>Klosetten får anvädas endast under tåget

>

Minulla oli aikoinaan työtoveri, joka tunsi Erno Paasilinnan. Se oli minusta lähes yhtä hienoa, jos hän olisi sanonut olevansa Kekkosen serkku. Tosin siihen aikaan kaikki Paasilinnat olivat minulle petsamolaista sekahedelmäsoppaa, josta en ottanut selvää.Minä olin lukenut Arton kirjoja. Työtoverini sitä vastoin soitteli joulunpyhinä aina pitkiä puheluja Ernolle. Punaviinin innoittamana. Sitä pidettiin sivistyksen merkkinä 1980- luvulla. Arton kirjoja pidettiin vähän viihteenä.Nyt ovat Erno ja työtoveri kuolleet. Uskon, että he ovat jo monesti puhuneet filosofisia ajatelmiaan, naureskelleet maanpäällisille asioille ja vertailleet junien vessakirjoituksia.Työtoverini nimittäin keräili sinisten pikajuna-vaunujen vessakirjoituksia. Niitä, joissa ” Käymälää kyttää ain junan kissa” . Hänellä oli talteen kirjoitettuna paljon näitä kirjoituksia ja ohjekilpien raaputuksia. Sittemmin VR on uusinut sinisten vaunujen vessa-kilvet siihen muotoon, että niistä ei saa enää raaputettua uusia lauseita, eikä uusia merkityksiä.Vessan tuotos leviää edelleen kuitenkin suoraa reikää myöten radalle.Junassa mietinkin usein hulttio-opiskelijoille sopivia unelma-ammatteja. Yksi on junien alusta-asentaja. Sellainen henkilö siis, joka varikolla säätää ja asentaa jarruletkuja juuri tuon vessan putken alapäässä.Toiseksi minä olen junissa kulkiessani miettinyt sitä, kuka on se onnellinen ollut, jonka tehtäväksi on annettu vessa – kilven tekstin modifiointi sellaiseksi, että siitä tekstistä ei enää matkustavainen pysty rienaavia julistuksia muodostamaan raaputtamalla.Kolmas kiinnostava VR- ammatti on sillä naisella, joka lukee jossain konttorissa kuulutuksia nauhalle. ” Tämä on Intercity- juna Pieksämäelle, Junassa on ravintola, Och samma på svenska” .

Mitenkähän minä taas johkaannuin Erno Paasilinnasta Pieksämäen asemaravintolaan.. ? Ihmeellinen on elämä. ( Frank Capra)