan jonka kiemurat hänen on itse selvitettävä ja muotoiltava. Onneksi taustalla on isä, jonka ajattelu on täynnä selväpiirteisyyttäö ja rakkautta. Mutta on myös etäisyyttä ja puhumattomuutta.

Ja hyvin Jalonen tunteensa muotoilee. Kirjan viimeisillä sivuilla hän muotoilee pojan ajatuksiin juhannusyönä sen kaltaista runollisuutta, kaihoa, kasvamisen tuskaa ja jännittävyyttä, että lukija joutuu kertaamaan viimeiset sivut monta kertaa, tutkimaan lauseenrakennetta ja ajatuksen kulkua.

Jalosen Poikakirja toivon mukaan filmatisoidaan joskus. Jos ja kun niin tehdään, ohjaaja joutuu loppukohtauksen kohdalla suoriutumaan uskomattomasta tehtävästä. Niin paljon pitää saada mahtumaan viimeiseen 3 minuuttiin.

Minua vähän kummeksuttaa se asia, miksi tämä kirja ei ole ollut ehdokkaana suuriin kirjapalkintoihin. Minua vähän kummeksuttaa se, että kirjasta ei ole lyöty rumpua enempää.

Kun joku teistä innostuu tämän kirjan lukemaan, muistakaa varoa , muistakaa säännöstellä, ja muistakaa säästää kirjan viimeiset 50 sivua tilanteeseen, jossa olette omasta mielestänne vahvoilla. Silloin on hyvä kohdata lukukokemusmyrsky. Jalonen tulee vielä sekoittamaan tällä kirjalla monen ihmisen mielen ja muistot pahemman kerran.

Tervetuloa lukijaksi, Hanna

>Retrospektiiviset residuaali-joukot

>

Junassa ei ollut yhtään hörhöä eilen. En tiedä, mistä se johtui. Luultavasti siitä, että kaikki junat olivat täynnä hiihtolomalaisia. Hiihtolomalaisuus on dominoiva ominaisuus, joka peittooa resessiivisen, eli tavallisen junahörhöilyn. Kaikki junahörhöt olivat päättäneet pysyä pois junista.

VR- sitä vastoin räjäytti potin. Olin tarkkaillut koko päivän junien aikataulussa pysymistä. Ja hyvin pysyivät. Minuutilleen olivat kaikki ajassa. Kunnes sitten viimeinen juna murskasi hyvän tuloksen odotuksen ja lähti asemalta 2 minuuttia etuajassa.

Illalla televisiossa lottoarvonnan virallinen valvoja väitti että 21 on 12. Lisäksi he puhuivat ei niin kiinnostavaa toista kotimaista miten sattuu..

Odotan nyt kolmatta kauhistuttavaa merkkiä siitä, että järjestelmämme on romahtamassa, eikä mihinkään voi enää luottaa.

Epäilen, että Persujen syytä kaikki tyyni. Postmoderni pitää tuhota. Parhaiten se tietenkin käy juuri niin kuin Libyassakin. Murretaan auki sivistyssanavarastojen ovet ja ryhdytään jakamaan kansalle uusia ja tuoreita sivistysanoja, joilla persulaumat pyyhkivät tulevissa vaalitilaisuuksissa vanhojen puolueiden hörhöt kamarinnurkkaan.

Nikke Pärmi- vainaa olisi sopiva Persu – kansannousun johtaja. Hän, jos kuka, osaisi arvioida sen tuhovoiman, jonka hän saisi liikkeelle sivistyssanoilla.

Vuosaaren sillalle tehtäisi ensimmäinen puolustusketju. Siinä olisi aseistuksena raskas aksonometrinen reaktionaarinen reduktio-patteri.

Myös Sipoon ja Siuntion suuntaan laitettaisi linnoitukset kuntoon. Länsi- Itä suuntia puolustaisivat repolarisaatiolla vahvistetut ja Ana Leppäsen johtamat residuaali-joukot. Apuna hänellä olisivat retikulaariset ja retrospektiiviset joukko-osastot Kiuruvedeltä ja Vesannolta.

Kaikista puolustusasemista syydettäisi kovaäänisillä katkeamattomana jonona sivistysanoja maahanmuuttajien, vasemmistolaisten , ruotsinkielisten ja harhautuneiden kokoomuslaisten niskaan.. Kepulaiset laitettaisiin Tammisaareen leirille. ( ps. katso kommentti)

Kun sitten vaali-iltana roknoosit olisivat kääntyneet vieläkin hurjempaan nousuun, Nikke toteaisi vain, että :

Duoda , duoda, kun kun tilanne oli ennen vaaleja kriidillinen, kaikki muut olivat pessimistejä, minä yksin olin onanisti.

