Tillman

Uusi WordPress.com -sivusto

>Hankala paikka

>

Raskaan työpäivän jälkeen ihminen tarvitsee raskaat huvit. Niinpä luin vähän sosiologiaa ja sitten verkkosivuilta Liisa Jaakonsaaren ajatuksia. Nyt on sitten pää sekaisin, niin kuin liimatuubia haistelleella toisen asteen hunsvotti-opiskelijalla.

SDP vastustaa Irlannille annettavia takuita. Jaakonsaari vastustaa SDP vastustusta ja oli mukana antamassa takuita.

Minä olen yleensä selviytynyt maailman melskeistä ja ongelmista sillä, että olen johdonmukaisesti ollut kaikista asioista eri mieltä kuin Liisa Jaakonsaari. Nyt sellainen näyttäisi johtavan siihen, että joudun olemaan samaa mieltä SDP:n kanssa.

Olisiko tämä nyt se epäyhtälö, joka jäi aikoinaan lukion pitkässä matematiikassa vähän hämäräksi ?

Kuvassa patalappu-tutkielma, jonka virkkasin Jaakonsaari- epätoivon piiskaamana puolessatoista tunnissa. Ketjusilmukka -rakenne ei perheen keittiöasiantuntijan mukaan takaa turvallisuutta kuumia astioita nostettaessa. Patalappuni ei kuulemma siis toimi sille varatun funktion mukaisesti. Sanoin, että eivät kyllä toimi aina nämä virkkaukseni innoittajatkaan.

PS.

Patalappututkielma poistui kuvista, sillä huomasin juuri, että suuri joulujuhla on kohta käsillä. Voi olla, että kaikki saatavilla olevat kädentaidon tuotteet tarvitaan vielä. Kohtuutonta olisi, jos lukija törmäisi lahjukseensa täällä virtuaalimaailmassa jo ennen itsenäisyyspäivää. Tilalla on kaunis talvikuva Liisan kotikaupungista , Oulusta

>Rouva tohtori, saishinko vielä yhden GT-juoman

>

Etelä-Suomessa toiminut valeopettaja on jäänyt kiinni. Hänen epäpätevyyttään ryhdyttiin epäilemään kun opiskelijat ihmettelivät hänen outoja opetusmetodejaan. Sittemmin kävi ilmi, että opettaja oli saanut maisterin paperinsa muropaketista.

Asia on sikäli huolestuttava, että tähän asti opettaja on voinut , ja hänen on pitänyt käyttää mahdollisimman monipuolisia menetelmiä työssään ja valtakunnallisesti siihen on oikeastaan yllytetty. Tästä päivästä lähtien tässä on näköjään hoidettava sorvia kusi sukassa ja palattava kiltisti lukkarin koulun metodeihin. Jukolan poikien päihin kirjaimet ja äidinkieli menivät sonnimaisen yhteismölinän avulla, joten se lienee varmasti edelleen suotava ja hyväksytty menetelmä.

Kirjallisuuden opiskelijana asia tietenkin erityisesti minua kiinnostaa. Samoin 30 vuotta opettajana toimineena.

Alikoulutus on ollut julkisuudessa nyt esillä parissa kolmessa tapauksessa. Lääkäri Karkkilassa oli kovasti innostunut työstään ja selvisi sillä pitkän aikaa ammatissa ilman vahinkoa. Ilmeisesti myöskään tämä äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja ei ollut saanut aikaan vielä suurta vahinkoa.

Pahempi juttu hänen kohdallaan on tietenkin se, jos hän on ollut esimerkiksi Raumalta, Sonkajärveltä, Kiimingistä taikka Kihniöstä kotoisin ja opettanut nuorisolle kielen sääntöjä sen mukaan. Opiskelijat saattavat tietenkin tyrmistyä, jos kaiket tunnit luetaan pelkkiä Nortamon jaarituksia.

Muut viimepäivien epäpätevyys arviot ovat liittyneet paljolti valtionvarainministerin kykyyn pitää suuret rahasummat hanskassaan. Joku neropatti on ehtinyt kaivaa jo Siilinjärven lukion asianomaisen vuoden lyhyen matematiikan arvosanatkin esille. Ministerille lohdutukseksi voisin paljastaa sen, että minullakin on koulutodistuksissa kerättynä matematiikasta kaikki arvosanat nelosesta kymppiin. Paljolti se kylläkin kertoo omasta laiskuudesta, eikä niinkään opettajien vaihtelevista opetusmenetelmistä.

Ylikoulutuksestakin on viime päivinä ollut esimerkkejä. Finskin henkilöstöpäällikkö-tasoinen kaveri voivotteli eilisessä Keskisuomalaisessa sitä, että hehkeä matkustamohenkilökunta on kovasti heterogeenista porukkaa. Joukossa on kuulemma pari tohtoriakin roskia kantamassa ja viinaa kärryllä kuljettamassa. En osaa sanoa, missä on vika. Onko tohtoritehtailu edennyt liian pitkälle, vai onko Finskin rekrytointi heittäytynyt laaja-alaiseksi.

Lukija tietenkin odottaa, että paljastaisin nyt joitakin omia opetusmenetelmiäni ja saisin niin itseni kiipeliin. No, voin paljastaa sen, että opetusmenetelmät ovat pääasiassa jokaisen opettajan suurta sisintä salaisuutta, eikä niitä kukaan kontrolloi. Olen luennoinut nuorisolle nyt 31 vuotta. Sinä aikana luennoilla on piipahtanut yksi kollega kaksi kertaa. Ja kun organisaatiolla ei sen suurempaa kiinnostusta ole, mikä minä olen omia menetelmiäni paljastamaan.

Opintojen ohjaamiseen riittää useimmiten kannustava vittuilu. Jos ei hommat maita, teistäkin tulee vielä jonain päivänä opettajia.

Jos Finski ryhtyy ulkoistamaan toimintojaan, aion ehdottaa esimiehille, että kun meillä on nyt vain pari tohtoria remmissä, voisimme varmasti palkata pari muodollisesti pätevää lentoemäntä-tohtoria opettajakaartiin. Nuorten miesten opiskeluinto saattaisi nousta fantasian tasolla ainakin taivaisiin. Voisi se tuoda virtaa vähän tämmöisiin vanhoihin staroihinkin.

Asia on tietenkin vähän mutkallisempi, jos ne Finskin tohtorit ovat miespuolisia stuertteja.

No, yhtä kaikki. Perehdyttämisvaiheessa pitäisi tietenkin karsia ko. opetushenkilöiden alkurutiineja vähän. Luentojen alussa voisi olla kiehtovaa nähdä pelastautumisesitys, mutta se voisi opiskelijoita pitkän päälle puuduttaa. Ehkä olisi parempi, jos keskusradiolla vain toimistosta kuulutettaisiin että cabin crew, take your sets, we are ready for the take off !

Kylläpä taas tulee outoa juttua. Pitänee rauhoittua, että luennolla opiskelijat eivät tee ilmoitusta. Kuvassa kaksi lentoemäntää on menossa raskaan lennon jälkeen rentoutumaan ja odottamaan paluulentopäivää.