>Hämy sellin on mun seuranain…

>

Tenttikirjat muistuttavat vähän viinapulloa. Kun entisestä on saanut päänsä kipeäksi ja se päänkipu sitten tentin jälkeen tulosten selvittyä vähän hellittää, kohta jo täytyy silmät himosta kiiluen hamuilla uusia. Minäkin kuittasin hätäpäissäni taas tänään 800 sivua ajantäytetilkettä seuraaviksi kolmeksi viikoksi.

Meinaan keskittyä nyt kunnolla rikollisuuden sosiologiaan. Meinaan syventyä siihen problematiikkaan, jota juhannusjuhlilla edusti mustalais – Aasser, joka menetti varkauden uhrina hyvän kellon hankintahintaan.

Tällä kertaa voi olla, että tentissä joudun syyskuun lopussa vähän vastailemaan vasten omia ajatuksiani, sokeasti kirjojen omia totuuksia apinoiden. Sisällysluetteloita silmäillessäni tulin nimittäin siihen käsitykseen, että minulla ja kirjoittajilla on erilainen käsitys rikollisuuden syistä ja sen parantamismahdollisuuksista.

Olen minä lyhyen aikaa itsekin linnassa ollut. En pitänyt kiviseinien kaikumisesta, ovien lukitsemisesta, enkä kanssa-asukkaiden olemuksesta yhtään. Minua häiritsi vähän ylen hienotunteinen diskurssi, jolla kaikkea ja jokaista vankilassa kutsuttiin ja nimitettiin. Vankilan asiakas on leikisti yksi tulosjohdetun betonivaltakunnan avaintulostavoite, jonka toteutumista valvotaan laskukonein, piikkilangoin ja kielen avulla. Vanki on asiakas muurien sisäpuolella, mutta rotta ulkopuolella.

Minä uskon ehkä kuitenkin raippoihin ja jalkapuuhun.

Eniten ahdistuin oikeastaan eristyssellissä olon aikana. Se sijaitsi keskellä rakennusta, kolmen lukittavan oven takana. Eristyssellissä ei ollut yhtään ikkunaa. Siellä mieleen tuli heti kauhu ja sosiaalisten suhteiden deprivaatio. Kestin rauhallisena eristyksessä tasan puoli minuuttia.

Vankilan vierailutuokio on rangaistuslaitoksen katkerin tapahtuma. Vapauden tuulahdus saapuu vierailutilaan muurien ulkopuolelta, tuttu ihminen tulee vastapäätä istumaan, mutta välissä oleva pleksi estää koskettelemisen. Jalkatilassakin on pleksi, joten et voi harrastaan tyttöystäväsi tai vaimosi kanssa edes jaloilla kihnuttamista.

Vierailutunnin jälkeen poliisi pitää vankilan tienhaarassa ratsiaa, sillä heitäkin kiinnostaa se, ketä sinulla kävi vierailulla. Yllättävän usein tuloksena onkin hyödyllistä tietoa alamaailman kaverisuhteista.

Vapaudessa sitten rikollinen kantaa vankilan tuoksua ja hajua kaikkialle mukanaan. Tavallinen siviili harvemmin asian huomaa ja tajuaa, mutta vanginvartija kykenee kuukausien, jopa vuosien kuluttua kadulla, vieraassa kaupungissa, tunnistamaan entisen vangin, oli hän sitten istunut missä tahansa.

Minä näin vankilassaoloaikanani HIV- positiivisia, varkaita, murhamiehiä, raiskaajan ja yhden pedofiilin. Monet ovat hyvinkin taitavia ammattimiehiä omalla alallaan, mutta eivät kuitenkaan niin taitavia, että olisivat välttyneet jäämästä kiinni.

Enää tuskin menen vankilaan. Jos nyt ei oikein huono tuuri käy. Luultavaa on, että vankila-episodi elämässäni on nyt lopullisesti muistoihin jäävä vaihe ja tulevaisuudessa käyn moikkaamassa lankomiestä ja hänen perhettään rauhallisella omakotialueella.

Siihen aikaan kun hän asui perheineen vankilan alueella työsuhdeasunnossa, minäkin pääsin näkemään ja kokemaan kaikenlaista jännää ja kauhistuttavaa. Minun intoni kuitenkin samaistua siihen ympäristöön oli pientä ja vaatimatonta. Saattaisin riehakkaana hetkenä liottaa käsivarteeni rajun tatuoinnin purukumipaketista , mutta muuten taidan edelleen pysytellä humanismin niityillä. Puoli minuuttia eristysselliä teki minusta oikein kiltin pojan loppuelämäksi.

