>Uhkaus

>

Kirjakerho lähetti minulle uhkauskirjeen. He harkitsevat minun heittämistäni pihalle ko. sosieteesta, koska olen ollut passiivinen ja ostanut kirjoja huonosti.

He lupasivat toteuttaa uhkauksensa siinä tapauksessa, että en huhtikuun aikana suostu ostamaan heidän jäsenhintaisesta valikoimastaan kolmea kirjaa. Kolmea sellaista kirjaa, joiden jäsenhinta on vähintään 10 euroa. Jos he ryhtyvät vapun jälkeen heittämään minua ulos, siinä yhteydessä he tulevat kuulemma perimään minulta jäseneksi ottamisen yhteydessä lähes ilmaiseksi minulle lahjoitettujen kirjojen todellisen arvon mukaisen erotuksen.

Niinpä ryhdyin tutkimaan kirja-antia.

Täytyy sanoa, että kirjakerhon anti muistuttaa kovasti sitä tilannetta, että olisit ravintolassa roikkunut baaritiskillä kahteen asti ja sitten ryhtynyt metsästämään itsellesi lyhytaikaiseen avoliittoon kumppania; tarjonta on vähän köyhää.

Olen nyt käyttänyt kolme viikkoa kolmen kirjan etsimiseen. Monta hyvää kirjaa silmiini on osunut, mutta kaikki ne ovat hinnaltaan 9,90 tai sitten 46,80. Tuo vaarallinen 11 euron kategoria on puhdistettu kokonaan, jopa romanttisista ” salainen viesti pullossa valtameren takaa” -kirjoista .

Niinpä minä pitkällisen pohdinnan tuloksena päätin lepyttää kirjakerho-tulivuoren heittämällä sen kitaan 40 euroa selvää setelirahaa. Vastineeksi minulle on luvattu toimittaa Suomi-Espanja-Suomi taskusanakirja, Aaron runoja ( hänen, joka koski hellaa) ja sitten Pienois -Kalevala, josta ilmeisesti ylimääräiset lorut ja Lemminkäisen naimamatkat on jätetty pois ja jäljellä on vain Väinön kosimiset, Ainon hukuttautuminen, Kullervon orjaksi myynti ja Marjatan raskaaksi tuleminen puolukasta.

Odotan innolla, saanko ostosteni jälkeen palata kirjakerhon heimoyhteyteen. Odotan innolla myös sitä, kuinka kauan tätä hiljaiseloa tästä eteenpäin nyt kestää.

Tänään olen ollut avioliitossa vaimoni kanssa 25 vuotta. Lähes yhtä vanha on se höyrysilitysrauta, jonka edellisestä kirjakerhosta sain, kun olin höynäyttänyt anopin liittymään kerhoon.

No se kirjakerho on aikaa sitten kuollut ja kuopattu. Anoppikin on ollut haudassa jo monta vuotta. Höyrysilitysrauta toimii kuitenkin edelleen joten kuten. Joskus on vain puhdistettava sen silityspintaa teräsvillalla ja muilla kotikonsteilla.

Nyt kun tilaamani kirjat saapuvat, voinen katkaista kahleeni tähän vaaleanpunaiselta rakkaudelta tihkuvaan kirjakerhoon ja ryhtyä odottamaan seuraavaa mahdollisuutta.

Höyryrautamme nimittäin vetelee viimeisiä. Jokainen sellainen lähipiirissäni, joka paljastaa omistavansa kirjan, voi joutua häikäilemättömän jasenhankintamuilutuksen kohteeksi. Jahkaa markkinoille joku uusi kirjakerho tulee, jonka liittymislahjana on e-kirjojen lukulaite ja jäsenhankintakampanjan palkintona höyryrauta.