>Barrikadeilta on parhaat maisemat

>

Suomen osuus Irlannin takuista näyttäisi jäävän noin 500 -700 miljoonaan euroon. Julkisuudessa on annettu aivan oikein ymmärtää, että ko. raha on nk. kaivoon heitettyä hynää, jota ei saa takaisin, edes Jamesonia kittaamalla.

Aika monien kohdalla näyttää käyneen niin, että tässä puurossa ja vellissä on nyt suurus ja suuruusluokka sekoittuneet pahemman kerran.

Vertauksen vuoksi voisi vaikka todeta sen , että Suomessa juodaan viinaa, hakataan perheenjäseniä, podetaan lepakoita kellotapulissa tai vedetään kokkelia sieraimeen niin paljon, että viime vuonna sijoitettuna tai huostaan otettuna kodin ulkopuolella oli noin 18 000 lasta tai nuorta. Tietysti muitakin syitä sijoituksiin on.

Yhden sijoitetun lapsen tai nuoren vuosikustannukset vaihtelevat 60 000 eurosta 100 000 euroon. Kertolaskulla voi helposti päästää sitten kokonaiskustannuksiin käsiksi ja hahmottaa sen, miten se summa suhteutuu Irlantiin luvattuun rahaan.

Nämä asiat eivät ollenkaan liity toisiinsa. Minua vain kasvattajana pöyristyttää se, että tähän lapsiongelmaan kukaan ei ole huutamassa suuna päänä mielipidettään, puhumattakaan että kukaan olisi valmis ehdottamaan jotain keinoa, jolla tämä rahasumma saataisi pienemmäksi.

Kukaan ei ole vaivautunut huutamaan kurkku suorana, että niitä rahoja ei saa luvata sinne Irlantiin, vaan niillä pitää yrittää auttaa nuoria ihmisiä. Tai olisi edes huudettu niin, että jos Irlantiin annetaan tuommoinen rahasumma pakon edessä, samansuuruinen summa on uhrattava myös tähän asiaan.

Syynä on tietenkin se, että minä mukaan luettuna, tämä kommenttilaatikoiden kommando-kaarti on läpensä omahyväistä ja kusipäistä sakkia , joka lähtee barrikadeille aina kun sen vain voi tehdä omaa järkeään rasittamatta. Aina kun on pikkuisenkin säpinää.

Huono päivä taas, sorry.

Mainokset

>Minulla on väärä ammatti

>

Rahapajan kolikkojuttu on jälleen esillä tiedotusvälineissä. Tuotantopäällikkö on niin sanotusti syönyt vähän kuormasta, sillä makea elämä on häntä kiinnostanut samaan tapaan kuin kreikkalaisia ja irlantilaisia hunsvotteja.

Makea elämä on tunnetusti hupaa setelirahalle. Siinä ihmispolo helposti elää yli varojensa. Tuotantopäällikkö on organisoinut todellisen muulilauman kolikoiden levitykseen. Asialla ovat olleet mm. suomalaiset, venäläiset ja sambialaiset. MTV:n sivustot eivät kerro sitä, onko mukana ollut vielä muiden pakanamaiden kansalaisia.

Rahapajan tuotantopäällikkö varasti siis rahaa töistä. Tulee mieleen, että viinatehtaan tuotantopäällikkö voisi varastaa viinaa töistä. Sitä olisi mukava tyhjentyneessä eväsmaitopullossa kuljetella kotiin työpäivän päätteeksi.

Marketista myymäläpäällikkö varastaisi tietenkin ruokaa perheelleen päivän päätteeksi. Autoliikkeen myyntipäällikkö jemmaisi päivän päätteeksi aina yhden vaihtoauton rivistöstä pois. Metsuri sitoisi autonsa katolle puolimottia kuusikuitua ja turkistarhan työntekijä pöllisi minkin päivässä, kunnes vaimolla olisi turkki kasassa.

