>Mietin pimeässä

>

Ritarikuntien päätökset eivät kuulemma ole julkisia. Siksi minäkään en saa mistään tieto siitä, miksi ei ole tippunut yhtään ritarimerkkiä postiluukusta. Miksi työnantaja ei ole ajanut asiaa

No, minä olen pilkannut noita merkkejä koko ikäni, joten varmasti on ajateltu niin, että en osaisi niitä oikein kantaa ja arvokkuudella pitää. Olen puhunut suut silmät täyteen sontaa ja Määtän tavoin varannut mitalille paikan repun viilekkeeseen.

No, sain minä 25 vuotisen palvelun jälkeen ansiomerkin. Rintamerkin. Olin silloin sairauslomalla työuupumuksen ja loppuun palamisen takia, joten laittoivat sen kotiin häveliäästi.

Otin sen mukaan 50 – vuotis juhliini. Ajattelin, että jos kuitenkin tulen toisiin tunnelmiin, niin ripustan sen jonnekin sopivaan paikkaan.

Vietin juhliani Prahassa, hienossa U Fleku – olutravintolassa, jossa hyvää juomaa on laitettu jo vuodesta 1498. Juhlan humussa muistin aamuyöllä lopulta brenikankin, mutta kun sille ei oikein sopivaa kohdetta tuntunut löytyvän, niin ripustin sen valkovenäläisen rekka-auton peräpressuun kiinni hakaneulastaan.

Jossain siellä se nyt menee.

Kieltämättä rikollinen teko. Tänään läpäisin yliopistolla kriminologian tentin luultavasti hienoilla pisteillä, joten tiedän nyt rikoksesta kaiken sekä teoriassa, että käytännössä.

Huomenna hyppään taas junaan ja ajan tämän maan läpi poikin ja pitkin. Katselen ikkunasta ja mietin. Radanvarren taloissa vihataan homoja ja äänestetään perussuomalaisia. En tiedä, onko se rikollista, mutta se joka tapauksessa saa minut siunaamaan itseni ja tuntemaan oloni kurjaksi.

Minä en tee kumpaakaan. En vaikka aseella uhattaisi.