>Maupassant
Jos se oli Maupassant, joka sai minut tolaltani, olisin kiitollinen. Kosmetologi ja kuolema ovat huomattavasti huonommat vaihtoehdot.
Jos se oli Maupassant, joka sai minut tolaltani, olisin kiitollinen. Kosmetologi ja kuolema ovat huomattavasti huonommat vaihtoehdot.
Oheishaastatteluissa kukaan ei oikein osaa sanoa asioista mitään.
Työnantajat eivät ilmeisesti enää usko sitä, että lääkärit tutkivat ja toteavat sairauksien laadut ja sen jälkeen kirjoittavat työkyvyttömyydet paperille. Ehkä työnantajat ovatkin kiinnostuneita niistä ensimmäisistä kolmesta päivästä, jolloin lääkärin todistusta ei tarvita. Ehkä työnantajat ovat kiinnostuneita lapsien lukumäärästä, lapsien sairauksista ja niistä aiheutuvista poissaoloista.
Voi olla tietenkin niin, että työnantaja haluaa päästä työntekijästä eroon ja etsii sopivaa syytä.
Siinä tapauksessa kyllä lienee sangen epäilyttävää se, että palkkaa kameralla ja kiikarilla varustetun etsivän murtamaan yksityiselämän suojaa. Jos valesairas pysyttelee kotonaan taikka omalla pihallaan, hänen kuvaamisensa ja katselemisensa on problemaattista.
Etsivän pitää sen vuoksi päivystää niin kauan, että asianomainen lähtee liikenteeseen.
Sittenkin etsivän ja työnantajien on muistettava se, että lääkärikirjassa on satoja sellaisia tautiluokituksia, jotka sallivat potilaalle ulkoilun, liikkumisen, pihan haravoinnin ja kaupassa käynnin. Sairauslomalla on pääsääntöisesti kiellettyä mennä toiselle palkkaa vastaan töihin, mutta muuten ohjeet antaa lääkäri, ei työnjohtaja Murikka.
Mietityttää myös se, kuinka pitkälle pihanharavointi kuumeessa sairauslomalla riittää, jos ryhdytään hakemaan työsuhteen purkua tai irtisanomista ? Jos maalaat omaa taloasi työuupumus-sairauslomalla, se katsottaneen paremminkin hyväksi itsehoidoksi kuin oman edun tavoitteluksi.
Ja lopuksi vielä. Työnantaja, joka sairauslomalaisen perään laittaa kameramiehen, on epäonnistunut aikoinaan jo rekrytoinnissa. Kunhan sitten on pari työntekijää saanut filmattua ja puhutteluasteelle, epäonnistuu myös bisneksessä.
Työilmapiiri, sosiaaliset suhteet ja työntehokkuus ovat sellaisessa työpaikassa kohta ihan tamperelaisella tasolla. Työntekijät eivät sitoudu, kahvituntien puheenaiheet muuttuvat ahdistukseksi ja vähitellen organisaatio valikoituu sellaiseksi, että työnantaja saa todella aihetta valvoa ja kytätä.
Kuvassa työnantaja on koonnut työntekijänsä kesäisen työpäivän aluksi ryhmäkuvaan, jotta iltapäivällä voidaa selvittää se, ketkä ovat vielä paikalla ja kuka on eniten ruskettunut. Työnantaja ja katsoja voivat suurrennella vielä asioita klikkaamalla kuvaa.