>Lopultakin

>.
.
nälkäinen ääni pappilan pihalla
sunnuntaikarhu… ilmestyskirjan peto
maa on lehtiä täynnä
ja pastori siunaa hiljaa sanansa
usva kohottaa kaikkea
hiljaa
kohti taivasta

suntio kerää rohkeutta
sitten kolehtia
kirkonmenojen jälkeen
julistetaan hallaa alaville maille
avonaiset haudat murisevat yöllä
ne ovat jotain vailla
ja tummuneet numerot
sisällä
veisaavat aina samaa virttä