>Kristillistä karnevaalia kaikille

>

Baijerilaisen abbedissa Valburgin mukaan ristittyä päivää kohti tässä mennään kovaa vauhtia. Jo 1300 vuotta kirkkofrökynän kunniaksi on riehuttu ja rellestetty. Viimeiset sata vuotta hommassa ovat olleet mukana työläiset ja opiskelijat.

En aio laittaa edelleenkään valkolakkia päähäni, mutta fuksivuoteni päättymisen kunniaksi voisin körnähdellä takapihalla työhaalareissa ja ulkoiluttaa lehtiharavaa työväenlauluja hoilaten. Kohta olen nimittäin jo toisen vuoden opiskelija.

En osaa työväenlauluista kuin ensimmäisiä säkeistöjä sieltä täältä. Niitä verisempiä. Vähän pidemmälle osaan hoilata Iso-Antin kuularuiskulaulua. Sitä, missä kuulat pisti piipussa klunk.

Liputuksen suhteen noudatamme vanhaa perinnettä ja olemme liputtamatta. Alkuviikosta oli veteraanipäivä ja silloin lippu jäi vahingossa koko yöksi salkoon. Tasataan nyt sitten vähän tämän viikon liputusmäärää ja ollaan liputtamatta. Myöskään ruotsalaisuuden päivänä residenssimme ei liputa. Sitä vastoin äitienpäivänä kylläkin. Isäinpäivänä emme taas liputa.

Tässä maassa ei onneksi ole vielä säädetty liputtamista pakolliseksi. Perustuslakikomitealla on nyt ollut viime aikoina tärkeämpää tekemistä.

Meillä ei juoda kuohuviiniäkään, eikä syödä nakkeja. Minä olen ajatellut laittaa lihapullia taikka lasagena. Kreikkalaisten tuhlareiden kunniaksi saatan sotkea salaatin Unionin korkeasti tukemista feta -juustosta ja oliiveista. Muutaman oliivin saatan syödä myös dry-martin aperitiivin kera.

Vappuna taidan syventyä sosiologian kirjaan. Se on riittävän punaista tekstiä siinä mielessä, että edes jotain vappuun perinteisesti kuuluvaa tulisi harrastettua.

Minulla on ollut pitkään sellainen harhaluulo, että sosiologia olisi arvovapaata tieteellistä tiedettä yhteiskunnan tilasta ja olemuksesta. Sivuaineopinnot ovat pudottaneet kalansuomut silmiltäni. Osa tenttikirjoita on sangen hupaisaa reliktiä 1970-luvulta. Kunhan olen 60 opintopistettä ko. aihetta lukenut, vaarana on se, että ensi vappuna hillun tuolla marssirivistön jatkona.

Karnevaalin odotusta kaikille kuitenkin tasapuolisesti.

>Kevät

>

Kevät saa ruohon kasvamaan. Paitsi tänään. Tänään sataa räntää ja lunta. Huhtikuussa semmoinen on normaalia ja todennäköistäkin. Ollessani valtion poikaleirillä 1975, lunta satoi vielä kesäkuun alussa. Se helpotti varusmiehen tuskaa jonkin verran, sillä myös siviilissä olleiden kavereiden päälle satoi lunta.

Toukokuun lopussakin sataa lunta usein, ainakin lakin päälle. Myöhemmin valkoinen väri sitten kellastuu ja kellastuu kellastumistaan. Huomenna ja ylihuomenna taas näemme niitä keltaisen eri sävyjä liikenteessä.

Minä en ole pitänyt ylioppilaslakkiani vuoden 1974 jälkeen. Ei huvita. Maaseudun oloissa siihen ei ollut sopivaa tilaisuutta ja kaupunkipaikoissa en enää ole opetellut siihen. Vappu on minulle melko yhdentekevä karnevaali, eikä se tuskin tänäkään vuonna muutu muuksi. Minua ei siis haittaa se, että nakit ja perunasalaatti ovat kadonneet kaupan hyllyiltä.

Vappuna ajettiin yleensä kotitilallani sontaa. Työväen ja herraskansan onneksi peltomme sijaitsivat kilomerien päässä vappukulkueesta, työväentalosta ja muista juhlapaikoista. Meillä tehtiin työnpäivänä työtä.

Illalla arvioitiin hartaasti televisiosta vappukulkueiden pituuksia. Mitä pitempi vappukulkue oli, sitä innokkaammin isäni kannusti ja myhäili television ääressä. Erityisen onnelliseksi hän tuli vappupuheista. Kun puhujat hehkuttivat vastakkainasettelua, huonoja työoloja ja riittämätöntä palkkaa, isäni oli hengessä mukana täysin rinnoin.

