>TEKO ja sen salaisuudet

>

Kuten olette huomanneet, päivitykset ovat olleet viime päivinä vähän aneemisia ja poukkoilevia. Vaikka poliittiset toimijat ja erkkolainen media ovatkin tehneet kaikkensa, jotta kirjoittamisen aiheita olisi ollut, juttu ei vain ole luistanut.

No, tänään asiat vähän muuttuvat ja yritän saada puhtia taas näihin päreisiin. Tänään nimittäin pidin talven viimeiset luennot. Huomenna koettelen nuorisoa tentissä ja kyllä minä käyn ensi viikolla sen heille palauttamassa, mutta muuten sitten olen jälleen kerran puhunut sen mitä olen aikonutkin. Olen piiskannut heitä ylös tiedon rinteitä maanitellen, uhkaillen ja kiristäen.

Syyskuun puolessavälissä kaikki alkaa taas alusta. Mutta siihen asti lepuutan airojani, teen puhumattomia virkatöitä ja siivoan työpöytäni sedimenttejä. Joka kevät tuossa touhussa löytyy sangen runsaasti jälkiä opetustoiminnasta menneiltä vuosilta ja moni hukassa piileskellyt paperi näkee viimein päivänvalon. Usein esiin tulee jopa ammattikasvatushallituksen aikaisia papereita, joita Hakanimessä sijaitsevasta rumasta kerrostalosta maakuntiin innolla lähetettiin.

Tällä hetkellä kaipaan erityisesti nippua liikuntaseteleitä, joilla voisin maksaa tulevalla viikolla kuntosaliyrittäjän toimeenpaneman hieronnan. Kyseiset liikuntasetelit ovat olleet saantipäivästä asti hukassa, eivät kaukana, mutta selvästi hukassa, jossain 6 neliömetrin työhuoneessa.

Tällä hetkellä kaipaan myös inspehtuuria. Minun pitäisi rustata 8 sivua herkkää ja tarkkaa analyysiä Veikko Huovisen kirjasta. Riviväli ja kirjasinkoko on annettu Turun Yliopiston toimesta, joten ainoa minulle lankeava vapaus lienee kirjoitelman sisältö.

Ja edelleen, talven työrupeaman jälkeen olo tuntuu hyvin tyhjältä. Viisainta lienee viikonlopun aikana vetää pää täyteen. Jospa sitten ei enää tuntuisi tyhjältä. No, tässä on nyt vain kyse jälleen täyttymyksen ja saavutuksen pettymyksestä.

Jokainen meistä on lapsena odottanut joulua kuin kuuta nousemaan. Odotusajan päivät ovat täynnä iloa , jännitystä ja kutinaa. Kun jouluaatto sitten tuli, lahjoja saatiin ja syötiin hyvin, mieleen hiipi vähitellen apeus. Tässäkö kaikki nyt sitten olikin. Pitkä vuosi olisi odotettava taas seuraavaa kertaa.

Elämässä näyttäisikin olevan niin, että suunnittelu on kivaa, odottaminen jumalaista ja itse tapahtuma osittain jo rutiinia. Ohimennyt asia sitten on jo apeutta tuottava täyttymyksen sammuminen.

Parasta näyttäisikin olevan sellainen yllätyksellinen ja spontaani tapahtuma, joka syöksyy ilman varoitusta kimppuusi, vie sinut pyörteisiin ja piiskaa kohti riemun kukkuloita. Arvaamatta ja salakavalasti. Näyttäisi siltä, että sellaisesta voi nauttia jälkeenpäinkin pitempään ja objektiivisesti.

Niitäkin on tänään tapahtunutkin ihan omiksi tarpeiksi.

Tänään nimittäin sain avattua joitakin korppu-levykkeitä tietokoneella. Näillä levykkeillä on 1980-luvulla kirjoittamaani tekstiä TEKO- tekstinkäsittelyohjelman muodossa. Itse tekstit ovat 1970 luvun alun epätoivoista teiniangstia, jonka olen paperilapuilta tallentanut siis TEKO- ohjelmalla 1980 – luvulla siinä uskossa, että tietotekninen kehitys pysähtyy Mikro-Mikko 2 – tietokoneeseen ja CPMS – käyttöjärjestelmään. Nyt näyttää siltä, että ainakin osan teksteistä saan kaivettua selkokieliseen Bill-Gates – muotoon.

Lukijat voivat olla rauhallisella mielellä. En meinaa paljastaa tekstejä, ainakaan laajassa mitassa. Kuluneet neljäkymmentä vuotta ovat ajaneet tajunnanvirtatekniikalla luotujen tekstien ohi. Jos jotain säädyllistä ja kelvollista kevään ja kesän aikana ilmaantuu korppujen kätköistä, saatan tuoda näytteitä julki. Joka tapauksessa, on kummallisen kiinnostavaa päästä kurkkimaan kaikkea sitä, mitä päässäni pyöri tuona aikana. Olen unohtanut paljon asioita.

Jos nyt käy niin, että unohtaminen paljastuu siunaukselliseksi ja hyväksi asiaksi, keskeytän nämä henkisen minuuteni arkeologiset kaivaukset välittömästi ja palaan nykyhetkeen.

>Marionettinäytelmä

>

Viime päivien aikana tietoisuuteemme on yhä useammin iskostunut lause ” Poliisin haltuun joutuneiden sähköpostien perusteella….” Lähes yhtä usein toistuu lause ” Helsingin Sanomien haltuun saamien …..”

Noista kahdesta asiasta on kai vedettävä sellainen johtopäätös, että sähköisen viestinnän kyky pysyä lähettäjän ja vastaanottajan yksinomaisena tietona on vähäinen tai peräti olematon.

Jo viime vuonna kollega opasti minua eräässä arkaluontoisessa asiassa tästä mahdollisuudesta ja varoitti lähettämästä mitään asiaa koskevaa yksityiskohtaa sähköpostina taikka tekstiviestinä. Ennemmin taikka myöhemmin sellaiset tullaan näköjään kaivamaan esille, tavalla taikka toisella.

Menemättä yksityiskohtiin, minua edelleen hämmästyttää se, että Lex-Nokia – säädösten perusteella tässä maassa ei ole haettu vielä yhtään lupaa tietojen esiin kaivamiseen. Silti esimerkiksi erkkolainen media tuntuu olevan hyvin perillä poliisin esitutkintamateriaalista.

Näyttää myös siltä, että vähitellen alkaa syntymään jonkinlainen kuva niistä uhkakuvista, joiden perusteella pääministeri päätti vetäytyä päivänpolitiikasta.

Se sitä vastoin on vielä epäselvää, mitä nukketeatterin pitäjä Merisalo seuraavaksi tekee. Hän on veteraanipoliitikon veroisella taitavuudella nykinyt päivittäin naruista, paljastanut uuden tunkion kulmaa, peitellyt sen seuraavana päivänä ja taas kolmantena päivänä uhannut luoda umpeen koko tunkion.

Arvaan, että emme ole nähneet tässä nukketeatteriesityksessä vielä viimeistä noitanokinenää, ja että kasperia viedään vielä monta kertaa naruista kiskoen näyttämön laidasta laitaan.