Mitä helkkaria minä voisin pölliä ? Oppilaan päivässä ? Ainakaan naisoppilaita vaimo ei suostuisi majoittamaan. Nuoremmat naisoppilaat sitäpaitsi ovat niin flirttejä, ettei niiden ja vaimon kanssa pääsisi sauna- ja nukkumisvuoroista sopimukseen mitenkään.

Vai pöllisikö sata sivua sosiologiaa ? Bake- Mouton – johtamisruudukon ? Hawthrone tutkimukset ? Organisaation alitajunnan ? TQM – systeemin ? Argyrisin fuusioteorian ?

Sitä näköjään on nukuttu aikoinaan keskikoulussa ammatinvalintatunnilla. Miten tässä nyt voi rietasta ja hulvatonta elämää viettää, kun sitä ei pysty mitenkään rahoittamaan. Minä touhuan ihan humpuukia, yhtä tyhjää. Laakkosen veljekset Joensuussa sanoivat ihan oikein, että humanismia ja höpötieteitä tämä maailma ei tarvitse.

Pääsisi edes eläkevakuutusyhtiöön töihin. Voisi pölliä joka päivä töistä vähän eläkkeitä.

Raumalla oli aikoinaan Repolan telakalla erinomaiset säännöt tähän pöllimiseen kehitetty. Silloin 60 – luvulla juuri kellään telakan työmiehistä ei ollut omaa autoa. Normistot rakennettiin sen vuoksi ajan henkeen ja tehtaan sietokyvyn rajoihin. Kaiken sen sai viedä kotiinsa töistä , minkä polkupyörän päällä sai kulkemaan. Paronalhossa on kuulemma paljon omakotitaloja, jotka on Repolan tarvikkeista ja vehkeillä rakennettu.

PS.

Kuvassa ei ole rahapajan tuotantopäällikkö noutamassa uutta lastia työmaalta, vaan joensuulainen ukkometso yrittämässä tanssiravintola Kareliaan sisälle jo ennen puoltapäivää maanantaina , vaikka Karelian naistentanssit ovat vasta tiistaina. Kirjeenvaihtajamme ottama kuva olkoon esimerkkinä kaikille sinnikkyydestä.

>Kotkan poikii – ilman siipii

>

Paperiliiton Ahosen lisäksi nyt myös mäkihyppääjä Ahonen on joutunut omiensa hylkäämäksi. Kaveri lähti ränniin liian myöhään. Kuusamon huimissa maisemissa kävi kuulemma muutakin harmillista. Olli kurjuus tuntuu urheilurintamilla vain jatkuvaa. Milloin on pää täynnä viinaa ja milloin sitten taas jotain muuta.

Olen ihmetellyt koko ikäni sitä, että kuinka yhteiskunta rakentaa näitä torneja niin harvojen huviksi. Stadionille voi aina kutsua metalliorkesterin Euroopasta, uimahallissa voi uitattaa tavallista kansaa joka ilta, vuoden ympäri, hiihtoladuillekin tavalliset Taunot pääsevät aika helposti , aina kun hiihtohaluja on.

Minua ihmetyttävät moottoristadionit ja mäkihyppytornit. En tiedä, missä vaiheessa ovat suunnitelmat, joiden pohjalta ryhdytään rakentamaan katettua mäkihyppyhallia jonnekin pohjoiseen. Toivottavasti ne ovat aika alkuasteella.

Urheilurakentaminen on muutenkin jotenkin kummallista puuhaa. Nyt taisi viimeksi käydä niin, että vain Peking haki ja sai jotkut kisat. Muiden maiden mahdollisuudet rakentamiseen ja turvatoimiin ovat jo niin rajalliset, että minua kauhistuttaa ajatus taas jostain silmäätekevästä päättäjästä, joka haluaa Suomeen jotkut suurkisat.

