>Näin tänään siistin Volvon

by Michael Tillman

>

Kevät on vissiin taas tulossa. Vaimo on nimittäin ryhtynyt puhumaan kartanovolvon ostosta. Sanoin sille, että hän ei jaksa kääntää sitä autoa edes parkkiruutuun. Ja minä en saa sen tavaratilaa täyteen millään, ellei sitten laiteta hiekkasäkkejä. Niin paljon tavaraa ei meidän huushollissa ole. Sanoin hänelle vielä, että se ajamiseen tarvitaan traktorikortti. Vaimo arveli autokortin riittävän siltikin.

Vaimo sanoi nähneensä semmoisia vanhempia söpöjä kartanovolvoja, joissa on takaveto. Se kysyi, eikö niiden käsittely ole helpompaa. Eivätkö ne käänny helpommin ?

Sanoin vaimolle, että minäkin näin tänään yhden semmoisen. Vaimo ei uskonut, kun sanoin, että ne vasta vaarallisia autoja on. Niissä hajoavat pellit, maalipinta haalistuu, niitä joutuu paklaamaan alvariinsa ja ne huojuvat tienpäällä laidasta laitaan ja ne tulevat vanhemmiten aika oikukkaiksi. Luonnetta niissä kieltämättä on, mutta oikukkaiksi ne tulevat.

Sanoin ajaneeni joskus sellaista. Kehotin rouvaa haaveilemaan nyt vain siitä, että josko ranskalaispoikain tekemä viritys taasen jaksaisi ainakin kesään asti.

Sanoin ehkä meneväni prätkänäyttelyyn pääkaupunkiin. Vaimon antoi ymmärtää, että hän saattaisi luopua kartanovolvo – haaveistaan, mikäli minä jättäisin prätkänäyttelyn väliin, tapetoisin keväällä olohuoneen ja yhden makuuhuoneen, suunnittelisin pihaterassin ja kaataisin puolet pihakuusista.

Minä kysyin, minkä värinen sen pitäisi olla ? Vaimo sanoi, että autossa kaikkein turvallisin väri on varmaan punainen. Minä korjasin, että tarkoitin tapetin väriä.