>Matkalla kuntoutukseen 28.01. 2007

>

Junassa minua vastapäätä tuli istumaan nuori vaalea nainen. Hänellä oli sylissään nippu papereita ja lomakealusta. Hän tahtoi haastatella.

Tämä junavaunu ei ollut kotini , enkä päässyt muutenkaan pakoon.

Nainen oli jo nainen. Ei siis mikään 22 vuotias tytönheitukka, vaan ainakin 30 vuotias. Hänen hiuksensa olivat pitkät, vapaat ja ne haisivat tupakalle. Hänen meikkinsä oli nähnyt eilisen illan, yön ja tämän lauantainkin. Ajattelin, että nainenkin oli nähnyt jo kaikenlaista.

Hän kysyi minulta suureen ääneen käytänkö vitamiinivalmisteita. Sanoin hänelle, että viimeksi Vitol –tippoja ja valkoista suklaata 50 – luvulla. Kysyin siltä, tiesikö se, että silloin lapsille haettiin apteekista valkoista suklaata

Se meni sekaisin kysymyksistä ja seuraavaksi se ryhtyi luettelemaan minulle yskänlääke – merkkejä. Mitä niistä olen käyttänyt ? Nyt se korosti viimeisen kahden vuoden aikana.

Minulle ei tullut mieleeni muuta kuin RAMAVIT. Se sanoi, että se on taas vitamiinivalmiste, ei yskänlääke. Jatkoin miettimistä. Sain mieleeni vain kanferin tipat ja kiinamixturan. Se sanoi, että sillä ei ollut papereissaan sellaisia lääkkeitä.

Se jatkoi vitamiinien luettelemista ja kyseli aina välillä, voinko melkovarmasti, varmasti, erittäin varmasti muistaa kuulleeni jonkin tuotemerkin. En osannut olla itsestäni varma. Sanoin, että menen kuntoutukseen.

Se kyseli muista vitamiineista niin huolimattomasti, että luulin sen tarkoittavan kaikkia lääkkeitäni. Luettelin sille kaikki lepakkolääkkeeni ja unihiekkani erittäin varmasti ja kuuluvalla äänellä. Se ei osannut niitäkään pitää tunnettuina vitamiineina.

Kanssamatkustajat seurasivat kiinnostuneena haastattelua. Olin huomaavinani, että moni tunnisti sen, minkä sorttisia vitamiineja minä päivittäin söin.

Se kiitti minua, sanoi vielä tarvitsevansa yhden haastateltavan tästä junasta ja sen jälkeen se sanoi hyppäävänsä Turun laivapikajunaan ja jatkavansa työtään siellä.

Uskoin Turkuun menevien olevan terveystietoista joukkoa ja olevan hyvin selvillä ihmisen pirteäksi saamisesta. Annoin vinkin, että ravintolavaunusta kannattaa ehkä aloittaa. Se taas väitti, että lemmikkieläin vaunuissa matkustavat ne, jotka ovat kaikkein parhaiten tietoisia omasta hyvinvoinnistaan.

Sanoin sille, että tutkimuksen luotettavuuden vuoksi sen kannattaisi kuitenkin käydä muutama haastattelu tekemässä myös ravintolavaunussa. Se sanoi Turusta vielä yrittävänsä Helsinkiin, jotta saisi selvän kuvan myös rantaradalla matkustavien vitamiinitilanteesta. Se sanoi säästävänsä ravintolavaunun sille osuudelle.

Se kääntyi ympäri ja iski kiinni lihavaan rouvaan käytävän toisella puolella. Se ja puoli junavaunua saivat hyvän selvityksen rouvan vitamiineista.

Juna valui Tampereen asemalle. Junan välikössä ihmiset antoivat minulle hyvin tilaa. He katsoivat 20 senttiä olkapääni ohi jonnekin. He katselivat varmasti selkäni takana vaunueteisen seinässä olevaa junaverkoston karttaa. Ajattelin, että he katseella tarkistivat naisen reittiä.

Ravistelin talvitakin taskussa olevaa betasalpaaja purkkiani ja hymyilin heille ja katsoin suoraan silmiin.