Tillman

Uusi WordPress.com -sivusto

>Juhlat

>

Nainen sanoi ottaneensa miehestään eron. Sanoin sille, että sitä on nyt liikkeellä. Mutta ei näiden juhlien takia olisi tarvinnut eroa ottaa. En sanonut sille nimeäni. Se ei olisi sitä kuitenkaan muistanut myöhemmin.

Sen miehen suurin vika oli ollut kuulemma se, että se otti kotona ja vieraissa aina lautaselta suurimman pullan mitä tarjolla oli. Se oli ottanut 15 vuoden aikana myös kaikki suurimmat lihapullat, mitä nainen oli paistanut.

Nainen sanoi hävenneensä sitä. Ensin oli joutunut häpeämään vieraissa ja nyt sitten viime aikoina kotonakin, kun nainen oli viimein oppinut omassa kodissaan sen häpeämien taidon.

Nainen sanoi yrittäneensä koko elämänsä pyöritellä niin tasakokoisia jauhelihaklönttejä, että miehelle ei olisi jäänyt mitään mahdollisuutta valikoida. Hankalissa tilanteissa miehellä kuulemma oli tapana sanoa, että tuo taitaa olla inaan suurempi. Taidan ottaa sen.

Viimein nainen sanoi kyllästyneensä. Se sanoi haluavansa joskus maistaa isompaakin, eikä aina sitä pienempää.

Katselin naisen ohi sen taakse. Ruokajono huojui humalaisena nurkan taakse ja mietin, kauanko siinä jonossa joutuisin vielä seisomaan. En halunnut sen seisovan siinä vieressä ja arvioivan minua ottamieni lihapullien perusteella.

Sanoin sille, että minä syön suurimmat lihapullat jo pelliltä, kun olen ottanut ne uunista. Minä syön ne maistiaisiksi. Jätän pöytään vain tasakokoiset, ettei tule riitaa. Sillä tavalla on pärjätty hopeahääpäivään asti nyt ainakin

Se näytti loukkaantuvan, vaikka hymyilikin jutuilleni. Se laski kiivaasti ikääni ja sitten se nauroi kuin Saara Vanhassa Testamentissa. Katselin sen vartaloa. Se oli eronsa jälkeen päässyt jo monta kertaa valikoimaan suuremmat lihapullat pöydästä.

Ajattelin, että se sopisi bändäritytöksi eturiviin, nuorille soittajapojille hymyilemään. Sen takaa olisi hyvä tanssia ohi. Sen takana olisi siltä turvassa. Se tuijottaisi vain komeaa basistia ja raskas hajuvesi laskisi sumuverhon kaiken eteen.

Sillä tavoin sen kohtaisi vain kerran kierroksella. Voisi keskittyä tanssimiseen ja toivoa, että seuraavalla kierroksella se olisi häipynyt takahuoneeseen tai keikkabussiin.

>Angst

>

Ihminen väsyy ja ajatus halvaantuu. Niin tahtoo käydä minulle aina marraskuussa. Nyt olen sinnitellyt joulukuulle asti. Käämit hehkuvat punaisina, pumppu hakkaa rinnassa ja korventaa. Pitänee illalla syödä ruokasoodaa ja juoda kaapista konjakkia päälle.

Sosiologian metodikurssista tuli kolmonen. Kun aikansa tottuu nelosiin ja vitosiin, niin kyllä ripoo ihmistä hurjan tavalla. Kaksi onnetonta opiskelijaa saivat osansa kaikesta niskaansa juuri äsken. Luulen, että kumpikaan ei tiennyt ja ymmärtänyt, mikä heihin iski. Pitänee pyytää anteeksi myöhemmin.

Nyt oksettaa työnteko tosissaan. Miehitys organisaatiossa on yhtä ohut kuin Kollaalla 1940. Alikersantit johtavat täälläkin kohta kokonaisia pataljoonia. Jäljelle jääneiden osaksi jää sitten piiskata nuoriso oppimisen vuoren viimeisiä jyrkänteitä ylös, maanitella, uhkailla, piruilla ja vetää vielä viimeisiä hampaat irvessä reunan yli.

Perjantaina se sitten loppuu. Sen jälkeen seuraavat luennot annetaan nuorisolle 10. päivä ensi vuotta. Ette usko, miten ihminen on toisen asialla. Ette usko, miten ihminen voi keskittyä kahden päivän onnistumiseen.

Pahinta on se, että minusta tulee ivallinen, ilkeä ja paha heti kun olen viimeiselle laidalle tullut. Tavallisesti olen vain satiirinen, pirullinen, vahingoniloinen ja ehkä joskus vähän häijy. Nyt minä olen pari päivää paha, katkera, julma ja kaunainen.

Tänään olin töykeä ja sulkeutunut töissä. Olisi pitänyt sanoa vain päivää ja sen, että kylläpäsitäonluntataas. En onneksi sanonut mitään. Olin vain töykeä, en jaksanut olla edes paha.

Siksi en taida kirjoitella mistään enkä kenestäkään. Säästän vähän itseäni ja teitä. Yritän kömpiä säädyllisesti kammioni rauhaan illaksi ja yritän ryhtyä viimeistään viikonloppuna taas elämään ihmisarvoisesti ja vähemmän katkerasti

>Im Memoriam

>