>Pientä säätöä

>

Uhkaavat meitä jälleen uudella direktiivillä. Kuulemma iso osa valtakunnan tulipesistä tupruttaa hiukkasia taivaalle siihen malliin, että tulevaisuudessa niille käy samalla tavoin kuin rekkojen kuormalavojen leveydelle; uusiksi menee.

Aamulehden uutisen mukaan vanhoja takkoja ei tarvitse vielä vaihtaa. Sekin aika kuitenkin tulee, mikäli tuosta sananmuodosta on jotain pääteltävissä.

Taannehtiva oikeuskäytäntö on sangen mielenkiintoinen asia. Yleensä on totuttu siihen, että jos joku on ollut joskus laillista, sen säätäminen laittomaksi jälkeen päin on varovaisen miehen hommaa. Edes automaattipistooleita ei pystytty kieltämään ja pois keräämään. Tulisijojen kohdalla jään mielenkiinnolla odottamaan yrityksiä. Vähemmällä lainsäätäjä pääsee, jos toteaa sen, että tästä hetkestä lähtien toimitaan näin.

Tillmannin synnyinkodin tiluksilla on kuusi saunaa. Niistä kaksi on savusaunaa, kaksi jatkuvalämmitteistä, yksi kertalämmitteinen ja yksi sähkösauna. Toinen savusauna on ainakin 110 vuotta vanha. Toisen savusaunan kiuas taas on ainakin 1100 kiloa painava lohkarekasa. Uskoisin niin, että kumpaakaan ei siirretä metriäkään mihinkään suuntaan. Uskoisin myös, että molempia tullaan lämmittämään hartaudella mahdollisesti vielä ainakin sata vuotta, kukaties pitempään.

Jos valtiovalta Brysselin toivomuksesta ryhtyy tarkkailemaan tai estämään näiden tulisijojen käyttöä, niiden käytöstä tulee entistä jännittävämpää ja makeampaa. Myös nykyisessä residenssissä olevan vuolukivitakan kohdalla pätee Lahtisen sanat Tuntemattomassa; Jos Brysseli luulee jotain semmotteella kivikasalla tekevänsä, niin vieköön sitten, mutta totta kai sille hanttiin pistetään !

Kun tavallisen ihmisen tavalliset toimet yhä useammin näyttävät liippaavan uusien laillisuusrajojen pyörtänöitä, minä ainakin tulkitsen niin kuin lajitoverit tekivät iloisella 1930 –luvulla; mitä tässä sitten enää laillisuusaatetta vaalimaan, kun kerran ryöväys ja huliganismi valtaa valtiovallankin.

Jos yksikin saunanpesä kylmenee tulevilla mahtimääräyksillä, minä ryhdyn myös piittaamattomaksi. Sen minä siedän aivan hyvin, jos uudisrakennusten määräyksiä kiristetään.

Tavalliselle kätevälle maaseudun ihmiselle on onneksi jäänyt monta mieluisaa ja monipuolista tapaa osoittaa mieltään ja saada samalla sisältöä elämäänsä.

Ryhdyn kalastamaan salaa. Loppukesäisin ryhdyn ravustamaan salaa. Laitan saunaan kaasuvehkeet ja ryhdyn keittämään pontikkaa salaa. Ryhdyn pitämään lampaita salaa. Laitan lauantai-illalla takapihalle telttasaunan pystyyn. Siirrän sitä sitten aina tarpeen vaatiessa. Voin minä jopa äänestää salaa, ketä minä tahdon.

Synnyinkodin haltijat ovat onneksi yli 75 vuotiaita, joten nämä epämääräiset määräykset ja jätevesirakentamisen sekoilut eivät taida enää ehtiä heille aiheuttamaan muuta kuin mielipahaa.

Jos uutisessa on kyse uutisankasta, lehden pitäisi tuntea vastuunsa kirjoittelusta, olla huolellisempi ja keskittyä tulevaisuudessa edelleen makkaratehtaan tyttären elämän selostamiseen.

