>Pyhimys

>

Olin äsken jouluostoksilla vaimoni kanssa. Nyt kun olen kotona residenssissä, tietokoneen ääressä, voitte varmaan päätellä siitä, että olen selviytynyt summasta ja kollaalta, olen jouluhärdellin kuningas, ilman verinaarmua.Henkisiä traumoja sitä vastoin vähän on päivän aikana tullut.Olivat nimittäin nimittäneet tämän Karalahden jääkiekkomaajoukkueen kapteeniksi. Mukaan on nimitetty myös tämä Marjamäki, joka ei oikein osaa taklata.Jalonen ( ei tämä kirjailija), on ajatellut taikoa jostain peli-iloa vähän kaukaloon. No, oma on asiansa. Karalahti on vuosien aikana taikonut esiin kaiken näköistä hubaa. Wikipedian artikkeli Karalahdesta on sangen tyhjentävä.Kaikki Suomen lätkäjunnut, nyt kuolaamaan ja matseja odottamaan. Nyt teillä on kerrankin esikuvia koko loppuelämäksi. Ja kun maajoukkue nyt tästä ryhdistäytyy ja niittää miestä kaukalossa ja kunniaa kentillä, kaikki me tiedämme, millainen peli tämä nyt oikein on. Tuskin maltan odottaa, kun teistä nappuloista kasvaa esikuvienne kaltaisia.Minä pesen käteni koko hommasta.Ja jos mainetta tulee uuden kapteenin komennossa, se olkoon osoitus sitten koko lajin omituisuudesta.

>Jumalatonta menoa

>

Opetushallitus ja muut omantunnonarat ovat taas tuskissaan. Lapsille pitäisi järjestää juhlat syyslukukauden päätteeksi, mutta ohjelmasta on vähän vielä puutetta.

Virsiä ei saa laulaa. Kirkossa ei saa käydä. Silavasta, kinkusta ja sianpääsyltystä ei saa lauluissa mainita, eikä joulunäytelmissä pelata. On siinä opettajaraukalla taas ohjelmatoimistoa kerrakseen.

Itämaantietäjät ja tiernapoikien murjaanit saattaisivat muuten olla sopivia aiheita, mutta nekin liittyvät aika läheisesti tarinaan, jota lapsille ei saa kertoa ja joka ei saa olla juhlimisen kohteena.

Jäljelle jääkin sitten Coca-Cola – joulupukki ja kaupallinen paska, joka päällemme valuu taas jokaisesta tuutista.

Isoäitini kävi vuonna 1903 – 1906 kiertokoulua, sillä hän ei päässyt kansakouluun. Syynä oli silloinkin joulujuhla ja sen riettaus. Hänen isänsä oli sitä mieltä, että kun kansakoulun joulujuhlissa mennään piirileikkiä kuusen ympäri, se vieroittaa lapsen ajatukset maailmaan ja syntiin.

Kiertokoulu oli turvallisempi ympäristö lapselle. Opetussuunnitelmien perusteet oli sovittu niiden talojen kesken , joissa kiertokoulu vuoden aikana vieraili. Kiertokoulun opettaja sai taloista ruokansa ja leipänsä, joten hän ymmärsi noudattaa opetussuunnitelmaa ja sen maakunnallisia painotuksia tarkasti ja tiukasti. Piirileikkiä ei koulunkäyntiin sotkettu.

Seuraavat kolme sukumme sukupolvea ovat sitten rypeneet synnissä ja irstaudessa kansakoulussa ja peruskoulussa. Onneksi modernissa yhteiskunnassamme olemme nyt palanneet uudelleen 100 vuoden takaisiin lähtökohtiin ja löytäneet uskonnollisessa käyttäytymisessä luonnonkansojen varovaisuuden.

Presidentin kutsuilla tanssitaan jo reippaasti monenlaisia tansseja ja monenlaisin kombinaatioin. Yksin, kaksin ja kolmin. Sukupuolesta välittämättä. Virallisen organisaation toiminta eriytyy kovaa vauhtia koululaitoksen moraalisesta toiminnasta. Voisi jopa sanoa, että tämä härdelli polarisoituu. Toisaalta tehdään mitä vain ja toisaalta taas uskonnollisen käyttäytymisen päässä kaikki on säädeltyä ja suurennuslasin alla.

Pahinta tietenkin on se, että viime päivinä pohjoismaissakin on jouduttu tutkimaan uskonnollista käyttäytymistä lähemmin, tarkastelemalla poliisin suurennuslasin avulla joulukadun putkipommia.