>Pakko juoda tänään vähän jarrua !

>

Huomaan äkkiä, että kaksi viikkoa tätä vuotta on eletty. Nuuttipukit ovat menneet, auto on katsastettu ja hammas paikattu. Mitäpä sitä keski-ikäinen mies sitten muuta enää voisi toivoa näinä aikoina, jolloin esivalta on ohjannut prosessejaan niin oivallisesti, että edes veroilmoituksen teko ei ahdista miestä.

Taidan olla pakotettu illalla juomaan vähän olutta. Minulla on nimittäin kaikesta em. riemuista poiketen myös ilmaantunut murheita. Painoni on laskenut nyt nämä 14 päivää kiihkeästi.

Muutin ruokailutottumuksiani sikäli radikaalisti, että vuodenvaihteessa jätin ruokavaliosta hiilihydraatit pois. Ei enää perunaa, ei enää riisiä, ei enää leipää. Olen siirtynyt pekoni-kanamuna –aamiaisiin, syön salaattia ja vihanneksia, kalaa, kanaa, A- luokan makkaroita, hapankaalia ja vaikka mitä kivaa.

Perheen naisväki on kauhuissaan. Minä kaipaan vähän leipää, mutta muuten menee upeasti.

Paitsi, että painokäyrä putoaa kohta lattiasta läpi. Olen ajatellut niin, että joudun tänään ehkä hieman hillitsemään tuota syöksykierrettä muutamalla hiilihydraattitölkillä. Olen nimittäin huomannut, että lumityöt ilman perunaa ja pastaa maistuvat helposti paskalta. Pienestä ihmisestä loppuu puhti.

Nälkä ei ole, pois se minusta. Ajattelen tässä nyt vain pyyteettömästi omaa ruumistani ja mahakumpuani. Mahanahkani jää muuten tuohon kengurupussiksi loppuelämän ajaksi, ellen nyt vähän hidasta tätä. Laskin nimittäin illalla, että jos jatkan tätä tahtia diettiä, 20 kuukauden kuluttua minä painan enää puoli kiloa ja olen saman kokoinen kuin aikoinaan olin, kun olin pilke isäni silmäkulmassa.

Tohtori Heikkilän suosittelemasta ruokavaliosta voisi nyt kahden viikon kokemuksella sanoa kuin Lampinen alikersantti Rokasta konepistooli-lahtauksen jälkeen: En tiedä, mutta saatana olet ruokavalioksi.