>Persut ovat kieltämässä postmodernin huuhaan.

>

Tämä taitaa ratkaista kaiken. Olen heidän tuomiolistallaan, sillä viimeksi tänään tentissä latasin sieluni kyllyydestä postmodernia. Ja tulen lataamaan.

Valitettavasti on syytä epäillä, että pääosa persujen jäsenistä ja kannattajista ei tiedä, mitä postmoderni tarkoittaa. Siksi tämä huudahdus ja kannanotto luettakoon samaan joukkoon kuuluvaksi, kuin se joensuulaisten autokauppiaiden kannanotto, jossa humanistiset aineet vaaditaan lopetettaviksi.

Asia huolestuttaa minua, sillä persujen kannanotto todistaa ja alleviivaa sen, että minun opiskeluni ja tiedekunnassa käyntini on perseestä.

Soinin porukan kiusaksi voin kertoa, että tentti oli asiallinen, läpi menee heittämällä ja samalla tänään lisäsin suomalaista postmodernin ajattelun pääomaa runsaasti. Yrittäkääpä tulla sitä minulta pois ottamaan.

Tervetuloa lukijaksi, Heidi Mäkinen. Pahoittelen sitä, että saapumisesi ajankohdaksi sattui tämä pers-post- moderni kuohunta.

>Bingoon

>

Lähden kohta bingoon. Ja sitten tenttiin. Minun pitäisi tenttiä Michel Foucaultin aivoituksia ja kyllä minä niistä selviän. Tarkkailla ja rangaista on lopulta hyvin selkeä, asiallinen ja looginen opus. Siinä on sitä paitsi kuvia Panopticosta. Uskaltaisikohan yliopistotenttivastaukseen piirtää kuvan keskusvalvomosta ja siitä lähtevitä perspektiiviviivoista ? Jokaiseen selliin on suora näkö – ampumayhteys. Sellainen olisi kätevä asetelma tällä viikolla Libyassakin. Valtaapitäviä on enää yksi jäljellä, joten tämän lakana an pukeutuneen despootin on alinomaa vilkuiltava ympärilleen.

Toinen kirja on jo hankalampi Miller & Rosen : Miten meitä hallitaan ?

Teos esittelee satoja sivuja ajatuksia siitä, miten meitä hallitaan kuluttajina, tuotannon osasina, poliittisina toimijoina ja terapian kohteina. Pojat eivät kerro kuitenkaan Valtionrautateistä mitään. He selittävät kyllä Ruotsin autotehtaiden demokratia kokeilut, mutta Suomen junaliikenteestä ei tiede vielä tiedä mitään.

Oletteko muuten huomanneet, panoptico – rakennelmaa käytetään monessa paikkaa meidän tavallisten ihmisten vahtimiseen. Lennonjohtotorni on hyvä esimerkki siitä. Ja hotellien resepsuunit. Yksikään kone ei nouse kovapalkkaisen lennonjohtajan tietämättä. Yksikään kevytkenkäinen nainen ei hotellin hissiin pääsee edeskäyvän yövahdin tietämättä.

Ennen vanhaa keskikoulun puutyöluokassa oli myös panoptico, lasikoppi opettajalle. Sieltä hänen oli helppo seurata traumaattista nikkarointia. Sieltä hänen oli helppo huomata, kuka yrittää tunkea kakksonelosen pätkää puruimuriin taikka kuka heittelee puukolla salin seinään.

Maisemakonttorikin taitaa olla panoptico. Siellä henkilöt vain valvovat toinen toisiaan ristiin.

Mutta suurin kaikista on VR. Se hallitsee taas tänäänkin tuhansien ihmisten mieliä ja suunnitelmia. Foucault kirjoittaisi Suomelle ja junaliikenteellemme oman uuden kappaleen klassikkokirjaansa. Jos vielä eläisi. Se on varma. Ja meillä olisi hyvä mieli. Ajatelkaas, miten sadat tuhannet sosiologian opiskelijat ympäri maailmaa joutuisivat kymmeniä vuosia tenttimään Foucaultin käsityksiä suomalaisen raideliikenteen hallinnanmenetelmistä.

Foucault määrättäisiin varmasti myös Suomessa kaikkien veturinlämmittäjien kurssikirjaksi.

>Rin Tin Tin – lehti

>Aamulehti kertoo samaa
etusivut täynnä kamaa

super-hyper-maksi-marketin tin tin rin tin tin

Oikeistolainen Aamulehti on muuttunut viimeisen vuoden aikana keltaisenlehdistön lippulaivaksi. Lukija hämmästelee ja raapii päätään. Aamulehden verkkoversio levittelee esille sensaatio-uutisia, jotka lehti pääasiassa poimii toisilta lehdiltä.

