>Haavoittuva yhteiskunta

>

Maailmassa on menossa tällä hetkellä sosiologinen koe, joka kenties vähän meitä hämmentää, mutta joka jonkin ajan kuluttua varmaan askarruttaa enemmänkin. On hyvin luultavaa, että tätä tapahtumaa tullaan tutkimaan tulevaisuudessa mielenkiinnolla ja asiasta väännetään monenlaisia esityksiä.

On menossa luonnollinen koe. Tutkijoiden on helppo ryhtyä tutkimaan sitä, mikä vaikutus modernille maailmalle syntyy jonkin elintärkeän rakenteen romahdettua. Lentoliikenne näyttää viime päivien kokemusten mukaan olevan hyvin herkkä post-modernin maailman verisuoni, joka ei siedä juurikaan vakavia häiriöitä.

Entäpä, jos tilanne jää tällaiseksi vaikkapa 6 kuukaudeksi taikka vuodeksi, mitä sitten tapahtuu?

Turismista riippuvaiset kansantaloudet kokevat ennen näkemättömiä vaikeuksia. Monet Etelä-Euroopan EU- valtioista voisivat menettää hetkessä huomattavan osan BKT- muodostuksesta. Kreikalle asia voi merkitä ehkä eniten.

Matkustamisen suhteen olemme viikonloppuna pudonneet sadan vuoden takaiseen tilanteeseen. Ministerin on lähdettävä yrittämään Madridista kotiin junalla, bussilla tai laivalla. Eu- sukkulointi on muuttumassa mahdottomaksi.

Entäpä, jos tilanne jatkuu pitkään ?

Brysselissä edustajat asuisivat puolivuotta kerrallaan. Kirjeitä voisi sähköpostilla lähettää, mutta jos haluaisi tuttaville kotimaahan lähettää suklaata, sen paketin matka kestäisi viikon.

Saman tien loppuisi vaihto-opiskelu Uudessa Seelannissa ja golfin peluu Floridassa. Videoneuvotteluja voisi talouselämän tarpeisiin käydä, mutta henkilökohtaiset kontaktit olisivat harvassa ja harvinaisia. Kansanedustajat, Kimmo Kiljunen mukaan lukien, joutuisivat tulemaan toimeen ilman lentopisteitä.

Ilahduttavaa olisi myös se, että urheilukilpailujen vuoksi maailman ympäri rallaaminen vähenisi ja urheilijat joutuisivat kisaamaan lähinnä piirikunnallisissa kisoissa.

Jääkiekon MM-kisajoukkuekin voi ihan pian ryhtyä tilailemaan itselleen bussia ja varusterekkaa. Tai laivapaikkoja. Saksaan on melkoinen köröttely edessä ja bussissa voivat urheilijoiden herkät lihakset jumiutua. Ja siinä sitä olisi ollutkin miettimistä, jos tuo tulivuosi olisi purkautunut ennen Olympian kisoja . Vancouveriin olisi pitänyt lähteä laivalla ja hyvissä ajoin, ellei sitten joukkue olisi mieluummin istunut Siperian halki junavaunussa teetä ryystäen. Siinä sitä olisi otettu miehestä mittaa jo menomatkalla. Ja naisesta.

Tytär on edelleen Roomassa. Nuorelle ihmiselle muutama ylimääräinen matkapäivä on seikkailu, joka yllättäen tarjoutuu eteen. Kukaties hän sieltä ensi viikolla yrittää maitse seurueensa kanssa kohti räntäsateista Pohjolaa. Hän on hyvin vähän ennättänyt elämässään matkustella, joten hänelle tästä saattaa muodostua mielenkiintoinen kotimatka.

Äitini taas lähti 1939 erittäin poikkeuksellisissa olosuhteissa kohti länttä. Hänellä oli ikää 8 vuotta, mutta ei määränpäästä tietoa, vain ilmansuunnasta.