>Koolla väliä

>

Minä huomasin Yleisradion uutisista mielenkiintoisen tiedon siitä, että Unioni ei ole kyennyt harmonisoimaan eri maiden yksiköitä vaateteollisuudessa. Italian ekstra large on Finlandian large.

Mielenkiintoinen asia. Rahat ja rekkojen kuormatilat saadaan kyllä täsmäämään toisiaan sentilleen, mutta vaatteen kokoa ei.

Asia ei ole minua juurikaan reissuilla haitannut. Paitsi sotareissulla.

Vuonna 1974 puolustuslaitoksen tarjoamat vaatteet oli tarkoitettu pääasiassa lyhytjalkaisille 160 senttisille ja 80 kiloisille maatalonpojille. Minä taas oli 56 kiloa painava ja 183 senttiä pitkä pystyyn nostettu riuku, joten varusmiespalveluksen ensimmäiset kipupisteet löytyivät jo varusvarastolla.

Nykyään kaikki on reissuilla helpompaa. Mukana ovat omat turvalliset rytkyt ja korkeintaan niitä hylätään vanhemmasta päästä hotellien roskiksiin sitä mukaa , kun se likaantuvat käytössä. Näin pääsee hienosti eroon mm. parittomista sukista, kuluneista t-paidoista ja harsomaisiksi muuttuneista alushousuista.

Matkalaukkuun syntyy tilaa tuliaisille. Minä ostan normaalisti lapsille tuliaisiksi vaatteita. Euroopassa oli siinä suhteessa helppo operoida silloin kun nuorison vaatteiden mitat ilmoitettiin senttikokoina. Reissuun lähtiessä piti muistaa tallentaa käpälään nuorison pituudet ja sitten raakasti vain ostaa kasvunvaraa tarpeeksi. Vaatteen ulkonäöllä ei esimurrosiässä ja ala- asteella ollut kovinkaan suurta merkitystä, sillä Manner-Euroopasta hankitulla vaatteella oli kohtuullisen vahva alkuperä arvo.

Kun tytär ja poika sitten kasvoivat lukiolaisiksi ja sitäkin vanhemmiksi, asusteiden hankinta edellytti jo vähän taktikointia. Pojan kohdalla oikean koon voi hyvin arvioida siitä, kun arvioi oman habituksensa , miettii omat mittansa ja vähentää siitä sitten 15 vuotta olutseuranjäsenyyttä.

Tyttären kohdalla taas toimintaperiaate on yksinkertainen. Minä valitsen vaateliikkeen myyjien joukosta sen myyjän, joka muistuttaa tytärtäni mahdollisimman paljon. Jos liikkeessä on myyjinä vain hiusvahalla liipattuja anttituisku- klooneja, valitsen asiakkaiden joukosta jonkun nuoren naisen, joka vastaa tytärtä olemuksellaan.

Sitten vain menen rohkeasti juttusille parin puseron kanssa ja kysyn, kummasta hän pitää enemmän. Toisessa tai kolmannessa lauseessa on syytä kyllä kertoa kotimassa odottavasta perheestä ja tyttärestä, sillä muussa tapauksessa kimpussa on kohta kauppakeskuksen vartija.

Jossain Euroopan maissa näyttäisi tehokkain ja mutkattomin tapa olla se, että nuorelle naiselle uskottelee ostavansa saman kokoiselle rakastajattarelle hepeneitä. Sellaista pidetään monin paikoin enemmän normaalina kuin sitä, että vie tyttärelleen vaatteita tuliaisiksi.

Kun satunnaisen nuoren naisen avulla on selvitetty väri- ja mallivaihtoehdot , voi viimeksi kysyä sitten sitä tärkeintä, eli vaatteen sopivaa kokoa.

Harmonisointi onnistuessaan romuttaisi totaalisesti tämän hauskan harrastuksen. Olisi pakko repiä huumori ja hauskuus omista ostoksista.

Viimeksi kun kävi niin, että ihanat ja rakkaat lentosukat jäivät kotiin, päätin hankkia ne edullisesti Slovakiasta Zvolenin kaupungista. Eipä tullut liikkeessä heti sitten mieleen se, mitä slovakiaksi on ” lentosukat”.

Piti vähän pärisytellä siinä sitten suihkukoneena kädet levällään pitkin paikallista vaatehtimoa ja varmuudeksi vielä näyttää suonikohjut molemmista jaloista.

Asia tuli hoidettua menestyksellisesti.