Tillman

Uusi WordPress.com -sivusto

>Ammatteja ja ominaisuuksia

>

Keskikoulussa luokallani oli Seppo. Hän oli patologinen valehtelija, joka kertoi omistavansa milloin mitäkin. Hänellä oli paljon sellaisia tavaroita, jotka olivat käsityskykymme ulottuvilla, mutta kuitenkin hankintakykymme ulkopuolella.

Hänet teki varsin mielenkiintoiseksi kuitenkin se seikka, että hänellä oli kotonaan omien sanojensa mukaan myös tavaroita, joita mielikuvituksemme ei riittänyt edes ymmärtämään.

Eräs sellainen leikkiväline oli sisätiloissa toimiva ilmataistelusimulaattori. Seppo väitti meille kiven kovaan, että simulaattorin kuusi pientä lentokonetta lensivät iltaisin hurjia ilmataisteluita heidän olohuoneessaan, keittiössään ja eteisen käytävällä. Lopuksi ne sitten illalla Sepon kauko-ohjauksessa laskeutuivat kiltisti heidän olohuoneensa suurelle matolle.

Koskaan emme päässeet Sepon kotiin katsomaan tätä ihmettä. Milloin heidän äidillään oli asiaan jotain sanomista, milloin taas lentokoneet olivat huollettavina Helsingissä.

Sepon isä kulki sekatöissä tehtaassa Simson mopedillaan. He asuivat vuokrahuoneistossa kauppakiinteistön vintillä muutaman vuoden, mutta sitten Sepon opintie alkoi jyrketä menosuunnassa ja hänen isänsäkin joutui kokemaan 1960-luvun lopun Suuren Muuton karvaudet.

Sepon perhe oli lähtenyt liikkeelle pieneltä asutustilalta vuokratun muuttoauton ja mopedin saattelemana. Suuri Muutto oli kuitenkin julma heille, eikä rintamaiden kirkonkylästäkään irronnut säädyllistä paikkaa edes valehtelemalla, saatikka työnteolla.

Valehtelun vuoksi on ehkä hyvinkin ymmärrettävää se, että Seppo oli kova uhkapeluri, joka oli valmis ottamaan suuria riskejä päästäkseen yhteisön täysivaltaiseksi jäseneksi. Hän ei tehnyt koskaan rikoksia eikä rötöksiä. Niinpä hänen oli ansaittava paikkansa uhkapelillä ja valehtelulla.

Olen usein miettinyt, tuliko Seposta lopulta kauppias. Siis, tuliko hänestä henkilö, joka ostaa eurolla tukusta tavaran, ei kerro sitä asiakkaalle, taikka valehtelee ostaneensa sen kahdella eurolla, ja myy sitten sen kuudella eurolla asiakkaalle silmää räpäyttämättä. Matkan varrella hän ehkä joutuisi ottamaan riskejä sen suhteen, mitä tavaraa hän hankkisi varastoon, mutta lopulta kuitenkin hän kaupittelisi kaiken niille onnettomille, joille valhe tai kertomaton totuus on miellyttävä ja huikentelevainen tunne siitä, että ostamalla pääsee käsiksi johonkin elämää suurempaan kokemukseen.

Ehkä hänestä tuli kauppias.

Kauppiaita keskuudessamme on ollut jo tuhansia vuosia. Heitä epäilemättä piisaa myös tulevaisuudessa. Nykynuorilla on se kauhistuttava ongelma ammatinvalinnassaan, että he joutuvat hankkimaan keskimäärin 3,5 ammattia elämänsä aikana.

Ammatit ovat ryhtyneet uusiutumaan ja katoamaan kiihtyvällä vauhdilla. On laskettu, että 25 vuoden kuluttua nykyisistä ammateista on jäljellä enää 25 %. Nykynuorella olisi siis oltava joko taitoa valita joku näistä iäisyysammateista, taikka sitten hankittava sellaiset ominaisuudet ja taidot, joiden avulla he pärjäävät ammatissa kuin ammatissa.

Kauppiaat ovat siis vahvoilla. Siinä ammatissa myydään illuusiota, arvoja ja ideologiaa. Sanoma on pelkistetyn yksipuolinen ja kääntyy helposti propagandaksi ja ideologiseksi jargoniksi.

Meidän tuotteemme on ylivertainen. Sen hyvät puolet ovat hämmästyttäviä ja tuotteemme hankkimatta jättäminen saattaa johtaa sinut vaikeuksiin. Jos ostat kilpailijan tuotteen, sekin aiheuttaa sinulle ongelmia.

Ehkä Seppo päätyi lopulta kauppiaaksi. Hänelle, toisin kuin minulle, ei tuottanut koskaan vaikeuksia laittaa raha koetukselle. Hän valehteli itsensä kuulijan iholle, sai aikaan kummallisen sädekehän ympärilleen ja liikkui sen kehän laitamilla kuin kotonaan. Häntä ei koskaan kiusattu eikä pahoinpidelty, sillä salaisesti kai, me rakastimme tuon hölmöläisen valheita, tarinoita ja illuusioita.

Mainokset

Kaukaisuudessa ääniä

metalli valittaa…
junassa kalastajan viinipullo
on kaiken keskellä
kuulet lepakon viestin raiteiden välistä

radat virtaavat jonnekin
metsien läpi
vesien katsellessa niiden matkaa

saukot kuolevat yhä hitaammin
purot valittavat iäisyyttä
jossain vanhus syö automaatista
hän tietää varmasti

…. tuoksuva onni kuuluu hautausmaalle
ja hän haluaa nähdä ikkunasta sisään
ja ulos
vielä kerran hän haluaa

tämä uloskatsominen väsyttää
ja vuorelta laskeutuva rosoinen maisema
puhaltaa verhot vielä hetkeksi syrjään
vielä hetkeksi kaikki paljastuu