Tillman

Uusi WordPress.com -sivusto

>Amaryllis kaatui ( – 425)

>

Keittiöstä kuului päivällä kopsahdus. Vaimo huusi kirjastosta, lensikö lintu ikkunaan, mutta minä vastailin automaattirobottina.

Lensi. Ne on pakkasella sekaisin ja niidenkin lapset ovat juuri lähteneet taas joulunvietosta maailmalle. Talipötkön kimpussa on tänään ollut tavallista vähemmän kuhinaa. Luultavasti joku ikävöivä punatulkkukoiras on törmännyt ikkunaan.

Se tömähdys oli amaryllis. Se saakeli oli kasvanut yli fysiikan lakien. Painopiste oli perhana liikkunut purkin pohjan ja taivaan kannen keskipisteen välisen suoran ulkopuolelle.

Vaimo väitti, että kukka on liian kuiva.

Minä sanoin, että ehkä niin, mutta periaatteessa olisi mukava kerrata ne residenssin asukkaat nimeltä, jotka ovat suorittaneet lukion pitkän matematiikan oppimäärän ja laajan fysiikan.

Vaimo väitti, että käymäni yhteiskoulu saattoi ehkä johtaa ihmislapsen koivukujaa pitkin maailmalle, mutta eväät ovat hänen kokemuksensa mukaan korkeintaan viitteellisiä.

Vetosin opettajiin, joihin edelleen minulla on hyvät suhteet. Vaimo vetosi siivousvälineisiin, joita hänen luvallaan minä saatoin vapaasti käyttää. Niinpä amaryllis nousi taas pystyasentoon.

Keskustelimme pitkään painopisteen muuttamisen keinoista. Minä ehdotin karhunlankaa ja sitomista ikkunan aukaisuvipuun. Vaimo ehdotti kolmea israelilaista appelsiinia, jotka laitettaisi ruukkuun amarylliksen kavereiksi.

Hävisin taistelun.

Hyvä fysiikan opettajani, joka luultavammin luet tätä kirjoitusta, älä vaivu epätoivoon. Amarylliksen käyttäytyminen täällä Keski-Suomessa on arvaamatonta. Ja vaimojen.

Hyvä kuvakaunis kuvaamataidon opettajani, joka onneksi et lue tätä kirjoitusta, ole levollisella mielellä.

Amaryllis, jonka juurella on kolme appelsiiniä, sopii hyvin niiden epätoivoisten yritelmien joukkoon, joita sinulle lukiossa piirsin ja tarjosin.

Kykyni ovat edelleen piileviä. Auringonkukka – pellot saavat vapaasti kukkia. Olen kiitollinen siitä, että sinä et veitsellä repinyt vuoksemme korvaasi pois, niin kuin joku kuuluisuus kuulemma teki.

Kuvassa amaryllis Andaluciassa

>Linja-auto metsään, kuusi loukkaantui.

>

Sanoma ei aina mene perille. Joskus on vikaa lähettäjässä ja joskus taas vastaanottajan sahanpurut ovat kastuneet. Myös välitilassa saattaa olla häiriöitä, jotka estävät ymmärryksen syntymisen.

Valtion poikaleirillä olimme syömässä johdetusti vuonna 1974. Tykkimies Laine ( siv. Betonielementti – saumaaja) löysi maksalaatikko- annoksestaan muovisen kermapullon korkin kesken ruokailun.

Kun pöytää ohitti juuri ruokalan esimies pistooli vyöllään, Laine päätti kysäistä, miksi muovinen pullonkorkki oli korpisoturin evään joukkoon joutunut ja mihin tämä vieras esine voitaisi toimittaa.

Vääpeli ei suostunut ottamaan korkkia vastaan, vaan pään nyökkäyksellä käski laittaa sen ” risteilijään”. Sitten hän totesi kuolemattomat sanat :

”Ruuan suhteen ei miehillä pitäisi puuttua mitään valittamisen aihetta ”

Johon tykkimies Laine vastasi, että ei puutukkaan, herra vääpeli.

Mihin taas Vääpeli totesi pistoolikoteloa hiplaten, että tykkimies sitten voi keskittyä ruokailuun.

Vääpeli meni menojaan . Laine vilkaisi ruokalan kattoon varmistaakseen, että siellä edelleen olivat ne pistoolinluodin reiät, joita meille näytettiin alokasaikana.

Tuli tämä tapahtuma mieleeni, kun vuoden ensimmäisenä päivänä eksyin Jyväskylän Yliopiston kielikeskuksen sivuille. He ovat keränneet hienon valikoiman sammakoita ja muita hassuja otsikoita. Moni niistä on lähellä oikeaa, mutta juuri sen verran vinoon kirjoitettu, että lukijalle tulee hörönauru

Ehkä aloitamme vuoden iloisesti