>Rikollisen työmatka

>

Luen juuri Janne Kivivuoren kirjoittamaa kriminologian oivallista tiiliskiveä, jonka nimi on ytimekkäästi ; Rikollisuuden syyt.

Kerrankin akateeminen foorumi siunaa minua tenttikirjalla, jota on hauska lukea, ja jota paikka paikoin suorastaan ahmii. Teoksessa on 470 sivua pienellä fontilla kirjoitettua tekstiä. Teoksen kirjallisuusluettelo on 38 sivun mittainen ja lähdeviitteitä on 40 sivua. Silti teksti ei ole kuivaa ja lukija viihtyy.

Monet kriminologian tutkimustulokset sotivat tavallista arkiajattelua vastaan niin vahvasti, että en aseta tähän esille nyt mitään riidan siementä. Meillä kaikilla on kyökkitieteen lisensiaatti –paperit kriminologiasta ja jokaisella on leegio tehokkaita rosvonparannus-keinoja yhteiskunnan käyttöön. Niistä syntyisi vain suurta kinaa kommenttilaatikkoon.

Yritän valikoida teille kiinnostavan yksityiskohdan rikollisen ”työmatkasta”, eli siis matkasta asunnolta rikoksen tekopaikalle. Asiaa ovat tutkineet Suomen Poliisiammattikorkeakoulun kriminologit.

Henkirikoksen tekijän työmatka on keskimäärin 850 metriä. Teko tehdään usein jopa kotona, mutta kylilläkin tehdyt hengenriistot eivät kasvata tuota työmatkaa tuon pitemmäksi. Kauas ei siis lähdetä murhia ja tappotöitä tekemään.

Raiskaajat suorittavat tekosensa keskimäärin 2,4 kilometrin päässä asunnolta. Taloudellisissa rikoksissa tekijät operoivat sitten jo kauemmas; asuntomurroissa 4 kilometrin päähän ja liikeryöstöissä 4,3 kilometrin päähän.

Rikollisilla on hyvin asiat. Tavallisen työmatkalaisen työmatka on Suomessa keskimääriin 12 km.

Huomenna kerron teille ehkä jotain siitä korrelaatiosta, joka vallitsee teini-ikäisten nuorten miesten rikoshistorian ja heidän kokemiensa sukupuoliyhdyntöjen välillä. Tunnetustihan on aina epäilty arkiajattelussa sitä, että pahat pojat vievät kaikki naiset.

Nukkukaa hyvin

>Seuraava sato

>

Koska niitetään seuraava sato Pakistanissa ? Olen sitä miettinyt itsekseni kovasti. Kohta nimittäin on taas joululahjojen aika ja tälläkin kertaa taitaa valintani osua johonkin toisenlaiseen lahjaan.

Nyt Pakistanissa ainakin on vähän huono vielä kylvöille lähteä, sillä vedessä ei kasva oikeastaan muu kuin hauki ja sammakonkutu. Tavallisessa Niilin tulvassa kävi yleensä aikoinaan niin, että vedet häipyivät Välimereen suhteellisen nopeasti ja jäljelle jäi hedelmällinen kura ja muta, jossa sato kasvoi nopeasti ja runsaana. Pakistanissa on nyt jo menetetty seuraava viljasato. Monilla muillakin maailman viljantuottajilla on samaan aikaan ongelmia satojensa kanssa.

Nyt voikin käydä niin, että Pakistanissa tulvavesistä johtuen ryhdytään niittämään toiseenlaista runsasta satoa. Ääri-islamistit ovat kovasti tohkeissaan tästä yhteiskunnan vajoamisesta kivikauden tasalle. Nyt jo kuulemma paikka paikoin väestö kivittelee sujuvasti avustusjärjestöjen maastoautoja.

Pakistanilla on siis sisäinen oppositio ja kapinallisarmeijoita maaperällään. Sen lisäksi sillä on ydinaseita. Toivoa sopii, että tulvavedet eivät ole päässeet laukaisusiiloihin, eivätkä pääse tekemään oikosulkua laukaisujohtoihin. Televisiokuvien perustella näyttää siltä, että paikallinen tietotaito kulminoituu yleensä siihen, että kuorma-auton etuakseli voidaan liittää aisoilla aasin perään. Paikallisen tietotaidon moraali taas on ollut kuuluisaa siitä, että nälkäänäkevän maan ydinohjelmaa on kaupiteltu kaikille halukkaille.

No, joka tapauksessa, jos seuraavaa satoa ei Pakistanissa saada kasvatettua, piru on irti siinä maassa. Setä Samuli onkin nostamassa kytkintä nyt Irakista, jotta kalustoa ja amitsioonia olisi käytössä tarpeeksi siinä vaiheessa kun Iran taikka Pakistan otetaan Afganistanin rinnalla rauhoitusoperaation kohteeksi. Iranin kohdalla ei vielä suurta kiirettä ole, vaikka oppositio jo julkisuuskampanjaansa käykin. Pakistanin kohdalla aikaa lienee 6 kk – vuosi.

Sitten joudutaan niittämään seuraava sato.