Hänen upea ja pettämätön logiikkansa perustui siihen, että mitä enemmän joukot mellastivat ja pullistelivat kulkueissaan, sitä enemmän yhteiskunnan niskoille syntyi työtaisteluja ja lakkoja. Sovitut palkankorotukset olivat taas usein ylisuuria ja kauhistuttavia, mikä taas piiskasi inflaation kiitolaukkaan.

Isäni piti inflaatiosta yli kaiken. Maatalousyrittäminen vaati suurien lainojen ottamista, lisämaan ostamista ja järeän konekaluston hankkimista. Kaiken tämän maksamiseen osallistui työväenaate voimakkaalla panoksella 1970- ja -80 luvuilla. Siksi isäni piti kovasti ennen muinoin vapusta ja vapun tunnelmasta, vaikka meillä ei koskaan simaa väkevämpää juotukaan.

Minä en pidä vapusta. Työväenliike on alamaissa, inflaatio lähes nolla ja omakotitalo maksettu. Olen maksanut sen tyystin itse matalan inflaation aikana, kovan reaalikoron vallitessa. Minä olen tuohtunut heikon työväenliikkeen tohinasta ja hössötyksestä. Mihin on kadonnut solidaarisuus ja työväen sekä pienviljelijäin ikiaikainen liitto ?

Minulle on käynyt niin kuin Hinnerjoen miehille 1972 autokaupoilla. Pojat lähtivät vapun aaton aattona ostamaa porukalla autoa Laitilasta. Pitkään tarjokkaita tutkittuaan pojat päättivät lopulta ostaa Vauxhal Viva- merkkisen kulkupelin.

Paluumatkalla auto teki tenät Silon- tienhaaran kohdalla. Sankka savu oli noussut konepellin alta ja englantilainen auto-ihme oli vaiennut lopullisesti. Auto oli hinattava Surumäen kyljessä olleelle autoromuttamolle.

Vielä nykyäänkin paikkakunnalla käytetään tapauksesta kansanperinteellisesti rikasta slogania:

Viva vapuksi, vappu vituiksi.

ps. Kuvaa voi klikata suuremmaksi

>Hauska leikki

>

Ajankohtainen kakkonen on tekemässä suuren palveluksen Suomen kansalle. He valikoivat uuden pääministerin maalle ilman helkkarinmoista puoluekokous – härdelliä. Yksi kerrallaan ehdokkaat saavat maistaa julkisuuden kuolonsyleilyä.

Eilen nimittäin musiikki äkkiä loppui ja yksi ehdokas jäi ilman tuolia. Ehdokas Kiviniemi yhdistettiin JAKK –rahaepäselvyyksiin siinä määrin tiiviisti, että uuden pääministerin pallille on enää kiipeämässä Mauri Pekkarinen tukka hulmuten ja sitten Paavo , ajatusten Kemijoki. Epäilemättä heistäkin löytyy vikaa ja pahoja tekoja. Kaunistosta en tiedä.

Maalaisliiton perillisiltä loppuvat ehdokkaat kohta. Luultavasti heidän säännöissään on jonkin sortin jälki- ilmoittautumismahdollisuus, jotta sopiva mustahevonen voidaan taluttaa areenalle.

Ehdotan puolueelle nyt sellaista taktiikkaa, että uudet ehdokkaat näiden poispudonneiden tilalle valittaisi vasta Lahdessa, saman päivän aamuna, jolloin itse valinta suoritetaan. Muussa tapauksessa media ehtii etsiä jonkin rötöstelyn ehdokkaiden taustoista ja tämä maa ei saa ikinä pääministeriä itselleen.

Jos keskustan kelvolliset ehdokkaat hupenevat tätä rataa, olisi ehkä syytä pitää ennenaikaiset vaalit. Tätä touhua ei nimittäin valkoihoinen enää selvin päin jaksa katsoa.

>Hyödyllinen niksi

>

Yksityisyritteliäisyyden kulmakivi lähestyi tänään talouttamme seireenihuudoin. Kauppaketju yritti saada minut vakuuttuneeksi siitä, että talouteen jostain ilmestynyttä etukorttia pitäisi ryhtyä ulkoiluttamaan ja tehdä edullisia ja tarpeettomia ostoksia kaupasta, jonka käytävillä iloisen ostajan kengät sanovat K..K..K…K.

