Tillman

Uusi WordPress.com -sivusto

>Helteessä nainti

>

Kun Jorge Luis Borgesilta kysyttiin aikoinaan, miksi hän tekee lukemiinsa kirjoihin erivärisiä muistiinpanoja marginaaleihin ja sivun laitoihin, hän vastasi sangen oivallisesti.

” Kun luen hyvää kirjaa, minä itse asiassa nain sitä. Ilman kunnollisia reunamerkintöjä en saa orgasmia.”

Laittamattomasti sanottu. Tosin näin helteisellä kelillä tarvitaan vastapeluriksi tosi kiihkeä kirja, jotta sitä jaksaisi naida oikein kunnolla.

Nyt yöpöydällä on Virginia Woolfin Orlando. Päällisin puolin vilkaistuna näyttää olevan tajunnanvirtaa, joten kyllä se minulle vain passaa; jos rouva on aikoinaan keksinyt laittaa sanoja rajusti peräkkäin, kyllä minä rakastelen.

Olen minä rakastellut läpi Alastalon Salissa– kirjankin ja minulla on ko . urotyöstä merkkinä kustavilainen t-paita, jonka selässä tunnustetaan valkoisella tekstillä se, että kantaja on rakastellut koko helteisen päivän tapahtumat läpi, piipunvalintoineen kaikkineen.

Joensuun kaupungissa oli hillitön helle. Tyttäreni asunnon ikkunasta melkein näki naapurikerrostalon etupihalle. Vain melkein, sillä itse asiassa jouduimme kadulle ja jalkakäytävälle asti kerrostalosta, jos halusimme nähdä, miten 80 – vuotias rouva rakasteli naapurikerrostalon edessä nurmikolla.

Hän rakasteli varjossa ja nainnin kohde oli harlekiini-kirja. Ne kirjat ovat hänen mielilukemistoaan ja kun kerran kerrostaloasunnossa on aivan liian kuumaa, hän tulee ulos tuoleineen ja istuu talon varjossa, jalkakäytävän ja talon seinän välisellä nurmikaistaleella.

Hän rakastelee intensiivisesti ja tuntikausia. Näin hänet tänään kolme kertaa aamupäivän aikana ja varmasti hän jatkoi iltapäivällä. Tyttäreni sanoi, että rouva on samassa paikassa Harlekiineineen päivästä toiseen.

Olin onnellinen rouvan puolesta. Vielä kerran hänen elämäänsä tulee komea kirurgi, Ben Casey, tai joku kartanon paroni, joka saa linnut vaikenemaan ja auringon paistamaan. Vielä kerran vanha rouva voi kerran päivässä, Harlekiinin viimeisellä sivulla, antautua kuumaan ja hikiseen syliin, antautua kohtalon viemäksi, lähteä kaapparilaivan kapteenin mukaan ja jättää Ilosaari- Rockin odotuksessa hehkuvan ruutukaava-kaupungin kauas taakseen.

Borges olisi ollut ekstaasin partaalla, jos hän olisi tänään kävellyt kanssani vanhan rouvan ohi.

>Pohjanmaalla

>

Jossain tuolla lännessä nimittäin on taas laulettu tangoa urakalla, hakattu tuntemattomia katuun urakalla ja ihmetelty urakalla myös sitä, ettei SETA ry:n toimintaa saada polkaistua käyntiin Seinäjoella, ei sitten millään. Täällä itärajalla kaikki tuo näyttää hassulta ja kummalliselta.

Seinäjoen seudulta puuttuu kaksi sellaista instituutiota, jotka normaalisti liitetään ihmisten sokeaan hakkaamiseen ja väkivaltaan; savupiipputeollisuus ja tiedekorkeakoulu. Kummassakin tapauksessa voidaan heti todeta, että oma vika. Aikoinaan ei alueelle haluttu teollisuutta, sillä semmoinen olisi vieroittanut maatalojen nuorison pois pitäjistä ja olisi siinä saattanut tulla myös joitakin sosdem- basilleja maakuntaan.

Samoin tiedekorkeakoulua pidettiin tarpeettomana ja nuorisolle vaarallisena instituutiona.

Mutta turpaan osataan laitaa ihan kunnolla lehtien uutisista päätellen. Kulttuuri siis on kuitenkin saapunut.

Lähden kohta ajelemaan kohti Keski-Suomea ja männikkökankaita. On aika taas pestä pari koneellista pyykkiä ja katsella kartasta, mihin maakuntaan sitä seuraavaksi suuntaisi matkansa. Näin kesällä voi aivan vapaasti käyttää virikkeinä lehtien uutisia ja ihmisten älämölöä. Viisas suuntaa sinne, missä rauhaa ja uutistyhjyyttä on, utelias taas lähtee katsomaan, minkä näköisiä ovat turpaan-vetäjät.