Kilpaurheilu tuottaa agressioita minulle, mutta koko yhteiskunnalle se on tavallaan kieltämättä hyödyllistä. Sen avulla massat voivat simuloida kaikkea sitä, josta nk. sivistys on heitä yrittänyt viimeiset 500 vuotta irrottaa. Katsomossa ja areenalla käydään kiinni toiseen ihmiseen ja hänen arvomaailmaansa.

Toiseksi huippu-urheilu tarjoaa yhteiskunnalle tasaisena virtana halpoja kansanedustajaehdokkaita. He ovat ansainneet julkisuutensa ilman sotkuista vaalirahaa.

Kolmanneksi näiden urheilijoiden edesottamusten seuraaminen ja tulostilastojen nikkarointi työllistää tuhansia ihmisiä. Samalla urheilulääketiede ja vastaurheilulääketiede voivat kenties puuhastelunsa sivutuotteina kehittää sattumalta jotain hyödyllistäkin.

Nuori mäkihyppääjä Harri Olli on joka tapauksessa vain pienen askeleen päässä eduskuntavaaliehdokkuudesta. Läpimenokin on aivan varma, jos vaalipiiri vain valitaan huolellisesti. Puoluetta olen tässä arvuutellut. Keskisormi ja mielijuoma tietenkin viittaisivat Keskustaan.

Mene ja tiedä. Hyppy nyt joka tapauksessa ei oikein tunnu kulkevan.

Ja lopuksi tältä paikalta.

Olli hyllytettiin kisasta ja maajoukkueesta. Jääkiekkoilijat pistävät väkeä jäähän, lansseihin ja leikkauspöydille joka viikko. Siinä lajissa vain valmentajat saavat lähteä. Nappulajääkiekko pitäisi oikeastaan kieltää kokonaan. Ainakin isiltä.

Kyllä taas helpotti. Näitä tulee kerran vuodessa vieläkin, näitä urheiluangst-kohtauksia. Yrittäkää ymmärtää.

>Pelkoa Irlannin pankkipiireissä

>

Pirkanmaan vasemmisto vaatii Irlannin pankkeja velkasaneeraukseen. Hui kauhistus ! Uskoisin nyt irlantilaisten pankkiirien hädissään sulkeutuvan taloihinsa ja seuraavat viikot siellä taloissaan unettomina tutisevan ja kuumavesipullonsa kanssa sängyssä pyöriskelevän.

He varmasti tietävät, että vasemmistopuolueet edustavat melkoista voimatekijää Suomessa. Heitä kannattaa viimeisten mielipidetiedustelujen mukaan noin 26,5 % äänestäjistä.

Mikä on muuten Pirkanmaan vasemmisto ? Ovatko siellä nyt kokoontuneet kahden puolueen edustajat yhteiseen tilaisuuteen, vai oliko siellä joku Vasemmistoliiton paikallinen kyläyhdistys ? Millainen porukka siellä nyt Irlantia laittaa polvilleen ?

Irlantilaiset taas napisevat siitä, että ellei kohta ala sataa mannaa taivaasta, niin maa kaatuu ja lainojen korot nousevat kohta siellä 7 prosenttiin. Voi kauhistus.

Vuonna 1992 minä maksoin asuntolainan korkoa 16,5 prosenttia ja moni muukin maksoi. Silloin suomalaiset pankit joutuivat velkasaneeraukseen. Minä selvisin koroista, mutta lähes 600 000 ihmistä oli ilman työtä. Me menetettiin x – sukupolvi ja osittain taidetaan menettää y- sukupolvikin sen takia. Nyt, jos emme auta näitä eurooppalaisia hulttio-valtioita tolpilleen, Suomessakin lainojen korot ovat taas kohta kaksinumeroisia ja kaikilla näillä valtioilla sama tie edessään.

Minulle se ei enää merkitse mitään. Olen vanha mies. Mutta niiden, joilla on 200 000 euroa asuntolainaa, kannattaisi vähän miettiä. Muutaman prosentin koronnousu saattaa oleellisesti vähentää mahdollisuuksia velan lyhentämiseen. Jos taas pirkkalaisilla vasemmiston edustajilla ei ole yhtään lainaa, nostan hattua onnittelen vauraudesta. Työpaikkojen puolesta kannattaa siiinäkin tapauksessa kuitenkin kantaa huolta.

