>Näin on marjat

by Michael Tillman

>

Thaimaalaisen marjamiehen etsinnät jatkuvat Sallassa. Poimija oli jättänyt maanantai-iltana tien varteen hillasangon ja vaatteita ja singahtanut sen jälkeen taas pusikkoon eksyksiin. Nyt sitten marjamiestä etsitään suurella joukolla .

Olen nukkunut vähän huonosti ja myöhään. Siksi varmaan olen vähän ärtyneellä ja populistisella tuulella. Kesäloma loppuu viikon kuluttua, minua ahdistellaan mustikkametsään ja toteutumattomia kesäsuunnitelmia on vielä vaikka kuinka. Ja siihen rakoon sitten pääsee lukemaan näitä uutisia.

Minä en ole koskaan käynyt Thaimaassa. Enkä tuskin koskaan mene sinne, yli maan voin ehkä lentää, mutta en kyllä laskeudu. Minä en missään nimessä mene koskaan Thaimaaseen töihin. Minusta tuntuisi aika absurdilta sellainen asia, että minä harhailisin keskellä Thaimaata jossain viidakossa ja keräilisin jotain maustetta, taikka hedelmiä koriini ja odottaisin sitten tienvarressa kuljetusta jonnekin yhteismajoitukseen.

Minusta näiden poimijoiden lennättäminen tänne lentokoneella on moraalitonta puuhaa, johon sekaantuneet ihmiset voisi viedä ilman vaatteita keskelle Sallan korpea hyttysten riesaksi ja jättää sinne. Jos sitä marjaa ei muuten sieltä metsästä saa pois, niin jätettäköön se sato sitten sinne.

Jokavuotinen parku poimijoiden olosuhteista on kuitenkin alkamassa taas näinä päivinä. Kuka maksaa lennot ? Kuka maksaa elintarpeet ? Kuka maksaa asumisen ? Kuka maksaa kuljetuksen metsään ?

Olen itse poiminut marjoja omaa käyttöön ja joskus nuorena miehenä myyntiin. Yhtenä vuonna onnistuin poimimaan 400 litraa mustikkaa, eli noin 40 sangollista. Sellainen työmäärä oli nujertaa minut, sillä touhusin metsässä virkatyöni jälkeen iltaisin ja viikonloppuisin. Mustikan sesonki on kaikenlisäksi kohtuullisen lyhyt.

Tällä hetkellä poimija saa mustikasta euron kilolta. Tuollainen hirmuinen 400 kilon mustikkamäärä olisi tuottanut minulle siis noin 200 euroa. Todellista poiminta-aikaa minun piti käyttää tuohon marjamäärään noin 80 tuntia.

Vaikka nämä itämaiset kivikasvoiset työmyyrät olisivat minkä kaltaisia tehopakkauksia tahansa, heille tuottaa varmasti suuria vaikeuksia saada kasaan lyhyen sesongin aikana edestakainen lentolippu, ruokarahat ja asunnon vuokra.

Kun suuri osa marjatarpeesta tyydytetään jo nyt tuontimarjoilla, tuntuu kummalliselta, että epämääräiset jobbarit saalistavat kohtuullisia tuottoja joka vuosi sillä, että he tuottavat poimijoita ulkomailta taikka houkuttelevat vähätuloiset eläkeläiset metsään.

No, kadonneella on matkapuhelin kuitenkin. Akku on päässyt tyhjenemään, joten häntä ei voida paikantaa. Osa vaatteista on tienposkessa. Hillaämpärikin on tienposkessa.

Minulla on asian lopputuloksen suhteen veikkauksia ja lisämielipiteitä, mutta kun tässä nyt kuitenkin töiden lähetessä yritetään pysytellä ihmisten kirjoissa, lienee parasta, että en ääneen kaikkea sano, en ainakaan kirjoita.

Yläkuvassa mansikoita Kuopion torilla. Alakuvassa poimijoita suomeenlähtö- paraatissa