>Mustapartainen mies

>

Nyt pitäisi kuulemma varoa mustapartaista miestä. Miestä, jolla on mustan parran lisäksi pitkä musta tukka ja tatuointi toisessa kädessä. Painokin ilmoitetaan kilon tarkkuudella.

Ja on vaarallinen mies.

No, paha varoa, kun ei ole kuvaa näytetty. Kaiken lisäksi nämä nykyiset sukupolvet eivät ole enää lukeneet pakinoitsija Ollin kirjoituksiakaan, joten monelle hahmotus osuu jonnekin hevirokkarin ja saatananpalvojan suuntaan.

Tämä vaarallinen mies on lähtenyt nostelemaan Niuvanniemestä, joten hän on, taikka hänen epäillään olevan sairas. Sairaiden ihmisten kuvia taas ei mielellään julkaista poliisitiedotteissa. Siinä ainakin yksi selitys asialle. Mustapartaisen miehen karkurikaveri on jo palannut sairaalan muoniin. Talvinen Suomi ei ole kaikkein otollisin ympäristö harrastaa on the road- toimintaa.

Kummallista kyllä, tämän Niuvanniemen karkurin naamaa ei ilmeisesti ole vielä julkaistu naamakirjassa.

Mustapartainen mies ja muut Ollin pakinat olivat pois muodista jo 1970 – luvulla kun itse nautin perusopetuksesta. Niillä oli ollut aikaisemmin melkoista kulttimainetta ja niihin mieluusti viitattiin edelleen, mutta tutumpi hahmo minulle oli kuitenkin Erkki – Mikael.

Muutenkin pakina –muotoinen julkaisutoiminta kärsi kovasti siitä, että televisio levisi nopeasti jokaiseen savuun.

Myöhemmin sitten näyttää käyneen niin, että kirjoituksia on media-välineisiin jälleen alkanut ilmaantua, mutta julkaisukanavilla ja kirjoittajilla on nykyään vain viitteellisiä käsityksiä siitä, minkälainen kirjoitus on pakina, kolumni, pääkirjoitus, essee, raapale, novelli tai artikkeli.

Usein käykin pakinaa lukiessa niin, että tulee suru puseroon ja pääkirjoitussivulla taas lukijalta pääsee hörönauru.