Pirkka-lehden hyödykearvo on olematon, sillä sen paperilla ei voi sytyttää edes takkaa. Lehden viihdearvo on sitä vastoin suuri. Yleensä minä keskityn siinäkin niksi-osastoon. Milloin siellä tehdään sukkahousuista mopon ilmanpuhdistaja taikka push-up liivien kaarituista turvakaaret leikkiauton ohjaamoon. Milloin taas jotain muuta mukavaa.

Tänään joukossa oli hyvin mielenkiintoinen ja upea niksi, jota sopii näin kevään kynnyksellä kokeilla. Siellä neuvottiin nimittäin rakentamaan oma fakiiri-piikkimatto naulaamalla sopivalle alustalle olutpullonkorkkeja ylösalaisin, särmikäs reuna ylöspäin.

Nyt kun vappu on tulossa, ja jossain kaupoissa vielä pullokaljaakin saatavana, idea on erittäin ajankohtainen ja helposti toteutettavissa. Kun yksi korkki kattaa piikkimatossa noin 3 cm x 3 cm alan, kokonainen piikkimatto syntyy helposti noin 500 korkista.

Näppärä – Reino silpaisee helposti vielä ennen vappua tuommoisen määrä mitä tahansa kruunukorkillista juomaa. Sitten kun olo on urakan jälkeen vähän heiveröinen, voi levollisin mielin oikaista itsensä fakiirimatolle ja antaa kruunukorkkien helliä selkänahkaa oikein kunnolla.

Näin hankittuna fakiirimatto tulee maksamaan ottia tuota likipitäen tuon 500 euroa ja samaan hintaan saa vielä päänsäryn, jota voi ryhtyä parantelemaan.

Kun maton vaikutukset ovat epäilemättä voimakkaat, samaan syssyyn kannattaa askarrella heti toinen ja kolmas fakiirimatto kesää varten. Itse tehty matto on uniikki ja hieno lahja viemiseksi , sillä kesällä kumminkin on monen moista reissua ja vierailua ohjelmassa. Näin puuhastelemalla sitä ihmislapsi voittaa pitkän pennin.

Jos lahjan saaja on terve kuin pukki ja katsoo tulevansa ilman piikkiterapiaa toimeen, tästä lahjasta saa kätevä isäntä kalansuomustamisvälineitä koko loppuelämäkseen. Niitä ainakin aina kesämökeillä tarvitaan.

Vapaasti käyttöönne luovuttaa hän.

>Takla Makan ja vanhenevien miesten päivä

>

Aloitin päiväni lopettamalla kirjan. Juha Seppälän Takla Makan on vanhenevalle miehelle raakaa luettavaa. Kuoleman läheisyys singahtaa jokaiselta sivulta muodossa taikka toisessa. Näissä Seppälän kirjoissa ei ole tapana ollut sellaista seikkaa, että onnellinen loppu maalaisi lukijan sydämestä pois ahdistuksen ja kysymykset. Päinvastoin, kysymyksiä jäi paljon, ja teksti jäi mieleeni elämään oma elämäänsä. Seppälän kevein viivoin maalaama baari- miljöö on kummitellut päässäni ja jatkaa tietenkin työtään viikkoja ja kuukausia. Joudun varmasti vielä palaamaan tähän kirjaan, kunhan saan pääkoppani järjestykseen

Seuraavan Finlandia –ehdokaslistan kokoamisen voi minun puolestani aloittaa vaikka tästä kirjasta.

Koska sunnuntain ohjelmaan oli etukäteen sijoitettu hankalan ja kauhistuttavan esseen viimeistely, kaksi tenttikirjaa ja puutarhatyöt, tein kompromissin. Menin puutarhaan ja kun puutarhassa olin saanut aikaan paljon käden jälkiä, pakenin television ja Sabrinan ääreen. Elokuvan nimi on suomennettu vähän kornisti Kaunis Sabrina.

Vanheneva Linus , tuttavallisemmin Humphrey Bogart, lähti autonkuljettajan tyttären kanssa jälleen soitellen sotaan , koska pikkuveli oli sotkenut asiansa täydellisesti. Vanhenevan miehen varomaton tulen käsittely sai tälläkin kertaa sensuellin Sabrinan mielen sekaisin ja heti perään myös vanheneva Humphrey kehäkettu oli liekeissä.

