>Väärin tuomittu

>

Poliisiylijohtaja Paatero on ottanut kantaakseen poliisivoimien lisäksi myös eduskunnan ja tuomiovallan tehtävät. Tai ainakin minusta näyttää siltä. Minähän en näistä koukeroista juuri mitään tiedä, mutta ….

Poliisiylijohtaja on muidenkin tapausten yhteydessä hyvin varhaisessa vaiheessa kiirehtinyt selittämään, kuinka kaikki oikein on sattunut ja millaiset nimikkeet kulloinkin on rikosoikeudellisesti käytössä. Ja mitä niistä sitten seuraa.

Tavallinen ihminen nukkuisi yönsä paljon paremmin, jos oikeutta käytäisi perinteisin menetelmin. Syyllinen tarvitsee tuomionsa, eduskunta säätäköön sopivia lakeja ja ylemmät oikeusistuimet tehkööt rajatapauksissa ennakkopäätökset, jotta lainkäyttö olisi mahdollista. Poliisivoimat ottakoot kiinni epäiltyjä.

Tilanteet, joissa poliisiylijohtaja lausuu käsityksensä sopivasta tuomiosta ja sitten naamakirja langettaa sen virtuaalisesti ja kollektiivisesti, muistuttaa läheisesti niitä olosuhteita, joissa isoisäni äidin siskon mies menehtyi Petroskoissa vuonna 1938.

Minun häpeäni on tietenkin se, että suvun haaroissa on sellaisia henkilöitä ollut, joiden idealismi on mennyt järjen edelle. Tästä tapauksesta viisastuneena suvun myöhemmissä polvissa ei sitten olekaan ollut enää ketään kovin kahelia, allekirjoittanutta lukuun ottamatta. Tai kuten Satakunnassa sanotaan, ketään erityisen vitiä.

Tosin poliisiylijohtajalle tiedoksi se, että eläkeiän lähestyessä olen ehtinyt saamaan elämäni aikana vain yhden ylinopeussakon. Minulla on lainkäytöstä siten vain toisen käden tietoja ja ne perustuvat pääasiassa valtion poikaleirillä vuosina 1974 -75 kohtaamaani vallankäyttöön. Uskoisin, että poliisiylijohtaja ei halua , eikä kykene taaksepoistuttamaan kansalaisia näissä oikeustilanteissa.

Poikaleirillä sellainen esimiehiltä onnistui, koska vaakakupissa vuorottelivat varusmiehen pelko ja häpeä. Rikosseuraumusvirasto voinee todistaa ylijohtajalle jo pelkästään omalla nimellään sen, että modernin yhteiskunnan antamalla rikoksen seuraumuksella tähdätään nykyään eettisesti korkeampiin tavoitteisiin , kuin Petroskoissa 1938, naamakirjassa 2011 , tai lehtihaastatteluissa.

Kuvassa John Wayne on lähdössä jakamaan oikeutta ilman tuomioistuimen päätöstä elokuvassa Etsijät. Kuvan olen laittomasti ja oikeudettomasti lainannut netistä.

>Tietoisuus

>

” Aistillinen tietoisuus seuraa aina ihmisen aistimusta ja niiden eroittamiseen tarvitaan sentähden erinäistä miettimistä. [Sielutiede1869-55]

Kuitenkin on huokea ymmärtää, että esm. vilutus on jotakin muuta kuin se tieto, joka eroittaa tämän aistiman, niinkuin subjektin sillä erää olevan tilan, siitä kylmästä ilmasta, joka objektina sitä tilaa vaikuttaa.[Sielutiede1869-55]

Elontoimitusta seuraavana on tämä tietoisuus yhtä oikeutettua kuin välttämätöntäkin; mutta tietämisen yleisenä muotona se taas ei suinkaan ole tyydyttävää ja täydentekevää. [Sielutiede1869-55]

Sentähdenpä kykenemättömyyttä sitä korkeammalle nousemiseen tavallisesti sanotaan typeryydeksi eli yksinkertaisuudeksi sekä sitä, joka liian paljon uskoo aistejansa ja jonka tieto niin ajan kuin paikankin suhteen ei ulotu niiden aistimusta kauvemmalle, typeräksi eli yksinkertaiseksi. [Sielutiede1869-55]

Niinpä esm. yksinkertaiset ihmiset eivät ymmärrä muuta kuin että aurinko kulkee maan ympäri, että taivaankaari on todellinen kirjovyö j. n. e. [Sielutiede1869-56]

Tätä laatua on sekin entisen akan ihmetteleminen ilman avaruudesta, kun hän, kepillä ulos ikkunasta pistäessään, kummastuneena huudahti: ”Kah paljopa sitä onkin mailmaa, kun vielä tuollakin on!”[Sielutiede1869-56] ”

Lähde:

Sielutieteen oppikirja : Ahlman, Ferdinand 1869

http://kaino.kotus.fi/korpus/1800/meta/ahlman_kirjat/cleven_sielutiede1869_rdf.xml