>Takla Makan ja vanhenevien miesten päivä

by Michael Tillman

>

Aloitin päiväni lopettamalla kirjan. Juha Seppälän Takla Makan on vanhenevalle miehelle raakaa luettavaa. Kuoleman läheisyys singahtaa jokaiselta sivulta muodossa taikka toisessa. Näissä Seppälän kirjoissa ei ole tapana ollut sellaista seikkaa, että onnellinen loppu maalaisi lukijan sydämestä pois ahdistuksen ja kysymykset. Päinvastoin, kysymyksiä jäi paljon, ja teksti jäi mieleeni elämään oma elämäänsä. Seppälän kevein viivoin maalaama baari- miljöö on kummitellut päässäni ja jatkaa tietenkin työtään viikkoja ja kuukausia. Joudun varmasti vielä palaamaan tähän kirjaan, kunhan saan pääkoppani järjestykseen

Seuraavan Finlandia –ehdokaslistan kokoamisen voi minun puolestani aloittaa vaikka tästä kirjasta.

Koska sunnuntain ohjelmaan oli etukäteen sijoitettu hankalan ja kauhistuttavan esseen viimeistely, kaksi tenttikirjaa ja puutarhatyöt, tein kompromissin. Menin puutarhaan ja kun puutarhassa olin saanut aikaan paljon käden jälkiä, pakenin television ja Sabrinan ääreen. Elokuvan nimi on suomennettu vähän kornisti Kaunis Sabrina.

Vanheneva Linus , tuttavallisemmin Humphrey Bogart, lähti autonkuljettajan tyttären kanssa jälleen soitellen sotaan , koska pikkuveli oli sotkenut asiansa täydellisesti. Vanhenevan miehen varomaton tulen käsittely sai tälläkin kertaa sensuellin Sabrinan mielen sekaisin ja heti perään myös vanheneva Humphrey kehäkettu oli liekeissä.

Ehdoton kohokohta elokuvassa on se, kun hulttioveli makaa läpinäkyvästä muovista tehdyssä riippumatossa ja vanhempi veli pitää hänelle puhetta riippumaton läpi, jolloin kuva veljestä tuntuu muovin läpi vääristyvän valheelliseksi. Luulen Humphreyn jo siinä vaiheessa retkahtaneen ja lasketteli siinä veljelleen täyttä luikuria.

Päivästä jäi ikääntyneelle miehelle hyvä olo. Minäkin tulen varmuudella kuolemaan ja se prosessi tulee vaatimaan minulta suuria henkisiä ja ruumiillisia ponnisteluja. Kuolema on Takla Makan, suuri erämaa, josta kukaan ei pysty hengissä palamaan.

Toisaalta taas Humphrey näytti illan päätteeksi sen, että kunhan tarpeeksi ensin näyttelee vaikeasti pokattavaa, ennemmin taikka myöhemmin esiin astuu jostain 22 vuotias ranskaa puhuva säihkysilmä, joka viis veisaa ikäerosta. Myös Seppälän kirjassa sen ikäinen nuorinainen ryhtyy parkkeeraamaan baarissa maamittausinsinöörin pöytään. Ei sekään erämaa ollut siis aivan kuiva ja kukaton

Ensi viikko on kaiken tuon jälkeen taas toivoa täynnä.