Ehdoton kohokohta elokuvassa on se, kun hulttioveli makaa läpinäkyvästä muovista tehdyssä riippumatossa ja vanhempi veli pitää hänelle puhetta riippumaton läpi, jolloin kuva veljestä tuntuu muovin läpi vääristyvän valheelliseksi. Luulen Humphreyn jo siinä vaiheessa retkahtaneen ja lasketteli siinä veljelleen täyttä luikuria.

Päivästä jäi ikääntyneelle miehelle hyvä olo. Minäkin tulen varmuudella kuolemaan ja se prosessi tulee vaatimaan minulta suuria henkisiä ja ruumiillisia ponnisteluja. Kuolema on Takla Makan, suuri erämaa, josta kukaan ei pysty hengissä palamaan.

Toisaalta taas Humphrey näytti illan päätteeksi sen, että kunhan tarpeeksi ensin näyttelee vaikeasti pokattavaa, ennemmin taikka myöhemmin esiin astuu jostain 22 vuotias ranskaa puhuva säihkysilmä, joka viis veisaa ikäerosta. Myös Seppälän kirjassa sen ikäinen nuorinainen ryhtyy parkkeeraamaan baarissa maamittausinsinöörin pöytään. Ei sekään erämaa ollut siis aivan kuiva ja kukaton

Ensi viikko on kaiken tuon jälkeen taas toivoa täynnä.

>Ammattien kirjoa

>

Matti Vanhasen entinen bodyguard on nyt Merja Vanhasen bodyguard. Sillä tavoin pesän selvityksessä on nyt sitten omaisuutta peritty.

Uusi aviopari omaa hohdokkaat ammatit. Lentoemäntä matkustaa ja seurustelee hyväntuoksuisena ympäri maailmaa ja vetää lentoyhtiöiden mainoskuvissa perässään pientä lentolaukkua ja samalla puhuu hassuja ja kivoja asioita vieressä kävelevälle kreikkalaista patsasta muistuttavalle lentokapteenille. Molemmat nauravat pilke silmäkulmassa.

Henkivartija vartioi henkeä, mutta yleensä henkivartijan työnä on ammuskella päähenkilön henkeä uhkaavia roistoja, juoda illalla viskiä poikamiesasunnossaan ja miettiä omaa elämäänsä. Henkivartija pääsee joka paikkaan, paitsi päämiehensä kanssa vessaan. Henkivartija käy illalla ostamassa päähenkilölle tonic-vettä kioskilta, kun päähenkilö on päättänyt viettää GT- höyryisen yön. Henkivartija häätää liian innokkaat ihailijat pois ja toimii kivikasvoisena muurina päähenkilön ja todellisuuden välillä.

Henkivartija näkee ja kuulee kaiken, mutta ei asetu koskaan päämiestään vastaan, paitsi silloin kun päämiehen henki on löyhässä. Muuten henkivartija vartioi henkeä ja tottelee. Ruumiista tai vartaloa hän varjelee vain englanninkielisessä maailmassa. Suomeksi hän oikeastaan tuo turvaa.

Turvamies voi olla nainenkin. Varmasti naispresidentillä on naisturvamies, joka pistää kaikki lähelle yrittävät sönköttäjät solmuun jollakin salaisella Israelin armeijan erikoisjoukkojen opettamalla konstilla. Oikeastaan, naisturvamies on minusta jopa kiinnostavampi, upeampi ja seksistisempi ammatti kuin lentoemännän ammatti.

Olen sen verran elämässäni jo lentänyt, että olen havainnut lentoemännän ammatin aika arkiseksi tarjoilijan ja siivoojan kombinaatioksi, josta, ainakin lomalennoilla, puuttuu kaikki glamouri.

Henkivartijan ammatti sitä vastoin on raju ja täynnä actionia. Tässä pieni esimerkki ammatinjohtavan koulutuksen näyttökokeista itäisellä maalla

>Lähes täydellinen päivä

>

Tänään on nähty sitten sekin ihme, että Vasemmistoliiton puheenjohtaja on samaa mieltä Kokoomuksen kanssa. Muitakin epäpyhiä alliansseja on syntymässä kovaa vauhtia. Vihreät ovat samaa mieltä Kokoomuksen kanssa ja Sosialistit ovat samaa mieltä Perussuomalaisten kanssa.

Minä sain terijokelaiset listittyä. Kiinan kommunistien tekemä saha pärjäsi taistossa oivallisesti. Uskon niin, että kapitalistien kyhäämät olisivat olleet vihreitä kateudesta.

