>Porkkala

>

Tänään on kulunut 55 vuotta siitä, kun Porkkalan vuokra-alue luovutettiin takaisin Suomelle. Minä en siitä muista mitään. Mitäpä kaksivuotias.

Lunta oli kuitenkin paljon. Sain sinä talvena ensimmäisen lapioni, jolla sitten ulkona naapurin pojan kanssa touhuttiin. Minun lapioni oli kunnollinen, tehdastekoinen ja siinä oli metallista terä. Naapurin pojalla oli isänsä tekemä puinen lumilapio. Se näytti minusta kömpelöltä , eikä siinä lumi pysynyt. Ymmärsin kuitenkin, että perheeni talous oli venytetty tiukoille sen vuoksi, että minä sain kunnollisen lapion. Silloin elettiin vaatimattomia aikoja.

Ei minusta kuitenkaan lapiomiestä tullut. Koko elämä on mennyt ruumiillisen työn vieroksunnassa.

Porkkalan luovutuksesta taisi olla apua sen vuoden presidentinvaaleissa, sillä sen vaalin voittaja näytti jälkeenpäin paistattelevan pitkään julkisuudessa sen luovutuksen vuoksi. Samana vuonna Suomessa oli myös yleislakko. Sekin kuulemma voitiin laskea valitun presidentin syyksi. Niin minulle myöhemmin kerrottiin.

Viime vuosikymmenellä vierailin muutaman kerran Porkkalan alueen liepeillä, kun vietin muutamia viikkoja Miina Sillanpään kotimaisemissa KELA:n sponsoroimalla uudelleenkasvatus leirillä. Pyöräilimme ruumiillisen kasvatuksen merkeissä alueella, jossa vielä saattoi nähdä kyriilisiä kirjaimia, ei enää tosin tienviitoissa, vaan vanhojen navettojen seinissä. Tunsin valistuvani, ainakin poliittisesti.

Vuokralaiset olivat ehtineet jättää monen moista merkkiä vuokrasuhteesta. Siuntion asema taisi kuulua vuokra-alueeseen, Suitian linna taas ei. Raja meni sitten jossain siinä välissä.

Fanjunkarsin torppa jäi vuokra-alueelle. Vuokralaiset eivät vissiin oikein ymmärtäneet kulttuurin päälle mitään, sillä 1956 torppaa ei enää ollut. Tai sitten he olivat kulttuurinnälkäänsä siirtäneet sen jonnekin omaan maahansa turvaan.

Charlotta Lönqvistin hauta Siuntion hautausmaalla edelleen on. Olen poikennut mesenaattia tervehtimässä. Siitä tiedän.

Tammisunnuntaita odotellessa virittäytykäämme nyt Porkkalan muistoilla. Vuosipäivänä voisi ehkä vuokralaisilta kysyä, haluaisivatkohan he vuokrata vastavuoroisesti meille jotain. Ei Kaukasusta, mutta jotain jostain vähän lähempää.