>Avaruuden antropologit

by Michael Tillman

>

Mitä kummaa mahtaa ajatella tulevaisuudessa jostain avaruudesta tuleva ulkomaailman elävä, taikka tiedemies, kun hän saapuu omasta mielestään tutkimattomalle ja tuntemattomalle planeetallemme.

Hän tietenkin tyypillisen tutkimusmatkailijan tapaan tekisi tarkkoja muistiinpanoja meidän elämästämme ja sivilisaatiosta. Jos olisimme esittelemässä paikkoja, hän saattaisi saada hyvinkin tarkkoja tietoja meistä ja meidän oloistamme.

Mutta jos sivilisaatiomme olisi päässyt sammumaan, avaruuden arkeologin olisi itse pääteltävä se, mitä pirua me olemme tehneet mäkihyppytorneilla, koirapuistoilla, lintutorneilla, tanssilavoilla, hiihtoputkilla, kesäteattereilla, raviradoilla, eukonkannon kilpailuradalla ja caravaanari-alueilla.

Epäilemättä noiden ilmiöiden selittämisestä kumpuaisi muutama gradu ja linnunradan lisuri. Olisi mukava olla kuulemassa.

Ja mukava olisi kierrellä sellaisissa tulevaisuuden museoissa, joiden esittelysaliin olisi uudelleen konstruktoitu kokonainen maakuntaviestin lähtöalue. Mustikkasoppaa olisi roiskittu vahanukkien päälle ja musiikki raikaisi.

Pahaksi onneksi maakuntaviestiareena olisi kaivettu tanssipaikan parkkialueen välittömästä läheisyydestä. Tästä johtuen tutkijat olisivat vetäneet hieman vääriä johtopäätöksiä kaivausten tuloksista.

Museon diadraamassa osa ihmisistä hiihtäisi suksilla ympäri tanssilavaa viestihiihtoa, osa hiihtäisi sisällä ja loput ihmisistä lisääntyisivät katajapensaikossa puolimetrisessä hangessa niin että hanki ja katajat pölisisivät.

Kuten huomaatte, minun on aika mennä nukkumaan ja toivoa hartaasti, että saan edelleen loppuviikonkin kulkea avohoidossa, yhteiskunnan valvonnasta vapaana.