Minä sammuin ennen kuin saha. Täytyy myöntää, että metsätyöt ovat melkoista hyötyliikuntaa. Minulle tuli hirmuinen jano ja sitten hirmuinen nälkä. Siitä päätellen kalorioiden kulutus oli hirmuinen. Nyt minun kaikki lihakseni ovat kipeitä ja edelleen minulla on hirmuinen jano. Viimeksi mainittua vaivaa on tosin helppo lääkitä hiilihydraattipitoisella viljajuomalla.

Risusavotan tiimellyksessä törmäsin tuttuun kesäasukkaaseen. Siili oli herännyt talviuniltaan. Takapihalle kantamani risut näyttävät olevan sille mieluisa piilopaikka, jonka kätköistä on mukava illan hämyssä kömpiä esille.

Juteltiin siinä tovin. Lupasin omenoita ja makkaranpalasia myöhemmin illalla. Siili ei laittanut ajatustani vastaan yhtään.

Tuli hyvä mieli. Metsätöitä koko iltapäivä, eikä verinaarmua ruumiiseen. Sosialistit menivät munaamaan itsensä kunnolla ja sitten vielä luontokappaleen kohtaaminen takapihalla kaiken kruunuksi. Täydellinen päivä.

Ja terijokelaisilta 80 % pituudesta pois. Voiko ihminen enempää päivältään vaatia.

>Kuolema terijokelaisille

>

Keskustan tupaillassa on kääretorttu mennyt muutamalla osallistujalla väärään kurkkuun. Vähän paljon on kuulemma hutkittu, mutta paljon vähemmän tutkittu. Siannahkaiset voittajat ovat olleet helpottuneita ja punaposkiset hutkijat tuohtuneita.

Uudistan vanhan neuvon puoluejohdolle. Kannattaisi vetää perseet olalle ja laittaa iso remmi päälle. Tässä on nyt menossa kuitenkin kaikki päin helvettiä, joten miksi siitä ei sitten nauttisi.

Jos elämäntapa tuntuu vieraalta, niin kannattaisi ottaa mallia Jari Tervon Koljatti kirjasta. Muutenkin näyttää siltä, että puoluejohto jo nyt tekee satiiria satiirista. Edes Tervo kaikki – osaavuudessaan ei osannut varmaan aavistaa, että lähes käsikirjoituksen mukaan tässä korttitalo nyt on sortumassa.

Pääministeri ja Korhonen eivät tajua sitä, että tässä ei nyt puolueelle mitenkään käy. Näitä perhanan kepulaisia riittää jokaisessa rivarissa ja kerrostalossa pilvin pimein. Jokaisen seinän takana saattaa lymyillä salaa Kepua äänestävä kansalainen, josta ei tätä mieltymystä saa kitkettyä millään pois. Kaikilla niillä on juuret maalla ja jalat edelleen savessa polvia myöden. Kaikilla niillä on jossain 20 hehtaaria rakasta kotimetsää ja valokuvaalbumi täynnä traktorin kuvia.

Tässä tulee nyt käymään hassusti Vanhaselle ja kumppaneille. Se heitä taitaa säikyttää. Vallan menettäminen on pirullista ja harmittavaa.

Puheenjohtajan adjutantti Heinäluoma on avaamassa sosialistien populistista vaalikampanjaa. Hänen mielestään Astrid Thors ja muut hallituksen ministerit ovat tarpeettoman auliisti edistäneet työperäistä maahanmuuttoa. SDP haluaa nyt panna suitset tälle asialle. SDP ilmeisesti haluaa tänne tulevaisuudessa vain niitä maahanmuuttajia, jotka eivät työtä tee, vaan vastaanottokeskusten internet-huoneissa tappelevat puukoin nettivuoroista. Loistavaa…

Työtätekevien kansalaisten iloksi ilmoitan lopuksi tältä paikalta juhlauutisen. Globalisaation pyörteissä minäkin riemastuin eilen ja ostin uuden moottorisahan. Tontin edustalla olevat terijoensalavat ovat nimittäin talven aikana lohkeilleet ja repeilleet rumaan kuntoon. Meinaan hamlata ne. Jos termi on outo, kannattaa tutkia ruotsalaisia puutarhasivustoja.

Kuolema tulee siis terijokelaisille iltapäivällä. Hieno poliittinen lause, eikö totta.

