>Huimia näköaloja

>

Seimen lapsen syntymäpäivä lähestyy kovaa vauhtia. Jokainen joutuu ja pääsee ottamaan asiaan kantaa. Jos heittäydyt kaupallisen joulun ulkopuolelle, seisot kuitenkin samalla tavalla tuskastuttavissa jonoissa. Mikäli olet yleensä onnistunut löytämään parkkipaikkaa. Jos taas sinut on tempaistu mukaan markkinakosken imuun, huomaat viilettäväsi nämä aattoviikon päivät hurjaa vauhtia läpi kummallisen maiseman.

Kävin toistamiseen tutussa kirjakaupassa. Heidän näyteikkunansa nimittäin houkutteli minua, koska siinä luki suurin kirjaimin : Loppuunmyynti. Tuo sana jäi pyörimään aivoissani. Pitkäksi myynti on tuttu termi. Samoin alennusmyynti. Loppuunmyynti tuntuu jotenkin kiinnostavalta. Sen vastakohtahan olisi alkuunmyynti. Kutsumme sitä tapahtumaa kuitenkin yleensä avajaisiksi. Miksi loppuunmyynti ei sitten ole lopettajaiset ?

Kirjakaupan omistajatar oli syventänyt kaulaukkoaan viime viikosta. Kävin silloin hankkimassa säädyllisiä joulumuistamisia vanhemmilleni. Ajatukseni harhailivat kuitenkin loppuunmyyjättären rintojen välissä ja sinne tien sulkevassa paidannapissa. Myyjättären nenässä oli huomiota herättävä nenäkoru.

Eilen rouva oli avartanut kaula-aukkoaan huomattavasti lisää. Loppuunmyynti näyttää lähestyvän loppuaan. Meitä keski-ikäisiä mies-reppanoita oli liikkeessä aikalailla, etsimässä kuka mitäkin. Rouva tervehti minua samalla tavalla kun tervehditään vanhoja tuttuja. Hän tervehti minua niin, että siitä minä saatoin havaita, että hän on havainnut jo edellisellä kerralla sen, että minä olin havainnut sen, mikä ei varsinaisesti kirjakaupan repertuaariin kuulu, eli huimaavan tissirotkon.

Tekisi mieleni käydä vielä kolmannen kerran ostoksilla. Liikkeen hintataso on nimittäin edullisempi kuin muissa kaupoissa. Toisaalta, en merkannut itselleni mitään sopivaa ostettavaa, joten kolmas käynti saattaisi muodostua isoisän olkihattu-keikaksi. Menisi norkoiluksi.

Joulun jälkeen ei missään tapauksessa voi mennä tyhjään kirjakauppaan notkumaan. Toisaalta taas, talvipakkasella ei sellaiseen kaula-aukkoon enää näin vanha mies elämässään monesti törmää.

No, mitään ostettavaa en kaupan valikoimasta löytänyt, mutta joulumieltä sain kovasti. Hyräilin itsekseni liikkeessä joululaulua, jonka sanat menevät jotenkin niin, että onkos tullut kesä , nyt talven keskelle. Sen suurempaan villiintymiseen, ei edes mentaalitasolla, enää tässä iässä pysty.

Kuvassa Triumph, joka tuotemerkkinä aasinsillan kautta liittyy kirjoituksen aiheeseen. Tosin sellainen Triumph pyrkii peittämään, vangitsemaan ja aisoissa pitämään kiihkoa, tämä kuvassa oleva taas päästää sen valloilleen.