>Lumenpudottaja

>

Kaivurimies Mutanen on saanut seuraajan. Julkisuudessa oleva lumimies on hankkimassa ulosottoa varten rahaa. Lumimies on saanut tarpeekseen lumesta ja elämästä Suomessa. Hän aikoo lähteä Aasian aurinkoon. Vaikka juuri nyt näyttäisi töissä olevan paras sesonki päällä. Työ ei vissiin maistu taikka katolla huimaa.

Näyttäisi kuitenkin siltä, että lähdön tunnelmaa pilaa vähän se, että yhdellä sun toisella on saatavia. Rahoitusyhtiön autokin pitäisi saada myytyä. Ja kotiteatteri. Nuori mies on ehtinyt kaikenlaista touhuamaan.

Mutanen lähti Kuusamoon ja Kokoomuksen vaaliehdokkaaksi. Sittemmin Mutanen on pyörtänyt päätöksensä. Lumimiehen kohdalla emme nyt vielä tiedä sitä, minkä puolueen ehdokkaaksi hän lähtee, mutta uskoisin, että aika näyttää. Mies, joka laittaa elämänsä uuteen uskoon, on epäilemättä kykenevä myös laittamaan tämän valtakunnan asiat toiselle tolalle.

Virtuaaliheimot ryhmittyvät yhä uudelleen näiden ihmisten taakse. Reaalimaailman harsomainen hahmo näkyy jossain taustalla, mutta epäselvänä. Ne ihmiset, jotka elävät nk. tavallista elämää joutuvat etsimään olemassaolonsa oikeutuksen jostain muualta ja muilla keinoilla.

Eilisen uutismaailman merkittävin uutinen lienee kuitenkin se, että paperimies Ahosella ei näyttäisi olevan paluuta enää paperimieheksi, eikä edes paperimiesten etumieheksi. Vaikka ay-työtä ei perinteisesti ole koskaan luonnehdittu nk. kunnon työksi, sillä toiminnalla on ollut kuitenkin läheinen kosketuspinta tuotannolliseen elämään ja modernin maailman hyödyketuotantoon.

Nyt tämän maailman edustaja epäonnistui siinä loikassa, jonka monet ihmiset joutuvat näinä aikoina tekemään. Ahosen tie paperitehtaan huminasta laihdutusohjelman mannekiiniksi ja ajankohtaisohjelman syväkurkuksi epäonnistui. Tai näyttää epäonnistuneen meidän silmissämme.

Epäilemättä hänen asuntovaununsa on oma eikä rahoitusyhtiön. Epäilemättä hänelle maksetaan jäsenyydestä erilaisissa hallintoelimissä sen kaltainen korvaus, että hän tulee hyvin toimeen.

Mutasen, Lumimiehen, Ahosen ja monen muun kohdalla merkittävää on se, että virtuaalimaailmassa pärjääminen ei enää perustukkaan hikeen, ruumiilliseen työhön, sitkeyteen, koulutukseen, ahkeruuteen, vaan kaaosteorian sattumaan, onneen, sisällön kummallisuuteen ja olemassa olevien normien rikkomiseen.

Harri Olli ei ole kuuluisa siitä, kuinka pitkälle hän hyppää, vaan siitä, mitä hän juo.

Koskelan Jussi ei näissä kisoissa taitaisi pärjätä. Eikä korpraali Määttä. Tämä maailma taitaa olla Honkajoen ja Rahikaisen.

Kuvassa tehdään suorittavaa työtä, jonka tuottamaa lisäarvoa voi tiukanpaikan tullen vaikka syödä, jos ei Thaimaaseen lähdöstä sattuisi tulemaan mitään.