Jos se laina on taas työllistävällä yrityksellä ja lainasummassa on pari nollaa perässä, vasemmistonkin edustajan luulisi pystyvän helposti mieltämään sen, mitä siitä seuraa yrityksen koroille ja lyhennyksille.

Yleisradio joutunee kohta lopettamaan Ihmisten Puolue- televisio- ohjelmansa. Satiiri ja parodia muuttuvat hampaattomiksi kun kohde käyttäytyy satiirin mukaisesti. Niin kävi Jari Tervon kirjallekin. Matti poika on ylittämässä hurjimmatkin juonikäänteet ja Koljatti – teos jää kohta unholaan.

>Suomen viimeinen höyryveturiasentaja

>

Trippeli- koneella me ajettiin Viipuriin 40 tunnissa. Sillä reissulla oli ensimmäinen vaimo mukana vielä.

Mies puhuu innostuneena ja näyttää valokuvaa 30 vuoden takaa Saimaan kanavalta. Juon olutta ja katson, miten Parikkalan asema valuu hitaasti oikealle. Juna siis valuu vasemmalle. Kiihtyen. Kuvassa höyrylaivat ovat sulloutuneet kanavan sulkuun. Kansilla on iloisia ihmisiä.

Minä tiedän höyrykoneista kaksi asiaa, joilla voin jatkaa keskustelua niin, että kummankin kasvot säilyvät. Vanha mies odottaa avaustani ja samalla hymyilee. Hänen sormestaan on kynsi mustana ja kohta irtoamassa.

– Paljonko idikoituja irtosi tuosta koneesta ?

Mies sanoo, että 50 ja katsoo ihaillen. Sen kädessä on iso nippu valokuvia. Se pitelee niitä käsissään kuin tietokilpailun juontaja. Minulla on epämukava olo. Olin tentissä eilen yliopistolla ja nyt taas minulta edellytetään oikeita vastauksia.

Minä huomautan, että indikoidut 50 tarkoittaa ainakin 160 dieselin hevosta. Näen, että puheeni lämmittää miestä. Hänen syvät ryppynsä suun ympärillä muuttavat muotoaan ja kanjonit kääntyvät välillä kohti silmiä.

– Trippelikö se oli ?

Asentajan silmät loistavat aamuauringon kanssa. Juna syöksyy kohti Lappeenrantaa ja minä mietin, mitä muuta minä vielä tietäisin höyrykoneista.

– Vetureissa sitä ei sitten trippeleitä ollut ?

Mies katsoo minua arvioiden ja päättää lopulta armahtaa. Se väittää, että minä kyllä taidan hyvin tietää, että vanhemmissa vetureissa oli kakspaisunta koneita, mutta että uudemmissa ei ollut enää muuta kuin tulistin ja korkeapainekoneet kummallakin puolella.

Kerron miehelle Bore – laivasta ja sen mahonki-sisutuksesta. Miehen suu on messingillä. Se kertoo Aurorasta, joka makasi Neva-joella. Se ei ole oikea Aurora, vaan sen sisaralus. Mies nyökkää salaliiton ja yhteisen tiedon merkiksi.

Mies nousee ja hymyilee tietäväisenä ja yhteistä salaisuutta hellien. Olen päässyt hänen kunnioituksensa sisälle. Hän lähtee tupakalle. Ajattelen pääni lepakoita ja takana olevaa tenttiä.

Yhä harvempi juo aamukahvia ja yhä useampi ottaa oluen. Lauantaiaamun kellonajat voi ravintolavaunussa arvioida 10 minuutin tarkkuudella siitä. Kahvin ja oluen suhteesta.

Mies tulee kohta takaisin, istuu viereen ja haisee vähän vanhan miehen tupakalta.

