>Hallittuja pettymyksiä

by Michael Tillman

>

Huutokauppaavat Kennedyn ampujan ruumisarkkua. Lähtöhinnaksi on pistetty 1000 taalaa. Se on minusta aika paljon semmoisesta arkusta, joka ehti maata maan sisällä 18 vuotta. Se on aika paljon käytetystä arkusta, ellet sitten satu olemaan Osvaldin klaanin jäseniä ja erityisen sukurakasta sorttia.

Pikkujoulun jälkeisenä päivänä ihminen miettii mielellään kuolemaan, haudan syvyydestä ylöskömpimistä ja muunkin laista ylösrakentamista. Hyvä, että minulle sattui tämä ruumisarkku-uutinen silmiini. Tuon kaltainen brutaalius saa olon tuntumaan hetkellisesti hyväksi.

Erityisen paljon tässä voipuneessa ja tahmeassa olotilassa minua lohduttaa tutkimustieto siitä, että WC- käyntiensä yhteydessä miehet pesevät käsiään useammin kuin naiset.

Tämä tieto saa minut iloiseksi ja rennoksi. Oloni on heti seesteinen ja tunnen olevani edes yhdessä asiassa ehjä ja kelvollinen. Olen ollut vähän voipunut tänään. Kun seurustelet 400 kollegan kanssa isossa viihderavintolassa ja yrität elää ja käyttäytyä sen mukaisesti, mitä pennuillekin yrität työpäivinä opettaa, olo muuttuu äkkiä skitsofreeniseksi. Et vaan osaa..

Olin pikkujoulubussissa mukana olleista virkaiältäni vanhin. Semmoinen on asia, johon ei helposti totu. Kuitenkin sitä luulee muutaman juoman jälkeen olevansa kerubi, Mauno Koivisto ,Aake Kalliala ja Ismo Leikola samassa hahmossa.

Uskon vakaasti, että pikkujouluperinne on kehitetty tänne pohjolaan kansamme itseruoskintatarkoitusta varten. Minä ainakin olen tänään taas vihtonut itseni henkisesti verille.

Tapasin ihastuttavan sosiologinaisen. Hän sanoi pitävänsä Baumanista, opiskelleensa samassa yliopistossa kuin minä, samojen opettajien alaisuudessa kuin minä ja valmistelevansa väitöskirja- haaveitaan toteuttamiskuntoon.

Hän on älykäs, kaunis ja sosiaalinen. Hän on naimisissa ja minua 25 vuotta nuorempi.

Hän oli kaiken lisäksi erittäin harjaantunut aiheuttamaan vanhoille harmaapartaisille miehille hallittuja ja sivistyneitä pettymyksiä. Minä sitten ihailen sen kaltaista taitoa.

Sitten minulle esiteltiin tyylikäs tumma nainen, jonka kaulaa ja rannetta koristi Kalevala – korusarja. Esittelin omat Kalevala- koruni ja kysyin, puhuuko tämä ihmeellinen olio unkarin kieltä. Hän ei puhunut. Sanoin, etten minäkään. Ihmettelin, mitä muuta yhteistä meillä vielä voisi olla.. Hänkin osasi häätää minut tyylikkäästi pois.

Minä luulen, että kiinnostaville ja tyylikkäille naisille kehittyy harjoituksen avulla taito tyylikkäästi olla etäinen.

Noin. Siinä siis lähihistorian kertaus lyhykäisyydessään. Mitään ei tapahtunut, mielikuvituksen siivin saattaa hetken lentää kuin varis puuskaisessa syysmyrskyssä, mutta siinä se sitten on.

Kuvassa kirjoittaja pikkujoulujen jälkeisissä tunnelmissa.