>Nöyränä pitämisen taito

>Kansalaisia on ahdistettu viime päivät nurkkiin ja perunakuoppiin sellaisella ajatuksella, että työeläkekertymissä on kuukausieläketasolla satojen eurojen virheitä. On annettu ymmärtää, että nopeasti nyt verkkoon, hus , hus !

No, minäkin päätin sitten käydä nostamassa eläkkeeni oikealle tasolle ja kirjauduin Eino Poutiaisen korvista itselleen liikemerkin napanneen osuustoiminnallisen pankkilaitoksen verkkopankkitunnuksilla oman työeläkeyhtiöni keskustietokoneen syrjään kiinni.

No, ei ollut satojen eurojen virhettä minulla ainakaan ylöspäin. Ei yksinkertaisesti voi olla, sillä yhtiö kertoo minun työeläkekertymäni olevan tällä hetkellä 18 euroa kuukaudessa. Saatan olla sopivaa ainesta Timo Soinin kelkkaan.

Eläkeyhtiö oli tietävinään, että heidän saamiensa kuulopuheiden mukaan minulla saattaisi olla myös julkisen sektorin tuloja. Niiden selvittäminen tulee heidän mukaansa ajankohtaiseksi vasta sitten kun eläketapahtuma on käsillä.

Vielä he muistuttivat minua elinaikaodotteella. Heidän hieno terminsä tarkoittaa suomeksi sitä, että heillä on minua varten olemassa kiinteä potti rahaa, ja jos heittäydyn ravintofasistiksi ja ryhdyn syömään omega- 3 –rasvoja niitä jäniksenruualla höystäen, samasta rahasummasta riittää sitten vähemmän per kuukausi.

Eläketurvakeskus ei esitellyt ollenkaan sellaista vaihtoehtoa, että mikäli päättäisin ryhtyä polttamaan polkupyörän-ilmapumpun kokoisia havannalaisia ja samaan aikaan runsaalla määrällä juovutusaineita sulostuttamaan elämääni ja muutenkin viettämään rietasta Terveyden ja Hyvinvointi Laitoksen kieltämää elämää, saisinko näihin kohonneisiin elinkustannuksiin sitten suuremman kuukausieläkkeen, jotta voisin pistää tämän oman osuuteni sileäksi ja estää sen kulkeutumisen asiaan kuulumattomien hyppysiin.

Taas kerran on tehty jotain vain sinne päin ja tavallinen kansalainen joutuu tuskailemaan epätietoisuudessaan. On jatkettava hämärän peitossa olevan julkisen sektorin työeläkekertymän kartuttamista ja sopeuduttava hyvinvointivaltion orvanpyörään.

Ehkä paras ratkaisu lopulta on se, että eläkeiän lähestyessä ryhtyy aktiivisesti kieltäytymään eläkkeellelähdöstä ja pysyttelee työntekijänä itsepintaisesti , ensin 68 ikävuoteen asti, ja sitten siitä eteenpäin vuosi kerrallaan, niin kauan kuin suinkin pitävät remmissä.

Ja samaan aikaan ryhtyy viettämään etukäteen uhkaamaansa eläkeläisen elämää 60 vuotiaana. Luultavasti sellainen onnistuisi useimmissa työpaikoissa aivan loistavasti. Yhtälö on minusta mitä mukavin ja sen tarjoama ratkaisu kiinnostava.

Käyt töissä ja saat palkkaa. Kuljet käytävillä päivät pitkät sepalus auki unohtuneena, Reino-tossut jaloissa ja kyselet ihmisiltä esimiesten nimiä ja niiden työhuoneita. Teet kaikki tietojärjestelmän vaatimat tallenteet 10 vuotta vanhalla sovellusversiolla ja pidät luentoja edelleen vanhojen piirtoheitinkalvojen avulla.

>Unia ja sekopäistä menoa Devinska Nova Vesissä sekä Tampereella

>

Vähemmistövaltuutettu Eva Biaudet , ( ei akateemista loppututkintoa), ihmettelee, miksi Maahanmuuttovirasto epäilee ihmiskauppaa somalialaisten kasvattilasten tapauksessa, mutta virasto ei ole lähettänyt yhtään tämänkaltaista tapausta ihmiskaupan uhreja avustavan järjestelmän piiriin.