Tässä on minun tyttöni. Ja tässä kuvassa on sikäli harvinainen tapaus, että minä olen humalassa.

Kuvat seuraavat toisiaan. Imatra menee kohta, sitten Lappeenranta. Asentaja ei juo mitään. Höyrylaivankuvat ovat ajalta, jolloin piti odottaa viikko, ennen kuin näki kädessään valokuvan siitä, mitä oli nähnyt aikaisemmin omin silmin. Nyt minun maailmani odottaa omassa vaunuosastossani.

Asentaja teitittelee kohteliaasti ja menee valokuvineen jonnekin. Minä jään miettimään. Olen nähnyt ilmielävänä Suomen viimeisen höyryveturiasentajan. Minä olen nyt jotain.

>Valde vapaaksi ja vainajalle pieni sakko !

>

Menen kohta nukkumaan. Ilmeisesti se on minulle parasta, sillä Kimmo Sasin ehdotus Suomen lainsäädännön uudistuksista sai minut pyöriskelemään kippurassa lattialla ja hohottamaan tämän joensuulaisen kerrostalon residenssissä niin, että pelkään varsinaisen vuokralaisen saavan häädön vuokseni.

Mitenkähän olisi, voisiko kansanedustaja Sasi ajatella, että esimerkiksi taannoin, kun hän ajoi kolarin ja vastapuolen vahingot olivat sangen suuret ja lopulliset, Suomen valtion lain lisäksi / asemesta/ yhdessä sen kanssa olisi sovellettu näitä muiden valtioiden ja kansojen lakeja , edellyttäen, että vastapuoli olisi ollut sellaisen uskonnon ja aatesuunnan edustaja.

Pitäisiköhän Tampereen tuhopolttajiin soveltaa Suomen lainsäädännön lisäksi näitä heidän omia lakejaan ?

Minä tietenkin saivartelen ja luen Sasin ehdotusta kuin piru raamattua, mutta pitääkö Sasin nyt ryhtyä näivettämään puheillaan kunniakasta puoluetta vähän ennen vaaleja. Miksi hän tulee esille tämmöisellä puolivillaisella julistuksella juuri Tampereen tapauksen jälkeen ?

Ymmärrän hyvin sen , mitä Sasi tarkoitti. Minä ja miljoona muuta lukijaa luemme se kuitenkin aivan toisin. Suuren yleisön medialukutaito on huono , tai olematon. Nyt jäämmekin odottamaan, kuka suurten puolueiden edustaja seuraavaksi tulee mielipiteineen esille ja räjäyttää pankin ? Se on vissiin nyt jonkun keskustalaisen vuoro ?

Odotan ehdotuksia niistä erityisryhmistä, joiden omia tapoja ja sääntöjä seuraavaksi ryhdytään oikeusistumissa soveltamaan. Omat ehdokkaani ryhmiksi ovat : vapaamuurarit, sotilaat, kotimaiset romaanit, Suomen venäläiset , saamelaiset ja urheilijat

>Tentin jälkeen perjantain tunnelmissa

>

Turun Sanomien nettisivut ovat hassua luettavaa, sillä tekstissä on vielä enemmän virheitä kun Tillmanin omassa tekstissä. Emme välitä nyt kuitenkaan virheistä, vaan keskitymme sisältöön. Keskitymme käsittämättömiin yksityiskohtiin.

Formulapomo Bernie Ecclestone ja hänen naisystävänsä Faniana Flosi joutuivat vorojen kynsiin Lontoossa. Kaksikko oli poistumassa Ecclestonen Formula One Holdings -yhtiön toimistosta Knightsbridgessä keskiviikkona, kun ryöstäjät iskivät.

Ecclestonelta, 80, ja hänen naisystävältään vietiin ryöstössä reilun 200 000 euron verran arvoesineitä kuten timenttisormus ja arvokas kello.

