Tillman

Uusi WordPress.com -sivusto

>Zombie ja Don Juho , Järvelän naisten tiukassa syleilyssä

>

I love the smell of napalm in the morning.
Näin tervehtii romaanin päähenkilöä Don Juho, pizzerian omistaja Kymijoen partaalta. Päähenkilö taas on A, toimittaja Palermosta, joka on saanut italialaiselta järjestöltä ehdotuksen, josta ei voi kieltäytyä.Lukija taas on koukussa. Jari Järvelä on maalannut lukijan eteen jälleen kerran jotain sellaista, joka pakottaa lukemaan Zombie – romaanin yksillä silmillä, pois kuleksimasta. Olen minä joulupäivän huonomminkin elämässäni käyttänyt.Italialainen A tuo mieleen Rosson. Ei tuo suinkaan mieleen ruokapaikkaa, josta saa bonusta, vaan italialaisen palkkamurhaajan, Rosson, joka laulaa elokuvassa yhdessä Martti Syrjän kanssa Kari Tapiota. A on kuitenkin rauhan mies. Hän käy töissä pizzeriassa, hän paistaa kuralätkiä, joita tässä kummallisessa maassa kutsutaan pizzoiksi ja hän tarkkailee suomalaista elämänmenoa huuli pyöreänä.Hän käy katselemassa Myllykosken Pallon pelejä lumisateisella kentällä, raportoi peleistä, mutta kukaan ei häntä kuule eikä mitään julkaista. Myllykosken pelit ovat irrationaalista säheltämistä, absurdia jalkapallon kioskikirjallisuutta ja A tuntee elävänsä Ylämaassa, kummallisessa fantasia-valtiossa, jossa kaikki on kuin Harry Potter- romaaneissa.Järvelä ei ehkä osannut aavistaa sitä, että juuri kun hänen kirjansa tulee markkinoille, UPM – konserni ostaa Myllykoski- paperiyhtiön. Sisilialaisella kuolemalla leikitellään, kehitellään asioiden suhteita, leikitellään edelleen ja sitten lopulta, reaalimaailmassa kirjan juoni tavallaan ryhtyy elämään omaa elämäänsä.Myllykosken ihmisille on lohdullista se, että Don Juhon kehityskertomukseksi tämä romaani lopulta kääntyy. Järvelä on rakentanut tarinan ja juonen yksityiskohdat aika visuaalisiksi, joten ihmettelen, jos kukaan elokuvaohjaaja ei kiinnostu siitä, kuinka kymenlaaksolainen hulivili yhdentyy Eurooppaan, käyttää hyväkseen vahvuuksiaan ja lopulta pääsee parrasvaloihin suomalaisena selviytyjänä.Tosimaailmassa Don Juho on mies, joka ymmärretään viimein kutsua selvittämään eurooppalaisten lentokenttien lumiongelmat siinä vaiheessa, kun 6 miljoonaa matkustavaista nukkuu telttapatjoilla ympäri Keski-Eurooppaa.Don Juho on mies, joka leikkelee sanomalehdestä korvikerahaa lompakkoon pelkästään siksi, että haluaa nähdä, millaiseksi Alamaan konnilla naama menee, kun keikka kusee. Don Juho on mies, joka luokittelee naiset tarpeen vaatiessa sahatavaran vientiluokituksen mukaan. Hän on mies, joka silmää räpäyttämättä pystyy loihtimaan elokuvan toimintakohtauksen pizzatäytteiden avulla. Don Juho on Honkajoki, Koskelan Jussi ja Raidin komisario Jansson, kaikki samassa persoonassa.Don Juho elää ehkä elokuvakliseiden värittämässä maailmassa, hän ehkä ei pysty muuttamaan historian pyörää, mutta hänen ystävyytensä ja uteliaisuutensa vie lukijan suomalaisen miehen sisimpään. Kaikkea tätä tarkkaillaan himmentimen kautta.Kun teksti sitten etenee tarpeeksi pitkälle, Järvelä marssittaa esille tämän Iiriksen, vahvan naisensa, joka elää miesten kummallisessa maailmassa, tarkkailee kaikkea, mutta lopulta ottaa ohjat käsiinsä ja selviytyy kaikesta.