No, maahanmuuttovirasto ei ole lähettänyt yhtään tapausta järjestelmän piiriin, koska järjestelmän sääntöjen mukaan tällainen epäily automaattisesti antaa mahdollisuuden väliaikaiseen oleskelulupaan ja sitä kautta se järjestelmä romuttaa koko sen mielenkiintoisen tutkimusmaailman, joka tällä hetkellä leijuu somalialaisten kasvattilasten ympärillä. Sellainen epäily romuttaisi sen, että jopa Astrid Thors on ryhtynyt kyselemään syytä kasvattilasten suuren määrään.

Mutta ei minun pitänyt tätä puhki kaluttua luuta tänään järsiä. Tänään piti puhua unista. Olen viime viikon torstaista asti taistellut unissani maailmalla terroristien riveissä.

Torstaina olin Khyberin solassa Afganistanin ja Pakistanin rajalla. Meno rintamalla turbaanipäisenä oli rajua ja hillitöntä.

Perjantaina olin Joensuussa, mutta yöllä taistelin jälleen Afganistanissa. Lauantaina olin viidakossa , jossain Perun takamailla ja eilen sitten taas Afganistanissa auttamassa kavereita vuoristossa.

Minä olen nyt puoli viikkoa taistellut AK-47 rynnäkkökiväärillä sadassa erilaisessa kivenkolossa, vaihtanut lipasta kymmeniä kertoja ja saanut tuntea tulikuuman piipun hehkuvan puisen tukin alla vasemmassa kädessäni.

En muista osuneeni ihmiseen. Olen ampunut ylhäältä vuorenrinteelta alas maantielle, juossut uuteen asemaan ja taas ampunut. Perussa olen juossut läpi vihreän viidakon, pois asemasta, taas seuraavaan pusikkoon vaanimaan polulla kulkevia ihmisiä.

AK-47 muistuttaa hyvin paljon tsekkiläistä vz 58 rynnäkkökivääriä. Vz 58 on ulkoisesti AK-47 laitteen kopio, mutta sisukalut ovat täysin tsekkiläisten omaa suunnittelua.

Tänään vz 58 oli pääosissa Slovakiassa, Bratislavan luoteisessa esikaupungissa, kun mieshenkilö ampui kuusi ihmistä ja itsensä, sekä haavoitti lukuisia muita. Devinska Nova Vesin lähiö on radan varressa ja ne lukijat, jotka ovat menneet Wienistä Bratislavaan junalla, ovat junan ikkunasta nähneet tämän kaupunginosan.

Kuusi surmansa saaneista kuului samaan romaniperheeseen. Mies tunkeutui heidän kotiinsa ja ampui neljä naista sekä yhden miehen. Kadulla silmitön tulitus sai aikaan lisää pakokauhua.

Missään muussa valtiossa en ole nähnyt niin räikeitä rodullisia ristiriitoja kuin Slovakiassa valtaväestön ja romaani-vähemmistön välillä. Edes Yhdysvaltojen eteläosissa värillisen väestön tilanne ei muistuta alkuunkaan Itä-Euroopan romaaniongelmaa. Nämä uhrit olivat juuri sita samaa joukkoa, jota Ranska kelkkoo takaisin Romaniaan koko ajan.

Olisikin hyvä asia, jos vähemmistövaltuutettu ja ministeri yhdessä muiden päättäjien kanssa osaisivat toimia omissa ongelmissamme niin, että ongelmamme olisivat mahdollisimman pieniä ja tuskattomia. Jos se edellyttää joidenkin vilpillisten kasvattilasten jättämistä Somaliaan, tapahtukoon sitten niin. Jos se edellyttää jämäkkyyttä ” perheen yhdistämisissä” , tapahtukoon sitten niinkin. Mitä se jämäkkyys sitten tarkoittaakin.

Olisi kuitenkin mukavaa, jos nämä rouvat olisivat samaa mieltä keskenään.

Minua väsyttää nyt sata lasissa. Uudet herrantertut, amk -höpönassut, lukiomaailman lahjat ammattikorkeakoululle ja tulevat palkkani maksajat saapuivat tänään. Olen ihan puhki taas , täynnä kaiken alkua ja syyskuun hässäkkää. Loput kullanmurut saapuvat huomenna.

Olen siitä syystä muutaman viikon taas sekopäinen, eikä kirjoituksissa ole päätä eikä häntää. Koettakaa ymmärtää vanhaa miestä.