Sen uutiset muistuttavat yhä enemmän Seiska- lehden huitaisuja. Ne suuntautuvat suurelta osin sille yleisölle, joka uutisten kommentti-osioissa kommentoi arkiajattelun keinoin lehden antamia ärsykkeitä.

Sitten lehti sulkee kommentoinnin.

Sen jälkeen ihmetellään, että mistä näitä pahnanpohjimmaisia sikiää, julkaistaan uusi hömppäuutinen ja taas kommentoidaan, kunnes suljetaan.

Sama toiminta on levinnyt myös Satakunnan Kansaan. Ehkä se on levinnyt muihinkin Alma Median lehtiin. En tiedä. Ei tee mieli edes tutkia.

Pahinta on kuitenkin se, että Aamulehden verkkosivujen kieli virheellisyydessään ja arkikielisyydessään muistuttaa jo ilotulitusrakettien myyntimainoksia. Niistä pääsemme viikossa eroon, tässä aviisissa se ruokottomuus jatkuu päivästä toiseen.

Ennen oli yleisesti tiedossa se, että erkkolaisen nuoret toimittajat pääsivät NYT- liitteessä purkamaan pahimmat moskat sieluistaan pois niin, että tavallisille ihmisille siitä toiminnasta ei suurta murhetta syntynyt. Alma-Median pitäisi myös perustaa vastaava hiekkalaatikko sille osalle toimittajakuntaansa, joka haparoi vielä uutisvälityksen polulla.

Onneksi en ole riippuvainen ko. aviisista. Minun käy sääliksi niitä oikeistolaisia lehden tilaajia, jotka ovat tottuneet siihen, että Aamulehti ajaa asiassa kuin asiassa Kokoomuksen oikealta puolelta ohi. Nyt näyttää siltä, että Aamulehden kohderyhmäksi on muotoutumassa lukija, joka on entinen taistolainen, entinen demari, entinen persu ja entinen työssäkäyvä. Kohderyhmäksi näyttä valikoituneen joku veikkonieminen.

sama minkä jutun tavaa
jos jonkinlaista löytyy lamaa
keplotella täytyy jotenkin

Ps.

Lyrikan oikeudet eivät missään tapauksessa ole minun. En tiedä, kenen.

>Barrikaadeilta on parhaat näkymät

>

Libyassa kuohuu, Tunisiassa kuohuu, Egyptissä kuohuu…

Meille selitetään ja me selitämme helposti asian niin, että vapaana liikehtivät nuorien miesten massat ovat päässeet viimein Twitterin ja naamakirjan makuun. Islamistinen rautavanne kiristyy nyt Euroopan eteläpuolelle. Välimerestä on taas tulossa todellinen väli, este, erotin.

Meillekin tulevat vaalit ja meilläkin kuohuu. Harva on huomannut, että kyse on itse asiassa samasta asiasta ja kolikon kääntöpuolesta.

Meillä ei toistaiseksi hilluta kadulla, sillä tässä pakkasessa semmoisesta touhusta tulee helposti tappioita.

Meilläkin yhtenä suurena ja äänekkäänä joukkona ovat vihaiset nuoret miehet. Meilläkin liikehdinnän pelkona on oman elintason kurjuus ja sen vertaaminen muihin kulttuureihin. Meilläkin liikehdinnän primus moottorina on pettymys vallanpitäjiin. Meilläkin on, omassa tuttavapiirissäkin, henkilöitä, jotka ilmoittavat suureen ääneen nostavansa kytkintä tästä maasta.

Tänään on ollut esillä uutinen, jossa Suomen armeijan upseeri on nimitellut presidenttiä kommunistiksi. Sellainen leikkisä tokaisu antaa syytä olettaa, että laajempaakin tyytymättömyyttä on olemassa. Ilmapiiri on käymässä kuukausi kuukaudelta vähän tunkkaiseksi ja apaattiseksi.

En usko, että Suomessa tapahtuu mitään konkreettista. Uskon kuitenkin sen, että Massat antavat parin kuukauden kuluttua muistutuksen valtaapitäville siitä, että luojan kiitos, meillä on demokraattinen vaalijärjestelmä, jonka kautta tilapäisesti kaikki takarivintaavit, epälojaalit upseerit ja yltiöisänmaalliset voivat tehdä vallankumousta verettömästi ja turvallisesti. Vaalit toimivat upeana ukkosenjohdattimena. Se, joka uskoo, että asiat muuttuvat, on höppänä.