Rööri kiipeili kattojen päällä, Miinalan joella seikkaili toinen vahva nainen ja lähes jokaisessa Järvelän tekstissä miehiä ja heidän tekemisiään ohjaa joku, johon ensin rakastutaan, mutta johonka lopulta on pakko suhtautua myös toisin.Järvelän kirjallisuudessa on vain yksi pieni vika. Kun se uutuus tänään nyt tuli ahmittua yhdellä kertaa, seuraavaa joutuu odottamaan taas vuoden.

>Vartiomies ei lampunjalkaa väkerrä !

>

Aaton hartaudessa minua väsytti. Nukahtelin tavan takaa , huomatakseni vain sen, että pappi oli edennyt jo paimenista seimelle ja Marian salaisuuksiin. Välillä taas heräsin siihen, että lapset pitivät urkuparvella meteliä. Kedon peljästykset jäivät tällä kertaa kokonaan kuulematta. Paimenet palasivat suojelemaan laumaansa ja väijymään hyökkääviä petoja.Ajattelin sitä, miten My Litte Pony – leikkejä leikkiviin lapsiin tulisi suhtautua.Vähän oli minun kavereitani kirkossa. Huomasin liikkuneeni elämäni eriporukoissa. Minun kaverini tulevat iltakirkkoon, ajattelin ja päätin, että en vaivaa asialla päätäni.Sankaripatsaalla miehet olivat lumipukuvartiossa. Heille ei oltu annettu aseita varustukseen, joten ihmisten kesken vallitsi hautausmaallakin rauha ja hyvä tahto. Kunniavartiossa olevan on syytä muuten muistaa, että jos varustuksena on Suomi- konepistooli, vaihtaja pidetään kertatuliasennossa. Pari viikkoa sitten siitä eräs everstiluutnantti pääsi vartiomiestä oientamaan. Minä kyllä aina olen luullut, että varmistin on vartiossa päällä.Minun kokemukseni vartioimisesta ovat vähäiset. Valtion poikaleirillä olin yhden yön metsässä ja sinä yönä olin yhden tunnin vartiossa. Suojelin puolijaoksen unta erään kankaanpääläisen suon laidassa, varustuksena Pystykorva- kivääri ja yksi puinen räkäpääammus, ilman patruunan raiskaajaa.Äärimmäisessä hädässä , hyvällä tuurilla, olisin ehkä saanut vihollisen tunnustelijalta silmän puhki.Ruotsissa kuninkaanlinnan väijymies taitaa saada vähän huutoa osakseen. Gunnar oli nimittäin päästänyt tonttu-asuiset konnat liian lähelle itseään ja menettänyt vartioaseensa, ynnä lippaallisen kovia patruunoita. Vähän myöhemmin toinen aviisi korjasi ilmoitusta niin, että kyseessä olisikin ollut kaksi joulupukkia.No, joka tapauksessa, kyseessä oli taitamaton vartiomies. Omaa asettaan ei saa koskaan luovuttaa ja menettää. Sitä varten lippaassa on kovia. Vartiomiehen olisi sitä paitsi syytä heti havaita, että kahdessa joulupukissa on jotain hämärää. Onhan olemassa vain yksi oikea Joulupukki.Pahinta on tietenkin se, että konnat olisivat pystyneet nuijimaan Gunnarin tajuttomaksi ja sen jälkeen hiipineet linnaan pahat mielessään. Erityisesti minä kannan huolta siitä, mitä tuommoiset hampuusit olisivat tehneet prinsessa Madeleinelle. Hän kun on niin söötti, äksyilevä, villi ja vapaa. Kuningas taas tuntuu olevan niin tuuliajolla, että Silvia saattaisi helpostikin lähteä rosvojen matkaan.Taidan kohta mennä leikkimään taas joululahjoillani. Joulupäivä on käytettävä siihen tarkoitukseen tarkoin. Muistini mukaan tapaninpäivänä ensimmäiset lahjajutut jo särkyvät. Onneksi lahjoissa on taas tälläkin kertaa mukana paljon älyllisyyttä, lämpöä ja pehmeitä paketteja. Semmoiset lämmittävät mieltä ja ruumista.