PS. Jälkikirjoitus

Päivääni piristi huomattavasti se, ” yllättävä” tieto, että Matti Nykäsen entinen vaimo on löytänyt uuden sulhon. Sulho oli noin vain kävellyt ovelle, rojahtanut kukkapuska käsissä polvilleen ja kosia hötkäyttänyt yksinäisyydessä kolmatta päivää piehtaroivaa eronnutta rouvaa. Kihlajaisia oli pidetty sitten koko yö.

Matti yritti olla Jyväskylän suunnalla tepevästi liikkeellä. Kenties hänellä oli jo vähän uutta putkessa, kun vanha jätti. Jälleen kerran kuitenkin kävi niin, että rouvalleen Matti joutui taipumaan näissä parisuhteen kiemuroissa. Ja toiseksi jäämään.

Olipa hyvä, kun huomasin tämän uutisen lehdestä. Nyt tuntuu jo paljon paremmalta. Minulla ei ole enää yhtään niin paska olo kuin äsken.

Kansanlaulaja Jaakko Teppoa siteraten voisi sanoa, että

” Mitenkähän ne rikkaat oikein pärjää, kun minullakin menee näin heikosti”

>Rauman lentokentällä taas säpinää

>

Sinä aikana kun minä ajelin lauantaina junalla pahaa aavistamatta pitkin Etelä – Suomea, Satakunnassa on näköjään ollut täysi härdelli päällä. Rauman lentokentän ilmatila on ollut suljettuna poliisin ja puolustusvoimien pyynnöstä.

On mahtanut alueen oma ministeri, sisäministeri Holmlund, tuntea suurta sisäistä hehkua, kun jälleen on päässyt huolehtimaan kotipaikkansa turvallisuudesta ja hätäpalvelujen toimivuudesta.

Luulisin, että jotain todella mielenkiintoista on ollut tekeillä, sillä Olkiluotoon on sentään kohtuullisesti lentokentältä matkaa ja samat uhat olisi voinut aikaan saada pienkoneella Turusta, Eurasta ja Jämijärveltä. Ainakaan blogin jämijärveläiset lukijat eivät ole raportoineet epänormaalista lentotoiminnasta alueella.

Sangen hyvin on kuitenkin myös tiedossa esimerkiksi se, että Niinisalossa sijaitsevan Tykistöprikaatin tiedustelulennokit pitävät tukikohtaansa Jämillä, tekevät sieltä pitkiäkin harjoituslentoja ja että niitä samoja lennokeita voidaan sinkauttaa ilmaan myös kuorma-auton lavalta Noormarkusta, Porista, Luvialta ja muista Olkiluotoa lähellä olevista paikoista. Viimeksi sellainen lennokki väijyi tositoimissa turkulaista sosiaalidemokraattia, joka yritti viime vuonna saada aikaan yhteiskunnassa tasaisempaa varallisuuden jakoa kiristämällä rikkailta rahaa .

Olkiluodon tienhaarassa asfaltilla maanneista kukkahattu –tädeistä on nyt ilmeisesti poliisin hallussa monen sorttisia ilmakuvia, kädet levällään ja kädet koukussa. Saattaa olla mukana sellaisiakin kuvia, joissa valtaajat piipahtavat välillä metsän puolella puskapissalla. Kylmällä asfaltilla makaaminen ei ole keski-ikäisille leideille taatusti hyväksi. Voi olla, että Lapinjoen kylän elämää on filmattu siinä ohessa ja tarkkailtu metsiä ja metsäautoteitä. Suomalainen ydinvoima-aktivisti on hyvin kunnioitusta herättävä vastustaja virkavallalle, sillä meihin kaikkiin suomalaisiin on geneettisesti sisäänrakennettu motti – ja koukkaustaistelun into ja kyky.

Luulisin, että lennokit ovat tarkoin haravoineet Linnamaan, Sorkan ja Hankkilan metsäseudut ja varmistaneet sen, että sähkövirtaa läppäreihin ja Greenpeacen monistuskoneisiin riittää. Samalla luulen niin, että tiedustelulennokkien ohjaajat ja kuvamateriaalin tulkitsijat ovat saaneet arvokasta oppia ja harjoitusta tuleviin koitoksiin.

