>Vieraalla maalla

>

Kävimme haudoilla viemässä kynttilöitä vainajille muistoksi ja itselle lohdutukseksi. Lohduttavaa oli ajaa läpi Keski-Suomen kovassa pakkasessa. Mäkimaisemissa auton mittari näytti – 27 C. Alavilla mailla paljon enemmän. Siellä oli hallaa. Tai paremminkin pakkasta.Hautausmaalla oli vieläkin kylmempää. Hautausmaalla tulee vilu juhannusaattonakin.Kauppakeskuksen mittari näytti – 32 C. Pihalla soitti Romanian romaani haitaria. Kauppakeskus oli häätänyt soittajan raittiiseen ilmaan.Varasoittaja lämmitteli sisällä keskuksessa ja puhalteli kynsiinsä. Hänellä oli hyvät nahkaiset ruskeat puolikengät jalassaan ja siisti välikausiasuste päällään. Hän laski kolikoita kädessään. Hänellä oli vapaavuoro. Minulla ei niin kalliita kenkiä ole ollut vielä koskaan.Tein hermo-ostoksia. Hiihtäjät kuulemma vetävät ennen tiukkaa koitosta suksiensa pohjaan hermokerroksia. Usein ne kuulemma koituvat turmioksi itse kisassa.Soittajilla näytti olevan puolen tunnin vuorot.Vanhat miehet kertoivat talvisodassa tehneensä myös puolen tunnin vartiovuoroja. Sellaiset vuorot kuulemma tuntuivat turvallisilta. Pääsi useammin lämpimään korsuun.Olin ynseä soittajalle. Menin parkkipaikalle ja ostin palelevalta kalansavustajalta juuri savustettua siikaa kääröllisen. Hänellä oli päällään turkishaalari, huopatossut ja kuski. Savustaja itse haisi vähän ” aatonaatolta”.Maksoin mitä pyydettiin. En siinä pakkasessa 13 eurolla mielellään ryhdy laskemaan verkkoja järvellä. Enkä soittamaan näppäinhaitaria.Ajeltiin kotiin. Muistelin appiukkoa itsekseni. En tiennyt, mitä vaimo muisteli, mutta ainakin se kertoi minulle sille tutuista paikoista ja minulle tutuista ihmisistä.Ajattelin, että huonomminkin voisi olla.