Tillman

Uusi WordPress.com -sivusto

>MBT-fysiological foot

>

Kävin tänään maleksimassa ostoshelvetissä, koska siellä on ilmastointi Amerikan malliin. Ei minun hikeni siellä kuivanut. Päinvastoin . Törmäsin jalkakonsulenttiin, joka melkein väkisin olisi myynyt minulle lenkkarit, joiden pohja on kuin keinutuolin jalka.

Lenkkareiden hinta olisi ollut 199 euroa. Lompakon lisäksi lenkkareiden vakuutettiin aiheuttavan miellyttävää kipua säärissä, polvissa, takareisissä, pakaroissa ja vatsalihaksissa. Sanalla sanoen, lenkkarit saisivat sinut totaalisen kipeäksi.

Kieltäydyin tarjouksesta ja ostin muovikassillisen keskikaljaa. Se aiheuttaa runsaasti harrastettuna kipua päänupissa, mutta antaa sitä ennen hövelin olon ja virkistää. Lenkkareiden suhteen olen vähän epäilevä.

MBT-lenkkareilla aiheutetaan poikkeamia ihmisen normaaliin kävelyyn, joten sitten niiden poikkeamien seurauksena kehittyvät ne lihakset ja toiminnat, jotka eivät muuten ihmispoloiselta suju. Edelleen olen keskikaljan kannalla.

Jos esimerkiksi ensiviikolla keskiviikkona lähden tutun dosentin kanssa naistentansseihin suurelle tanssilavalle, keskikalja kohtuudella nautittuna saa minut harrastamaan parketilla sellaisia liikehdintä- muotoja, joita kotona en tiennyt vielä olevankaan olemassa. Pallo-pohjaisilla tanssikengillä ei edes koko kesä riitä säädyllisen rytkytangon opetteluun.

Lenkkareiden nimikin haiskahtaa humpuukilta. Minulle ei itse asiassa selvinnyt ollenkaan se, mistä nuo taikakirjaimet MBT tulevat.

Huomenna suuntaan taas ajokin jonnekin. Liikkeelle on päästävä. Ajokin valinta määräytyy sään mukaan. Jos helle jatkuu, alla on neljä pyörää ja hytissä ilmastointi. Tekisi mieli käydä Kotkan merimuseossa. Jos en ehdi sinne asti, menen Turun merimuseoon. Jos en ehdi sinnekään asti, menen Ruovedelle laivarantaan kahville.

Naisväki on kehottanut käymään taidenäyttelyissä, sillä semmoinen kuulemma sivistää kesäleskeä ja pitää pois pahuudesta. Minä taas vierastan gallerioita. Kun niihin yksinäinen kultivoituneen oloinen mieshenkilö menee tuijottamaan punaiseksi värjätyistä tuttipulloista tehtyä installaatiota, viereen pakkautuu heti joku jakkupukulady, joka ryhtyy huokailemaan taiteen ihanuudesta ja heti perään ryhtyy penäämään miehen käsityksiä nykytaiteesta.

Minulla on yhtä paksut silmälasinsangat ja huulet kuin Jorma Uotisella, joten ehkä he sekoittavat minut häneen ja iskevät kimppuun siksi.

No minut erottaa siitä, että minä en käytä kesähelteellä lippalakkia.

>Väylien ja kanavien varsilla

>

Oletteko huomanneet, että teksteissä näyttäisi olevan kummallisia väyliä sanojen välissä ? Mitä taitavampaa ja kuuluisampaa teksti on, sitä enemmän näitä väyliä näyttäisi olevan. Tuossa yllä olevassa tekstissä näyttäisi olevan sekä vasemmalle, että oikealle kallistuvia kanavia sanojen välissä ja väylät tuntuvat jatkuvan melkein kappaleen läpi

Jos lukee erkkolaisen uutisten perässä olevia suuren yleisön tuottamia tekstejä, näiden väylien löytäminen on työläämpää ja ne väylät ovat lyhyempiä. Luulen asian liittyvän jotenkin tavuihin ja sanojen pituuksiin. Jos kirjoittaja kirjoittaa vain kaksitavuisilla sanoilla tekstinsä, väyliä syntyy helposti. Sellainen teksti on kuitenkin vähän kummallista. Jos taas tekstissä on paljon pitkiä ja monitavuisia sanoja, väyliä syntyy vähän ja ne ovat lyhyitä.

Kuten huomaatte, hellepäivä saa pään pehmenemään. Voi olla, että kukaan muu ei ole koskaan kiinnittänyt huomiota näihin väyliin. Minua ne alkoivat kuitenkin kiinnostaa toissapäivänä lukemani Paperitalo- romaanin jälkeen. Tekisi mieli ryhtyä väyläkartoittajaksi, hankkia sisävesikipparin pätevyys ja sukeltaa kirjallisuuden vilvoittaviin ja salattuihin sisäismääreisiin.

Tämä väylä-esimerkki on Mika Waltarin kirjasta Turms kuolematon.