Lämmin kiitokseni aktivisteille ja energiapoliittisen vastarintaliikkeen edustajille. Te teette arvokasta maanpuolustustyötä meidän kaikkien hyväksi. Jatkakaa arvokkaalla urallanne kohti uusia jännittäviä tiesulkukokemuksia.

>Rengasmatka

>

Kohtasin tänään junassa muusikkopariskunnan. Seurasin kolmen metrin päästä omalta paikaltani sitä, miten julkisuuden henkilöt osaavat toimia lauantai-iltapäivällä junan ravintolavaunussa.

Hienosti osasivat. Matkustavaisetkaan eivät ryhtyneet törisemään vanhoja jäätelökesä-muistojaan Maaritille ja Samille, vaan eurooppalaisen sivistyneesti jatkoivat keskioluen kiskomista kitusiinsa, rauhallisina ja välinpitämättöminä. Muusikkopariskunta vetäytyi kahviensa kanssa takaisin omaan vaunuosastoonsa ja elämä jatkui entistä rataansa kohti Tamperetta. Minäkin jatkoin ympyrän ajamista kiskoilla.

Tentin jälkeen oli edessä kokonainen rauhallinen matkapäivä, joten aamulla Joen kaupungissa valitsinkin lippuautomaatin reittivaihtoehdoista sen, joka oli kaikkein pisin ajallisesti ja myös matkan suhteen. Päätin katsastella kotomaamme koko kuvan eteläisen Suomen osalta.

Junassa oli mukava matkustella ilman suoraa päämäärää. Ajella pitkin ja poikin syksyistä maisemaa. Luin Joen kaupungista ostamaani El Pais – sanomalehteä. Tai olin lukevinani. En minä ymmärrä siitä lehdestä kuin otsikot ja asian sieltä ja täältä. Mutta kun Madridilaista lehteä myydään Joen kaupungissa vain päivän myöhästyneenä, en voinut vastustaa kiusausta.

Luin junassa myös romaania. Luin matkaromaaniani. Olen ostanut se vuosi sitten syyskuussa ja käytän sitä hyvin säästeliäästi matkalukemisena , silloin kun käyn tentissä.

Sen lisäksi tarkkailin kanssamatkustajia. Eräs lihava rouva söi ainakin 100 eurolla junan ylihinnoiteltua ruokaa. Toivottavasti tuijotteluni ei ollut törkeää.

Kuulin myös uskomattomia puhelinkeskusteluja.

Päivän viimeisessä junassa konnari tarkasti lippuni, pysähtyi ja jähmettyi hetkeksi ja sitten vilkaisi minua kasvoihin. Lippua takaisin antaessaan hän totesi, kohtelias hymy kasvoillaan, että sitä on sitten kohta istuttu 8 tuntia junassa ja pyöritty ympäri Etelä-Suomea.

Minä vakuutin rakastavani junia ja junassa kulkemista.

>Kummallinen kuuma matka

>

Jyväskylän asemalla minulle tuli hiki. Uusi Dressman – neule osoittautui aivan liian kuumaksi vaatteeksi, sillä VR oli sotkenut laiturijärjestelyjä omituisesti ja jouduin kiipeämään lähes taivaaseen ja sitten taas alas. Mummot miinoittivat hissit taktisesti niin, että 56 vuotiaalla nuorellamiehellä ei ollut niihin mitään asiaa. Minulle tuli kuuma.

Laiturilla törmäsin kahteen nuoreen naiseen, jotka lähdön karvaalla hetkellä suutelivat toisiaan koko sen 20 sekuntia, mitä he olivat näkyvissäni. Ja jäivät vielä suutelemaan. Miehenä katsoin liikuttuneena, sillä vuositolkulla en ole törmännyt laitureilla ja asemilla noin herkkiin jäähyväisiin. Suutelua katsoessa minulle tuli hiki.

Seuraavassa junassa humalainen juurikasvublondi arvioi suureen ääneen muiden matkustajien kenkiä, kenkänahkojen laatuja , ostopaikkoja, ostohintoja ja kengän omistajia. Minulle tuli isohiki.

Joen kaupunkiin sain matkaseuraksi seuraavaan junaan ison naisen. Hän ei puhunut mitään, mutta hän täytti vastapäisen penkin olemuksellaan täysin. Hänellä oli venäläisen kuulantyöntäjättären vartalo, iskuriprikaatin parhaan naistraktorikuskin kädet ja viimeistä huutoa oleva muotitalon takki. Junan lämpö oli säädetty täysille. Minulle tuli super- iso hiki.

