>Kevät

>

Kevät saa ruohon kasvamaan. Paitsi tänään. Tänään sataa räntää ja lunta. Huhtikuussa semmoinen on normaalia ja todennäköistäkin. Ollessani valtion poikaleirillä 1975, lunta satoi vielä kesäkuun alussa. Se helpotti varusmiehen tuskaa jonkin verran, sillä myös siviilissä olleiden kavereiden päälle satoi lunta.

Toukokuun lopussakin sataa lunta usein, ainakin lakin päälle. Myöhemmin valkoinen väri sitten kellastuu ja kellastuu kellastumistaan. Huomenna ja ylihuomenna taas näemme niitä keltaisen eri sävyjä liikenteessä.

Minä en ole pitänyt ylioppilaslakkiani vuoden 1974 jälkeen. Ei huvita. Maaseudun oloissa siihen ei ollut sopivaa tilaisuutta ja kaupunkipaikoissa en enää ole opetellut siihen. Vappu on minulle melko yhdentekevä karnevaali, eikä se tuskin tänäkään vuonna muutu muuksi. Minua ei siis haittaa se, että nakit ja perunasalaatti ovat kadonneet kaupan hyllyiltä.

Vappuna ajettiin yleensä kotitilallani sontaa. Työväen ja herraskansan onneksi peltomme sijaitsivat kilomerien päässä vappukulkueesta, työväentalosta ja muista juhlapaikoista. Meillä tehtiin työnpäivänä työtä.

Illalla arvioitiin hartaasti televisiosta vappukulkueiden pituuksia. Mitä pitempi vappukulkue oli, sitä innokkaammin isäni kannusti ja myhäili television ääressä. Erityisen onnelliseksi hän tuli vappupuheista. Kun puhujat hehkuttivat vastakkainasettelua, huonoja työoloja ja riittämätöntä palkkaa, isäni oli hengessä mukana täysin rinnoin.

Hänen upea ja pettämätön logiikkansa perustui siihen, että mitä enemmän joukot mellastivat ja pullistelivat kulkueissaan, sitä enemmän yhteiskunnan niskoille syntyi työtaisteluja ja lakkoja. Sovitut palkankorotukset olivat taas usein ylisuuria ja kauhistuttavia, mikä taas piiskasi inflaation kiitolaukkaan.

Isäni piti inflaatiosta yli kaiken. Maatalousyrittäminen vaati suurien lainojen ottamista, lisämaan ostamista ja järeän konekaluston hankkimista. Kaiken tämän maksamiseen osallistui työväenaate voimakkaalla panoksella 1970- ja -80 luvuilla. Siksi isäni piti kovasti ennen muinoin vapusta ja vapun tunnelmasta, vaikka meillä ei koskaan simaa väkevämpää juotukaan.

Minä en pidä vapusta. Työväenliike on alamaissa, inflaatio lähes nolla ja omakotitalo maksettu. Olen maksanut sen tyystin itse matalan inflaation aikana, kovan reaalikoron vallitessa. Minä olen tuohtunut heikon työväenliikkeen tohinasta ja hössötyksestä. Mihin on kadonnut solidaarisuus ja työväen sekä pienviljelijäin ikiaikainen liitto ?

Minulle on käynyt niin kuin Hinnerjoen miehille 1972 autokaupoilla. Pojat lähtivät vapun aaton aattona ostamaa porukalla autoa Laitilasta. Pitkään tarjokkaita tutkittuaan pojat päättivät lopulta ostaa Vauxhal Viva- merkkisen kulkupelin.

Paluumatkalla auto teki tenät Silon- tienhaaran kohdalla. Sankka savu oli noussut konepellin alta ja englantilainen auto-ihme oli vaiennut lopullisesti. Auto oli hinattava Surumäen kyljessä olleelle autoromuttamolle.

Vielä nykyäänkin paikkakunnalla käytetään tapauksesta kansanperinteellisesti rikasta slogania:

Viva vapuksi, vappu vituiksi.

ps. Kuvaa voi klikata suuremmaksi