>Mustissa tunnelmissa
by Michael Tillman
>
Nyt jokaisella on mahdollisuus itse tykönään miettiä, miten suhtautua Janin kuolemaan ja hänen kadoksissa oloonsa. Jotkut ovat jo sytytelleet kynttilöitä asian johdosta Rovaniemellä.
Onnellinen sattuma lienee varmaan se, että elokuvan DVD tuli markkinoille juuri nyt, loppuviikosta, samaan aikaan kun Jani löydettiin. Tosin, löytäminen on sangen hassu termi, sillä meille ei oltu kerrottu edes hänen kadoksissa oloaankaan. Ne, jotka eivät ole vielä käyneet elokuvaa teattereissa katsomassa, voivat nyt tehdä sen häveliäästi kotonaan.
Kristillisen etiikan ja muunkinlaisen moraalifilosofian mukaisesti minun pitäisi tietenkin surra jokaista lähimmäistäni kuoleman hetkellä, tuntea aitoa tuskaa omaisten puolesta ja rukoilla pojalle parempaa mahdollisuutta tuonpuoleisessa.
Minä olen kuitenkin epäkypsä keski-ikäinen pieru, joka usein sangen raadollisesti ajattelee putkiaivoisesti ja populistisesti. Janin voimavarat eivät riittäneet huumeista irtipääsemiseen. Minun voimavarani eivät riitä kynttilän sytyttämiseen. Jokaisella meistä on heikkoutensa.
Ehkä voin hiljaisuudessa toivoa nuorelle miehelle kaikkea sitä, mitä vielä toivottavissa on, mutta kollektiivisen kynttilämeren luojaksi minusta ei ole.
Suren tietysti huumeiden uhreja ja paheksun syvästi huumeiden välittäjiä ja niitä, jotka huumeita valmistavat ja maahan tuovat. Paheksun myös vilpittömästi julkisuutta ja sen halua ryöstöviljellä Jani ja hänen kohtalonsa omiin itsekkäisiin tarkoituksiinsa.
Tämän tapauksen jälkeen olen oikeastaan kaivannut jo muutaman päivän Matti Nykäsen esiintuloa. Nyt olisi tilaisuus lievittää ihmisten pahanolon tunnetta ” ihmisläheisellä” pehmotöppäilyllä. Matti on inhimillinen velikulta, jonka rikosnimikkeet ja toilailut ovat kotoisia, osin jopa arkisiakin ja jonka elämästä voimme olla huolissamme, vaikkapa vain nyt sen vuoksi, että Matin ja kansakunnan välisessä vaihtokaupassa Mattikin on aikoinaan oman osansa sangen reilusti tehnyt.