Arvasin hänen poistumispysäkkinsä. Samalle asemalle on viime talven aikana jäänyt muitakin ikimuistettavia hahmoja. Ja siltä nousee mukaan lähes aika joku, jonka hahmo räjäyttää matkustavaisen psyykeen henkilöhahmo -gallerian.

Toivottavasti huomenna ei tule tentissä hiki

>Tuletko toimeen ?

>

Sivustoilla on viimeisen viikon aikana pohdittu perusteellisesti sitä, pärjääkö ihminen kaksilla farkuilla ? Tai että, pärjääkö ihminen kuukauden 6 vaatekappaleella ( alusvaatteita, sukkia, huiveja ym. sälää ei lasketa mukaan. Asiasta näyttää olevan meneillään jopa jonkin sortin haastekisa.

Ajattelin ensin ottaa osaa, mutta sitten huomasin asian vaivanloiseksi ja kalliiksi. Pitäisi nimittäin lähteä käymään vaateliikkeessä, jotta saisi kasaan kuusi vaatetta.

Mopo näyttää karkaavan tässä yhteiskunnassa kädestä monella tavalla. Rikkaat yrittävät matkia ja asettua alaluokan asemaan, kokeillakseen, miltä se oikein tuntuu. Osa populaatiota sitten miettii epätoivoisesti, mistä saisi farkut, kun ne ainoat hajoavat päälle. Ja loput yrittävät elää kuin rikkaat, vaikka rahkeet eivät riitä taloudellisesti, eivätkä juuri muutenkaan.

Useimmilla meillä on tietysti vaatehuoneessa vaatteita yllin kyllin. Toisaalta monet meistä myös tykästyvät joihinkin vaatteisiin niin paljon, että käytännössä tulevat toimeen loistavasti kuudella vaatekappaleella.

Tuletko toimeen – idea on kuitenkin siinä mielessä hyvä, että pienellä kehittelyllä siitä saa oikein hyviä variaatioita. Tässä muutamia esimerkkejä kirjoittajan kommenteilla varustettuna

Tuletko toimeen kuukauden kuudella kirjalla ?

No, jos on ihan pakko ja jos on kesäaika. Tiukoille kuitenkin vetää.

Tuletko toimeen kuukauden kuudella musiikki-kappaleella ?

Onnistuu loistavasti

Tuletko toimeen kuukauden kuudella latte- kahvikupillisella ?

Ei pienintäkään ongelmaa.

Tuletko toimeen kuukauden kuudella oppitunnilla ?

Loistavasti. Mielelläni.

>Lepsämä, kylä jossa elämä on turbulenttista

>

Nurmijärven Lepsämän kylässä trombi on lennättänyt trampoliinin, ponin ja koiran niin etevästi, että ponille oli tullut jalka kipeäksi, koira on shokissa ja trampoliini on menettänyt kimmoisuutensa. Trombi ei kuitenkaan ollut kyennyt ihan kaikkea levittämään maailmalle.

Lepsämän kylässä asustellut entinen pääministeri on nimittäin samaan aikaan päättänyt valita hiihtäjä Kuitusen miehen juuri siksi henkilöksi, jonka kautta hän lennättää paljastuksensa ylt` ympäri pitkin Suomenmaata ja Suomea. Hiihtäjän mies ei kuitenkaan paljastanut vielä mitään. Siitä hänelle suuri kiitos. Hänen vihjailunsa ovat kuitenkin saaneet minut toivomaan, että tällä kertaa hiihtäjän mies säästäisi meidät iljettävyyksiltä.

Reipas eläkeläinen, rouva Nykänen, mäkihyppääjän vaimo, sen sijaan näyttää paljastavan sen, että hän aikoo hoidella kirurgisin toimenpitein naamastaan muistot aviopuolisostaan. Lehden mukaan suru ja ahdistus ja verenhukka aiheuttivat rouva Nykäselle, mäkihyppääjän vaimolle, anemiaa, mutta kohta hän lupaa olla taas entisissä mitoissa. Rapujuhlilla on ollut kuulemma jo vähän säpinääkin.