Seuralaisen nimi on kirjoitettu väärin. Timanttisormus-sana on myös kirjoitettu väärin. Hauskinta on kuitenkin se, että tämä hopeahapsi on rahoineen houkutellut itselleen 49 vuotta nuoremman brasilialaisen tädykkeen. Toiseksi hauskinta on se, että pariskunta kanniskelee mukanaan 200 000 euron arvosta koruja ja kelloja.

Päivän kolmanneksi hauskin juttu on kuitenkin se, että jotkut viisaat ja kaukonäköiset ovat kaavailemassa Erkki Liikasta ( ei laulaja, vaan tämä savolainen, valtiotieteen kandidaatti) Euroopan keskuspankin johtoon. Tämä uutinen ei löydy enää Turun Sanomien sivuilta. Pieni plussa lehdelle siitä.

Tillman toivottaa onnea. Sellaiset tehtävät ovat vaativia ja niissä tarvitaan suurta kokemusta ja taitoa. Muistamme lämmöllä Liikasen kautta valtioneuvoston palveluksessa kaksikymmentä vuotta sitten.

Suomen Pankin tehtävät ovat olleet yhteisvaluutan aikana aivan liian vaatimattomia Liikaselle, eikä mandaatilla ole pystynyt tekemään suuria ja kauaskantoisia päätöksiä. Antakaamme nyt Euroopalle siis sitä, mitä Euroopan rahajärjestelmä eniten kaipaa ; kaukonäköisyyttä suunnitelmallisuutta ja järkevää varovaisuutta.

>Menetyksiä

>Eiliset napinani rouva Lipposen ja Herra Kiljusen toimista ovat aiheuttaneet menetyksiä lukijakunnassa. Enää minulla on 69 lukijaa tuossa sivupalkissa.

Semmoinen tietenkin narsistia surettaa, lukijoiden menettäminen. Tietenkin on myös mahdollista se, että kun puolustin paperimies Ahosen puheita, joku paperimies on vetänyt herneet nenään.

Ajattelin jatkaa kuitenkin tällä naivilla ja typerällä linjalla, linjalla jossa mikä tahansa ärsyke riittää laukaisemaan kirjoitusvimman. Itseihailuni on viime aikoina noussut vähän sen vuoksi, että olen pystynyt kirjoittamaan melkein mistä tahansa ja kuinka tahansa.

Kello 13 minun pitäisi kirjoittaa yliopistolla mistä tahansa ja mitenkä tahansa. Tenttikysymykset näet ovat totuttuun tapaan vielä minulle salattuja ja arvoituksia. Minä pyrin olemaan säädyllinen vastauksissa, sillä tenttivastauksessa pitäisi kaiketi olla totuutta ja asiaa edes siteeksi.

Sosiologian metodologia on kiusallisen kuivan oloista tekstiä korvaavana kirjatenttinä. Joitakin pikku helmiä ja tärppejä kuitenkin mieleen on jäänyt.

Pariisin maailmannäyttelyn aikana ranskalaiset tekivät 5 näyttelykuukauden aikana itsemurhia yhtenä köytenä. Asiaa on pohdiskellut Durkheim ja luultavasti metodologian kannalta asiaa voidaan iltapäivällä kysäistä.

Täällä Suomessahan me teemme älyttömästi itsemurhia koko ajan. Viitaten edellisten päivien kirjoituksiini ja yleiseen hulabaloon Suomessa, uskottavaa onkin, että meillä on menossa täällä jatkuva karnevaali.

Nyt on vain toivottavaa, että en hölmöile tentissä

>Tampereen yö

>

Tampereen tuhopoltto ei ole rasistinen teko, vaikka rouva Lipponen, edustaja Kiljunen ja muutama muu ehti jo niin varmuudella todeta. Tampereella eivät jääkiekkopuseroihin pukeutuneet hulttiot yrittäneet polttaa maahanmuuttajan ravintolaa.

Tampereella ulkomaalainen ravintolanpitäjä sukulaisineen on nyt pidätetty siksi, että poliisi epäilee heidän yrittäneen polttaa oman ruokaravintolansa, ja oikein hyvin siinä myös onnistuneen.

