Tillman

Uusi WordPress.com -sivusto

>Huomenna Porvoossa ja Loviisassa

>

Henkisen työn tekijän on syytä silloin tällöin tehdä jotain käsillään. Kawasakin öljynvaihto olisi hyvä esimerkkityö, jossa saisi harjaantuneisuutta ja notkeutta omiksi tarpeiksi. Minä jätin sen seuraavalle viikolle, sillä minulle osoitettiin paljon puuduttavampi työ. Olen ryhtynyt tapiseeraamaan nuorison tyhjenneitä huoneita.

Talon rakennuttaja on ollut laiska mies. Hän on ollut lisäksi nuuka. Niistä syistä hän on aikoinaan liisteröinyt tapetit suoraa Gyproc- levyn pintaan. Sellaisesta pinnasta vanhan tapetin irtiotto niin, että ko. pohjalevy ei vahingoitu, on kärsivällistä työtä. Siinä tarvitaan paljon liuotinta ja nestettä, sekä tapettiin, että tapetin irrottajaan.

Kunhan saan seinän nyljetyksi millin suikaleina, vedän siihen pari kerrosta pohjamaalia, jotta se, joka seuraavan kerran tapiseeraa, saa ainakin tapetin helpommin irti. Tapetin valintaan en meinaa sotkeutua. Ainoa kriteeri olkoon se, että kohdistusmerkkejä ei tarvitse käyttää.

Puutarhatöitä ja sisustustöitä lähden huomenna karkuun. Liikun Porvoossa ja Loviisassa. Jos keli on kaunis, saatan piipahtaa myös Porvoon raatihuoneen vieressä olevassa kahvilassa, sillä siihen liittyy muistoja vuodelta 1970.

Siinä ihmettelin silloin vähän maisemaa ja ihmisiä. Olin silloinkin reissussa , mutta sillä kertaa kaksipyöräisellä ja hitaammalla aikataululla. Vieläköhän Hermer Karlsonilla on mopedi-korjaamo siinä joenrannassa olevassa punaisessa talossa ?

Mainokset

>Multasormet

>

Naapurissa laitetaan pihaa. Se aiheuttaa meilläkin kilpavarustelua muistuttavaa hässäkkää, jonka vuoksi odotan tuskaisena huomista päivää ja virkapaikalle pakoa. Tai oikeastaan pakenen huomenna taas maantielle virka-autolla.

Juuri nyt pitäisi ihmispoloisen kuunnella jumalanpalvelusta, taikka muuten rauhoittua ja ylösrakentaa itseään tulevan viikon tarpeita varten. Kauppakukkatarha on kuitenkin avannut ovensa aamulla jo kello 8 niitä perheitä varten, jotka aikovat tämänkin päivä möyriä pihalla. Multaa saa nyt tarjouksesta. Toivottavasti meidän pihallemme ei ilmesty 160 euron erikoistarjousta; siihen hintaan saa 55 säkkiä muhevaa mustaa multaa. Se tarkoittaa Peugeotilla 10 reissua.

Minä ajoin nurmikkoa eilen. Ja hain Kawasakin kotiin. Ne eivät riittäneet kuitenkaan tasapainottamaan toisiaan, joten sen lisäksi, että katoksessa seisova Kawa häiritsee pihan varustelutöitä ja se ilman muuta on räikeä indikaattori siitä, että minä haluan irtaantua ja etääntyä pihatöistä. Tämä taas on muuttamassa residenssissämme helluntain kiirastorstaiksi.

Kawasaki on siis kotona. Talven jälkeen se käynnistyi hyvin ja auringon valossa se näytti paremmalta kuin muistinkaan. Ensimmäiset kilometrit olivat tietysti taas täyttä juhlaa. Näkökenttä kapeni, maailma jäi kypärän ulkopuolelle ja jalkovälin täytti murina ja värinä. Ne, jotka ajavat, tietävät, mistä puhun, muille voi olla vaikeaa selittää.

Tiettyä varmuuttakin se tuo. Siinä vaiheessa kun pihamaan perennat aloittavat ”paikkaa vaihda” – leikkinsä, Kawasakilla on mukava vaihtaa paikkaa. Monet pihan kasveista ovat 18 vuoden aikana kiertäneet omakotitalon jo kolme kertaa ja ne näyttävät jatkavan vaelteluaan loputtomasti buddhalaiseen tyyliin.

Silti, joka vuosi on vaellusleikkiin hankittava uusia yksilöitä. Tänä vuonna olen onnistunut torjumaan jo timanttituija – invaasion. Luultavasti se voitto on kuitenkin Pyrhoksen voitto, sillä näyttää siltä, että se maksaa minulle lopulta kuitenkin uuden kahden istuttavan puutarhapenkin hinnan. Tänään onneksi useimmat ostoshelvetit ovat sulkeneet ovensa.

Taidan laittaa ruokaa ja sylkäistä sen jälkeen tien päälle.