Toivon mukaan VR lennättää minut huomenna Joen kaupunkiin niin siististi ja huomaamattomasti, että ne paljastukset, joita minä asiasta teen ovat unettavia, nukuttavia ja puuduttavia. Olen valmistanut itselleni hyvät muistiinpanot ja loistavat ranskalaiset viiva-viidakot. Toivon samaa antaumuksellisuutta ja höveliyttä myös tentin laatijalta.

Raportoin kenties lähdön tunnelmista vielä aamulla. Uskoisin, että hiihtäjän mies ja mäkihyppääjän rouva saattavat yrittää myös ajantäytelehdistön aamupainoksiin mukaan. Toivon mukaan Lepsämän kylän ponit ja koirat saavat kuitenkin nukkua yönsä rauhassa.

>Humiko

>

Kieltojen aamua kaikille. Jos olet omakotirakentaja Helsingissä, poraa nopeasti maalämpöreikäsi maahan, tai muuten poraat. Kaupunki on nimittäin harkitsemassa maalämpöreikien kieltämistä, sillä niiden vuoksi kaupunki ei saa tarpeeksi myytyä kallista kaukolämpöään.

Aura-viihde on taas kieltäytynyt jatkossa palkkaamasta Reijo Taipaletta yhtiönsä viihdekaartiin, sillä Reijosta pidetään aivan liian paljon tanssiyleisön parissa ja yhtiön muut artistit jäävät nuolemaan näppejään. Syyksi ilmoitetaan se, että Reijo tykkää liikaa häppä –nimisestä aineesta.

Sika-rokotuksetkin kielletään, sillä, vastoin viime vuonna annettuja vakuutuksia, nekin ovat osoittautuneet vahingollisiksi tuotteen kuluttajalle.

Ensimmäisessä tapauksessa kielletään jotain yhteisölle vahingollista.Toisaalta, myöskin Matti Nykänen sai tuomion siitä, että hän aiheutti yhteisölle vaaraa leipäveitsellä. Yhteisö katsoi itsellään olevan oikeuden säädellä sen kaltaista toimintaa. Matti laitetaan linnaan.

Samoin näyttää tapahtuvat maalämpö-jutussa. Jos poraat, niin voi olla, että omalla kustannuksella sullot reiän täyteen sepeliä ja kaupungin mies vahtii vierestä toimitusta täydellä palkalla. Muutoin yhteisölle aiheutuu tappioita.

Sikarokotuksen suhteen voidaan myös ajatella, että nyt kielletään jotain, joka yhteisön mielestä on vaarallista ja vahingollista. Tässä tapauksessa ne, jotka rokottivat, ja ne, jotka edelleen rokottavat, vapautuvat varmasti vastuusta, sillä voitot / tappiot saldo näyttää vielä yhteiskunnan kannalta sangen hyvältä. Näin, etenkin lääketehtaiden taseiden osalta.

Ongelmaksi muodostuukin Miehikkälän kaveri. Aura-viihde voi varmasti kirkasotsaisesti antaa Reiskalle potkut, mutta tämä kaurismäkeläinen kansa tuskin antaa. Post –modernin BB- roskan vaivaamassa julkisuusmaailmassa pätevät lainalaisuudet eivät päde välttämättä. Laulajan tapauksessa on sangen vaikeaa lopulta osoittaa sormella sitä, kenen etua tässä nyt ajetaan. Se, että kiellon antajan on yksityinen sopijaosapuoli, tekee kuitenkin asiasta tavallaan yksinkertaisemman. Aura viihteen ei tarvitse ryhtyä hoitoonohjaus toimiin, eikä muihinkaan eettisiin tukitoimiin sopimusosapuolen suhteen.

Näin ainakin tulkitsen. Jos taas Reiska saa Aura Viihteeltä kuukausipalkkaa, asia on vähän mutkikkaampi, ainakin eettisesti.

Valituksia Reiskasta on tehnyt mm. kaukaa tullut taksiseurue.

Se, että seurue tulee Pudasjärveltä taksilla 70 kilometriä Ouluun katsomaan viihdetuotetta, tarkoittaa yleensä sitä, että alkoholin suhteen arviointeja ja vertailuja voidaan tehdä esiintyjän ja taksiporukan välillä yleensä vain humalatilan voimakkuudesta.

Asia ei koske minua, ja korkeintaan voin olla eettisesti huolissani laulajan terveydestä. Tukeni voin osoittaa kuuntelemalla musiikkia.