Mukana meni muutama kantaväestöön kuulunut, kerrostalo tuhoutui osin asumiskelvottomaksi, mutta vihaa siinä ei ollut mukana. Hyvä niin. Kuolleiden nuorten vanhempien ja omaisten on myös syytä muistaa, että vihaa tässä nyt ei ole mukana yhtään, eikä saa olla. No hard feelings, sanoisi Clint länkkärissä ja ratsastaisi auringon laskua ja Tesomaa kohden.

Aika usein ennekin on käynyt tässä maailmassa niin, että musta muuttuu valkoiseksi ja valhe totuudeksi. Tämä hektinen tiedonvälitys on saanut ihmiset kilpailemaan siitä, kuka ehtii ensimmäisenä jostain jotain sanoa.

Nyt rouva Lipponen yrittää aamutuimaan pyytää anteeksi sanomisiaan, ja tietenkin, etiikan ja hyvien tapojen velvoittamina annamekin hänelle anteeksi. Niin kuuluu tehdä. Anteeksi pitää antaa. Mutta jokainen saa äänestää niin kuin parhaaksi näkee.

Uskoisin niin, että kun tuhopolttaja nyt saattaa selvitä erinomaisen poliisijärjestelmämme ansiosta ( eikä suinkaan demokraattisten voimien huutoäänestyksellä) Perussuomalaisten pussiin kilahtaa taas muutama rasvaduunarin ääni seuraavissa vaaleissa. Ja sitä seuraavissa.

Persuilla on nyt niin hyvä hevonen, että ei tarvitse muuta kuin ajaa ja päästää. Muiden puolueiden epätoivoiset teot näyttävät hassuilta ja joskus jopa vähän virheellisiltä.

>Ihmettelyä

>

Kannonkosken karavaanari on hyllytetty toimestaan, koska hänen mukaansa kunnon työstä kuuluu saada kunnon palkka. Paperimiehet ainakin ovat aina saaneet kunnon työstä kunnon palkkaa. Nyt sen asian toitottaminen ei enää sopinut paperiliitolle.

Vain demari tai vasuri voivat saada kunnon työstä kunnon palkkaa. Eivät muut.

Minä olen Ahosen kanssa samaa mieltä. Jo pelkästää analogian vuoksi. Jos suuri lauma paperimiehiä on Ahosen kanssa erimieltä, ja minä taas olen ollut perinteisesti paperimiesten kanssa eri mieltä, silloin minun on nyt oltava Ahosen kanssa samaa mieltä.

Se on aivan sama, mitä ne maksavat puolelle tusinalle eläkepomolla, kunhan ne pomot vain ovat niin tepeviä, että pitävät meidän eläkerahoista hyvää huolta , eivätkä kaiva niitä peltoon odottamaan jengin eläköitymistä. Aivan sama. Vaikka niille maksaisi miten paljon tahansa, se summa tasoitettuna 2 miljoonalle eläkeläiselle tulevaisuudessa merkitsee euroa tai paria. Tällä periaatteella paperimiehillekin on maksettu vuosikaudet.

Tässä maassa kaikkea merkitsee se, mitä tehdään keskituloisille lapsiperhe-palkansaajille. Niin kertyvät suurten lukumäärien avulla suuret summat. Hyvässä ja pahassa.

Työmiehet jakoivat kivääri kädessä rikkaiden rahoja tosissaan viimeksi 92 vuotta sitten. Siitäkään ei suurta onnea siunaantunut kenellekään.. Tänä päivänä paperimiesten kannattaisi olla huolissaan aivan muista syistä kuin eläkevakuutusyhtiöiden palkoista. Heidän kannattaisi olla huolissaan omista eläkkeistään. Ne nimittäin määräytyvät sekä ansaittujen tulojen, että tulevien poliittisten päätösten mukaan.

Tänään juuri ilmoitettiin, että osa-aika-eläkkeen ikäraja nousee.