Tillman

Uusi WordPress.com -sivusto

>Ystävän laulu

>

Suosikkilaulaja Raikku on joutunut sananvapauden riiston kohteeksi. Suomenmaassa ei enää saa sanoa kaikkea sitä, mitä laulajan ja kulkijan sydän halajaa. Asiasta kertoo oikeistoa lähellä oleva sanomalehti, Rauman lentokentän äärellä ilmestyvä SK.
Tässä ei nyt tarkoiteta Suomen Kuvalehteä, vaikka journalistisen tason perusteella joskus sen kaltainen virhepäätelmä voi pienen ihmisen mieleen tullakin.
Tässä tarkoitetaan sanomalehteä, jonka nimi esiintyy myös Satakunnan maakuntalaulussa ja lehteä, joka pääasiassa keskittyy sosialidemokraattisen kunnallispolitiikan ruotimiseen välillä Reposaari – Kokemäki.
Ja ruodittavaa siinä riittääkin.
”Suosikkilaulaja Rainer Frimanin kolumni poistettiin keskustan pää-äänenkannattajasta Suomenmaasta ennen julkaisua, kertoo Iltalehti. Friman kritisoi kolumnissansa nykyistä puoluesihteeriä, keskustalehden entistä päätoimittajaa Timo Laanista, koska tämä antoi porttikiellon vaalirahoittajalle Arto Merisalolle keskustan risteilylle. Kolumni oli menossa perjantain lehteen.”
Minä se joskus jouduin Raikun keikallekin. Vaimoni ahdistelemana ja olutharrastuksen pakottamana, pyöräilimme paikalliselle jäähallille, jossa Raikku ja heimolaiset valmistautuivat illan koitokseen. Paikallinen ” merisalo” oli keksinyt liikeidean, jonka keskeinen sisältö oli saada jäähalliin sisälle 5000 romaanitangon ystävää.
Heimolaisia oli parkkipaikalla niukanlaisesti. Havaitsin yhden MB 240 3.0 D – seurueen ja kolme MB 240 D- seuruetta, korimallilla 124.
Sisällä oli iltayhdeksän aikaan 4 maksanutta katsojaa, joten pyöräilimme vaimoni kanssa takaisin residenssillemme ja menimme parvelleen terassille ihailemaan ilta-aurinkoa.

” Rainer Friman kirjoittaa kolumneja myös Satakunnan Kansaan. Hän tunnustautuu Arto Merisalon ystäväksi.”

No, joo. Ystävät voi onneksi valita. Tunnustautuminen on jo kovempi juttu. Kun Raikku nyt on avannut pelin. Pitänee minunkin vähän briljeerata.

Minulla on laulaja Anne Mattilan nimmari sydämellä ja omistus- kirjoituksella varustettuna. Samoin Suvi Teräsniskan.
Sitten minulla on Yö-lintu – yhtyeen roudarien t-paita. Sitten olen käynyt 1970 – luvun alussa Huittisten linja-autoaseman vessassa pissillä Alkon pääjohtajan, ministeri Nestori Kaasalaisen kanssa. Rinnakkaisissa eriöissä kylläkin.
Ja sitten, minun serkkuni on levyttänyt musiikkia ja esiintynyt televisiossa ja tanssilavoilla.
Ja on minulla Nokian entisen pääjohtajan Kari Kairamon omistuksella varustettu Pietari Suuren elämänkertakin kirjahyllyssäni.

Niin että, kuten Raikku huomaat, meiltä jokaiselta löytyy kummallisuuksia, kun vähän kaivellaan.

>Veijareita ja pyhimyksiä

>

Tässä taannoin kykypuolueen kansanedustaja Salo yritti lahjoa koko kinkeripiirin poliisit ylinopeutensa jälkeen. Kansanedustaja pääsi tempullaan käräjäoikeuteen.

Männa viikolla taas raportoitiin erään lääkärin antaneen äidilleen omenan. Sillä tempulla hän on päässyt hovioikeuteen asti.

Toinen virkaveli taas oli levittänyt naisen rinnalle geeliä ja lutkuttanut naisen nänniä rusinasta kirsikaksi. Hän pääsi korkeimpaan oikeuteen.

Kolmannella veijarilla, Karjaalla päin, ei ollut edes papereita, mutta hirvittävä hinku kuitenkin päästä leikkimään lääkärileikkejä.

Minä taas en tahdo päästä edes rotary-klubiin. Autoilustakin on ollut tuloksena 38 vuoden aikana yksi ylinopeussakko ja kaksi pysäköintivirhemaksua.

Olen aamun miettinyt sitä, että olenko minä joku takarivintaavi, luuseri, epäonnistuja, kiltti mammanpoika, vai muuten vaan huonon tuurin vaivaama. Minulle kun ei satu oikein mitään.

Toisaalta, minusta tuntuu, että yhteiskuntamme on amerikkalaistumassa kovaa vauhtia ja oikeusjututkin ovat muuttumassa senmukaisiksi. Ja kolmanneksi sitä ryhtyy aina tuollaisia uutisia lukiessa miettimään, että millaista elämää muut ihmiset viettävät.

Ihminenhän sangen yleisesti ajattelee niin, että oma elämä on tylsää, täynnä taloudellisia huolia ja jos ei muuta ole, niin ainakin sairautta ja vaivaa. Kun ihminen katsoo ympärilleen, hänestä tuntuu, että meneillään on kaikkialla sarja orgioita ja bakkanaaleja. Muiden ihmisten elämä on värikästä, reipasta, rikasta ja täynnä hienoja kokemuksia.

Monet ympärillämme olevat ihmiset pyrkivät tietenkin parhaansa mukaan peittelemään sen tosiasian, että heidän elämänsä on ihan samanlaista kuin meidän toisten. Ja sitten tietenkin ovat nämä perskärpäset, jotka parhaan kykynsä mukaan yrittävät lehdissä ja mediassa kertoa omasta elämästään.

Kolmas ryhmä ovat oikeastaan sitten nämä vahingossa ilmitulleen tapaukset, jotka kertovat meille, että ihmisen elämä, yksilön käyttäytyminen ja vallitsevat olosuhteet voivat pahimmillaan aikaansaada melkoista sekahedelmäsoppaa. Yhteiskuntaluokasta riippumatta.

Yksi tavallinen reppana yritti aamutuimaan tässä viikolla, Riihimäellä, kirjakaupassa, aseellista ryöstöä jalkajousta apuna käyttäen. Kirjakaupan täti oli lukenut huolellisesti ilmeisesti kuormasta joitakin toimintajännäreitä ja muita remeksiä, koska kylmähermoisesti nappasi vorolta naamion pois ja torui suureen ääneen nuorta miestä yhteiskunnan ulkopuolelle hyppäämisestä.

Videoleikkeessä on katkelmia näistä veijareista ja heidän elämästään. Muistakaa toki tänäkin lauantaina, että myös lääkäreiden, poliisien, opettajien , kansanedustajien ja humanististen maisterien joukossa on näitä samoja veijareita runsain mitoin. He ovat vain soluttautuneen ja naamioituneet vaikeasti havaittaviksi.

Varoitus:
Leike sisältää rubensmaisen rehevää puhetta ja joitakin alatyylisiä ilmaisuja Rovaniemen seudulta.