>Olen nyt kovassa lyönnissä

by Michael Tillman

>

Olen hengissä ja taas turvallisesti viilenneessä residenssissä. Ääneni on nyt kuitenkin vähän käheytynyt, kävelytyylini on tullut rennommaksi ja naamani on melko karhean seksikäs.

Ainakin minusta tuntuu siltä.

Ostin nimittäin hädissäni Dressman – liikkeestä alennuksessa olleen vaatteen, joka saa aikaan ihmeellisiä muutoksi, kunhan sen kiskaisee päälleen. Jo se, että kannat sitä kassissa pitkin Idea-Parkin käytävää saa sinut tuntemaan itsesi Doc Hollidayksi. Edes vaimoni ei meinannut tunnistaa minua. Vaate on linkissä olevassa kataloogissa sivulla 91. Sen avulla tunnistatte minut kun seuraavan kerran tulen vastaan kadulla lanteet keinuen ja sänkiparta naamassa.

Uhrasin kyseiseen hyödykkeeseen 10 euroa. Lisäksi söimme, mutta em. dressman-efektin vuoksi siitä ei meinannut tulla mitään, koska 35- vuotiaita helletoppi ladyja parveili koko ajan ympärillä ja vaimo oli tukehtua kanasalaattiinsa.

Idea-parkissa ei ole oikein kunnollista miesparkkia. Sitä paitsi lupasin hoitaa ajamisen, joten yritin olla selvin päin ja hätistellä dressman efektin vuoksi sekopäisiksi tulleita naisia.

Kari oli tuossa edellisen päreen kommenttilaatikossa aivan oikeassa siinä, että mikään pakko ei ole kunnollisen ja tavallisen ihmisen änkeä näihin paikkoihin. Minäkin viihdyin eniten siinä liikkeessä, missä myytiin pienoismalleja ja radio-ohjattavia lennokkeja. Kirjakaupat olivat jo pettymys. Kummassakin kaupassa myytiin ” epämääräistä” kirjallisuutta kummalliseen hintaan.

Jos pokkarin hinta on 10 euroa, se ei ole vielä alennuksessa.

Meinasin ostaa Viipurin kartaston vuodelta 1939, mutta päädyin kuitenkin sitten lopulta Dressman – fiilistelyyn. Vielä ostin Pentikin- liikkeestä postikortin , joka maksoi 1,2 euroa. Postikortin kuvassa katsojaa killittää noin 2 viikon ikäinen porsas. Kontrasti Pentikin tuotteiden ja sika-postikortin välillä oli niin riemullinen, että en pystynyt välttämään kiusausta. Minulla on jo suunnitelma siitäkin, kenelle sika-possu- kortin lähetän. Tunnen nimittäin parikin henkilöä, jotka osaavat arvostaa Pentik-possua yli kaiken.

Äsken katsoin televisiosta miesten pikajuoksua. Norjan poika oli ottanut kunnolla aurinkoa, mutta ei hän silti pärjännyt. Monen muunkin kilpailijan synnyinmaa näyttää olevan jossain kaukana ja hyvinkin eksoottinen. Edustusmaa on sitten jo jotain paljon arkisempaa.

Kahden oluen jälkeen olenkin melko vakuuttunut siitä, että EM- urheilun mielettömyys voittaa lopulta rinnanmitalla Idea-park – mielettömyyden.

Kuten huomaatte, vaate on alkanut jo vaikuttaa.