Olen tässä vähän miettinyt, mihin sitä oikein ihminen sitten voi Suomesta lähteä ? Jos kriteereinä pidetään lämmintä ilmastoa ja halpaa juomaa, sekä turvallista yhteiskuntajärjestystä, vaihtoehdot ovat kovin vähäiset.

Useimmat joutuvat sen vuoksi edelleen odottamaan ja nousemaan barrikadeille

Meillä tosin on tämä talvi. Massojen on pakko hytistä sisällä ja pumpata itsensä täyteen pyhää vaalivihaa. Odottelemme, mitä tuleman pitää.

>Rakkaat asiakkaat

>

Riihimäellä on kuulemma ammuskeltu taksissa. Iltalehti kertoo lööpissään. Asiakkaan katkaistu haulikko oli kesken matkan lauennut ja suolistanut etupenkin

Hämäläinen, kaikkeen tottunut taksikuski, oli vienyt kyydin perille. Kontrahti oli tehty, joten mitäpä siitä, ehtiihän tuon penkin korjata. Saattoi olla tietysti, että asiakkaan katkaistuun haulikkoon oli vielä toinen piippu jäänyt ladatuksi.

Näin maanantaiaamuna lienee sallittua vähän ärhennellä journalistille.

Minusta se, joka taksissa kulkee katkaistulla haulikolla, ja saa sen vielä laukeamaan, on roisto ja tumpelo, tässä järjestyksessä. Jos lehti haluaa hankeen paleltunutta humalaisen ruumiin identiteettiä ja olemusta suojella, niin se on luonnollista ja hyvien tapojen mukaista.

Jos lehti haluaa Turun Varissuolla linja-auton olemattoman kassan ryöstänyttä suojelle, niin se on tietenkin Turun, Varisuon ja vallitsevan diskurssin perusteella vallitseva käytäntö, mutta ei ymmärrettävää.

Sitä vastoin katkaistulla haulikolla hörhöilevä roisto on roisto, konna, venkula, paskiainen, tai joku muu vastaava.

Joskus olisi vakiintuneista puheenkerroista syytä luopua. Jos lehden eettiset ohjeet estävät nimittelyn, lehdellä ja sanan ammattilaisella on monta tapaa ottaa varovaisesti kantaa. Iltapäivälehtien eettiset käytännöt ovat kuitenkin kokemuksen mukaan olleet aika venyviä.

Sosiaalitoimiston toimentuloluukun takana työskentelevän on sopivaa käyttää asiakkaista sanaa asiakas. Sellainen saa aikaan sen vaikutelman, että ko. asiakkaan tilanteeseen ovat vaikuttaneet monet ongelmat ja seikat, joihin asiakkaalla itsellään ei välttämättä ole osaa, eikä arpaa.

Ja tämän blogin lukijat, tietenkin te olette asiakkaita. Minä yritän kirjoittaa niin, että yhteinen arvotuotantomme kasvaisi. Yritän kirjoittaa niin, että itselle tulee edes kohtuullinen mieli näin maanantai aamuna, ja että teille tulisi pohdinnan paikka, uusia mielipiteitä, joskus jopa naurun höröhdys. Tänään ei pyritä tosin tuohon viimeksi mainittuun.

Tiedän toki sen, että poliisi joutuu nimittelemään 7:n kerran linnakundia edelleen asiakkaaksi, eikä roistoksi, mutta samalla uskon, että kun journalistinen maailma muutenkin on ottanut yhä enenevässä määrin vapauksia, se voisi tässäkin tapauksessa piristää aamuamme siirtymällä selvemmin yhteiskunnan enemmistön puolelle.

Kyllä helpotti. Melkein kuin perusuomalaista olisi kirkollisvaaleissa äänestänyt.

>Edustuksellisen demokratiamme eteen tehdään kovasti töitä Bangladeshissä

>

Menen kohta nukkumaan. Jos uni tulee silmään. Olen lukenut hallinnan mytologiaa tenttiin koko päivän. Nukuttaa, väsyttää, ja sitä sitä kolmattakin tekee, mutta en kehtaa sanoa.

Pitäisi oikeastaan ulkoistaa tämä tenttiin valmistautuminen. Vaikkapa Bangladeshiin. Työ siellä on edullista ja työntekijät nöyriä. Näin näyttää tekevän ainakin Perussuomalaisten ehdokas Juhani Mönkkönen vaaliorganisaationsa suhteen.

Miksen siis minäkin.

Kummallista.

Ehkä Mönkkönen haluaisi hommata myös äänestäjät jostain halvemmasta maasta.