>African Queen

by Michael Tillman

>

Yritin eilen tähystellä tavallista tarkempana vierasmaalaisia kulkijoita, sillä Kotkan vierasvenesataman laiturissa keinui African Queen. En nähnyt Bogartia enkä Heburnia merimuseossa, en Suomen Puuvenekeskuksessa, enkä kaupungillakaan. Joka tapauksessa, African Queen on nätti vene, hieno elokuva ja varmaan myös kohtuullinen kirja.

Kotkan Merimuseo oli pieni pettymys. Pidin enemmän Turussa olevasta kilpailijasta. Kotkassa on tietenkin oltu innoissaan siitä, että he saivat runsaasti rahaa ja selkävoiton kamppailussa merimuseon paikasta, mutta jotenkin Turun Forum Marinum vie voiton ainakin minun sydämessäni.

Kolusin jäänmurtaja Tarmon läpikohtaisin, mutta VM 11 jäi käymättä, sillä museoväki oli sulkenut sinne sisäänpääsyn. Vartiomoottoriveneen tuominen sisälle ahtaaseen halliin on sekin vähän ehkä harkitsematonta. Se on tietenkin prameaa ja pröystäilevää, mutta sen kokoisen yksikön paikka on mielestäni ulkona tai erillsikatoksessa.

Todellinen helmi on sitä vastoin tämä Keitele-järven järjestyksessä toinen moottorivene ”Maija” , jonka Suolahden asemapäällikkö rakennutti Akseli Gallen- Kallelan ”Jolanda”- veneen kopioksi. Jolanda oli Keiteleen ensimmäinen moottorivene.

Asemapäälliköillä ja taiteilijoilla oli tuohon aikaan varallisuutta ja sijaa yhteiskunnan eliitissä. Nyt edes lentoaseman päällikkö ei voi olla enää varma työpaikastaan, saati varallisuudestaan. Taiteilijoiden mahdollisuudet toimia edelläkävijöinä tämänkaltaisissa asioissa ovat nekin oleellisesti huonontuneet.

Mutta muuten reissu oli kiintoisa. Tampereen moottoritiellä tuli vastaan Citymaasturi, joka hinasi perässään suurta perävaunua, jolla taas matkusti karvat pölisten noin 10 metriä korkea luonnollisen näköinen mammutti. Voin vakuuttaa lukijalle, että moneen vuoteen en ole nähnyt mitään yhtä pysäyttävää.

Loviisan keskustassa oleva linnoitus uhmasi edelleen kaupunkia mereltä lähestyviä ja hyvin oli uhmannut, sillä Loviisan kaupunki näyttää säästyneen kaikelta ulkoiselta vaikutukselta. Edellisestä vierailustani oli kulunut 30 vuotta ja samalta tuntui eilen kuin kotiinsa olisi tullut.

Kesäretki on siis ohi, kesäloma on ohi ja huomenna jyräytän sorvin käyntiin. Opinjanoine nuoriso saapuu onneksi vasta kolmen viikon kuluttua, joten nyt on hyvää aikaa tehdä opetuksen kehittämis- ja suunnittelutyötä ( sarkastista hymyä). Käytännössä nyt olisi hyvää aikaa etsiä kaikki kadoksissa olleet mapit, power-pointit ja muut sen sellaiset fasiliteetit. Työnantaja on kuitenkin ollut kaukaa viisas ja päättänyt vaihtaa vanhan Moodle- järjestelmän uuteen Moodle- järjestelmään.

Virkasisaret ja – veljet osaavat aavistella, minkä sortin revohka siitä syntyy. Maallikoille riittänee vihjeeksi tieto, että syntyy, revohkaa syntyy.

Nykyään, kun työnantaja ei enää pysty suunnittelemaan työn tekemistä ja sen puitteita entiseen malliin, työntekijä huomaa usein, että Bogartin kamppailu saksalaisia, viidakkojokea ja lähetyssaarnaaja -typyä vastaan tuntuu loogiselta, mukavalta, jännittävältä ja kiinnostavalta tavalta selviytyä vastoinkäymisistä ja tehtävistä. Verrattuna nykyajan organisaatioon, viidakkojoella on edes pienet mahdollisuudet saada aikaan jotain. Viidakkojoella on edes pieni selviytymisen mahdollisuus.

Mainokset