Tillman

Uusi WordPress.com -sivusto

>Ars Tillman

>

Kävin taiteen parissa kuten uhkasin. Mäntässä Serlachius-museot Gustaf ja Gösta kutsuvat Sinua vieraakseen ja tempaisevat tavalliseltakin Taavilta maton pois jalkojen alta. Huipputaidetta on tarjolla kartanossa ja mukavaa paperitehdasasiaa taas kaupungin keskustassa olevassa museossa. Samalla lipulla saat koko lystin ja kaupanpäälle voit vielä nautti tyylikkäiden opasnaisten hillityistä hymyistä ja vilpittömästä arvostuksesta. Jakkupukunainen saa kesähelteellä yksinäisen kulkijan pintaan hien.
Katselin Edefeltin Porilaisten marssi- taulua pitkään. Olen vissiin vähän vinksahtanut, mutta minä pidän tuosta taulusta ja se on minusta upea ja oivallinen. Katselin Kallelan Tyttö ja kissa- taulua, mutta en päässyt samaan tunnelmaan.
Sitä vastoin se taulu, jossa Sibelius, Merikanto, Kallela ja Kajanus ovat vähän väsyneen näköisiä Kampin kabinetissa, saa minut aina hyvälle tuulelle. Kallela näyttää jotenkin hyväkuntoiselta ja jopa riehakkaalta, Merikanto on jo pois tästä maailmasta ja kaksi muuta säveltäjää miettii syntyjä syviä. Ehkä kuvassa on juuri se hetki, jonka jälkeen Kajanus lähtee Pietariin viikoksi johtamaan sinfoniaa, eikä muu seurue sitä huomaa.
Ajoin Mäntästä Orivedelle.
Purnussa oli riemullisia veistoksia, mukavia maalauksia ja sykähdyttäviä valokuvia. Veikko Hakulinen jaksaa hiihtää edelleen pihalla kesähelteessä. Sitä minä ihmettelen. Parasta kuitenkin olivat Purnun kahvilan pöydät ja tuolit. Kun ketään ei istu pöydässä, tuolit on kallistettu ovelasti pöytiin päin ja tuloksena mitä upein tilataideteos.
Yhden huoneen seinällä oli maalauksia, jotka oli maalattu räsymatoille. Uskomattoman vaikutelma syntyy pienen kulkijan päänupissa, voin vakuuttaa.

Ajattelin käydä vielä Riihigalleriassa, mutta aikatauluni oli mennyt jo iltapäivällä sekaisin, sillä olin tuijottanut aivan liian pitkään Edefelttejä ja Kallelan luomuksia. Riihigalleriassa on oma, hieno, hillitty, sivistynyt , tyylikäs ja jotenkin vastustamaton lumonsa.

Päivä pahin moka oli siinä, että olen kotona. Minun olisi pitänyt jäädä ehdottomasti Orivedelle, sillä siellä alkavat Uuden kirjan päivät huomenna. Osallistumismaksua ei peritä, mutta ruokailu ja majoitus maksaa. Luennoitsijat ovat kinnostavia ja aiheen hyviä.
Minä päätin kuitenkin pelastautua taidemyrkytykseltä. Ajoin kotiin. Ohitin onnistuneesti matkalla kolme tänään esitettävää kesäteatteri-näytelmää, yhdet iltamat ja pari vanhojen Zetor- traktorien kokoontumisajoa.
Tulin kotiin, laitoin puugrilliin tulet ja paahdoin porsaanlihaa maissitähkien kanssa. Höystin hommaa keskioluella, jotta juttu ei menisi elitistiseksi.
Huomenna taidan harrastaa pelkää ihmettelyä. Tai jos taidetta, niin korkeintaan sitten ITE-taidetta. Taidan ajaa naapureiden hämmästykseksi pihanurmikon jollakin psykedeerisellä uudella kuviolla, taikka menetelmällä niin, että pihalle syntyy ruohojätöksestä sellaisia ihmeellisiä kuvioita, joita olemme useinmiten nähneet lappalaisnoitien taikarumpujen kalvoilla.

Naapurit päättelevät siitä luultavasti sen, että lehtorilta on taas jääneet lääkkeet ottamatta.

>Ulos maailmaha viä meijä jäljetön diä

>

Olin eilen tykkiveneen komentosillalla ja komensin ajatuksissani suihkuturbiinikoneistosta kaikki irti, kun riensin taistelun melskeeseen. Konehuone pysytteli hiljaa, vaikka huusin puheputkeen sikamaisuuksia ja vaadin täysiä kierroksia.

Tykkivene Karjala on museoituna Aurajoen rantaan Forum Marinumin kohdalle. Rinnalleen se on saanut miinalaiva Keihässalmen ja ahterin puolella makaa Suomen Joutsen.

Ostin lystikkään rannekkeen, jolla pääsi itse näyttelyyn, kahteen eri rakennukseen ja sitten tietenkin sillä pääsi laivoihin. Nuohosin laivat läpikotaisin ja maleksin näyttelyssä tuntitolkulla. Naisväki olisi tullut täihin semmoisesta meren ja tyrskyjen paljoudesta ja hiljentymisestä. Kun olin yksin matkassa, minua ei pidätellyt mikään.

Douglas Reeman on kirjoittanut oivallisen meriromaanin tykkiveneestä, Singaporen tykkiveneestä. Mietin sitäkin kirjaa komentosillalla, kun annoin taistelukeskukseen komentoja. Siinä kirjassa paetaan luhistuvasta Singaporesta tykkiveneellä pois. Mukaan tulee tietenkin nainen. Jaavan merta siinä paetaan ja yritetään hengissä selvitä japanilaisista ja riehuvasta rakkaudesta.

Kukaan ei luonut minuun ihailevia katseita välikannelta, käskynvälittimet olivat juuttuneet seis –asentoon ja minun oli palattava todellisuuteen. Komensin puolivahdin Turun kaupunkiin pitämään hauskaa ja rietasta elämää, toisen puolivahdin käskin pitää purkki lähtövalmiina. Sanoin puosulle meneväni Uuteen Apteekkiin oluelle ja jaloviinalle. Jos lähtö tulee, laittaa auton sinne hakemaan….

Turussa satoi, Tampereella satoi, joten todellisuudessa oli tultava illaksi kotiin katsomaan, satoiko kotona. Vanhan merikarhun mielen saa sortumaan vain sateinen kaupunki ja märkänä kyyhöttävät terassit. En viihtynyt oikein Turussa ja Kotkaan oli liikaa matkaa. Lähdin siis sisämaahan ja jätin miehistöni hillumaan kaupungille.

Tänään voisin kokemuksesta ehkä rohkaistua ja viettää taiteellisen päivän taidenäyttelyissä. Jotain kivaa sitä voisi kehittää, kun kerran tuon tykkiveneenkin touvit on pysyvästi heitetty laiturille ja kaikki unelmani makaavat paikoillaan Aurajoessa. Jos vaikka laivalle on käynyt noin, tässä itselle ei sentään läheskään.

Lähden siis tien päälle taas. Luvassa voi olla taidetta tai museoita. Pelkkä oluenjuonti alkaa kyllästyttää ja väsyttää. Illaksi palaan raportoimaan taas tapahtumista. Nuorisokin saapuu Idästä kotitanhuville kuuntelemaan isien seikkailuista.

Tässä vähän toisenlaista merielämää. Mestarillista kuvausta.