Uusi moottorisahani on kiinalainen ” Top Forest”. Kauppias pyysi siitä 50 euroa ja minä maksoin kiltisti. Illalla kokeilin ostostani, ja totesin, että saha soi ja ulisee jätkän humppaa mukisematta ihan eurooppalaisten kaimojensa tyyliin. Mietin vähän itsekseni sitä, että paljonko saha on tullut maksamaan tuotantolinjan lopussa Kiinassa ja että paljonko sahan kokoonpanossa mukana olleet ihmiset ovat saaneet siitä hommasta palkkaa.

No, niin kauan kuin tämä saha toimii, kannatan globalisaatiota. Se taitaa kylläkin tuhota Euroopasta kaiken teollisen työn vähitellen, mutta onko juuri minun pakko pitää tätä systeemiä yllä maksamalla moottorisahasta 350 euroa.

Jos globalisaatio etenee samalla vauhdilla kuin suomalaisten poliittisten puolueiden sekaannus, taidan seuraavissa vaaleissa äänestää Kuomingtang– puoluetta. Sen ohjelmasta en tiedä mitään, mutta tuo sanayhdistelmä on lapsuudesta jäänyt mieleen radion lähetyksistä. Se soi korvassa mukavasti. Minulla on asiasat lämpimiä muistoja ja minulle tulee hyvä olo. Ne riittänevät näissä olosuhteissa äänestyskäyttäytymisen perusteeksi.

>Tottelevaisuutta vai uteliaisuutta ?

>

Ajattelin kirjoittaa tänään vihreiden energiasekoilusta ja politiikan tekemisestä. Tuntui vielä aamulla 5.30 hyvältä idealta. Sitten luin Eija-Riitta Korholan kirjoituksia hänen nettisivultaan ja ryhdyin epäröimään. Minulle tuli mieleeni, että minun täytyykin ehkä kirjoittaa jostain tavallisesta asiasta.

Niinpä kirjoitan tänään Rotta-agilitystä. Kysymys ei ole mistään vankilaympäristössä käytävästä roolipelitouhusta, vaan todellisesta, joka tytön ja pojan mukavasta ja kivasta harrastuksesta. Viikonloppuna Helsingin messukeskuksessa järjestettävässä PetExpossa on nimittäin tarjolla jyrsijöiden taitolajeja.

Nuorison harrastuksiin kuului jo iloisella 60-luvulla elättien ottaminen. Kun villin luontokappaleen sai totutettua itseensä niin, että se ei enää karannut vapaaseen luontoon, ihmislapsi tunsi elävänsä. Minulla on ollut vain kilpikonna ja koira. Villieläimen kesyttämiseen minulla ei ole ollut koskaan kärsivällisyyttä, eikä haluakaan. Kilpikonnan kanssa operointi oli lisäksi siitä helppoa, että se ei kovin kauas karannut, vaikka olisikin ehkä kaipaillut kotilampeensa Kreikkaan.

Myöhemmin sitten tapasin hirviporukassa Paavon. Hän oli varis, jonka isäntä oli jahtikaverini Sauli. Paavo lenteli lajitovereidensa kanssa kylän tunkioilla ja muilla ravintopaikoilla päivät pitkät, mutta aina huudettaessa erkaantui parvestaan, syöksyi alas Saulin olkapäälle ja kun aikansa oli seurustellut ja havainnut isäntänsä makkarattomaksi, Paavo lensi taas omiensa luokse.

Minä mietin sitä kovasti, mitä Paavo kertoi lajitovereilleen meistä ihmisistä. Variksillahan varmasti on kieli kommunikointia ja mielipiteenvaihtoa varten. Isossa parvessa , ainakin äänistä päätellen, vaihdetaan kovasti mielipiteitä asiasta kuin asiasta. Varmasti moni varis kyselee tarkasti Paavolta meidän asioistamme ja tavoistamme.

Olikohan Paavolla relativistinen kulttuurinäkemys ? Ainakin hän repi parkkipaikalla rauhattoman oloisena ja aggressiivisena autojen tuulilasinpyyhkimien sulkia. Musta , edestakaisin liikkuva kuminen sulka, on varmaan reflektoitunut Paavon ajatuksissa sulaksi, jonkin tuntemattoman lintulajin etenemisvälineeksi, joka sulka on sitten yksilön siivestä nyhdetty ihmisen apuvälineeksi. Paavo ymmärsi hyvin kielemme alkeellisimmat ilmaisut. Mitähän asiasta sanoisi Levi- Strauss ?

En taida liittyä vielä nyt kuitenkaan Kesiksen, eli SKEY:n jäseneksi.

>Maalintekijän kuolema

>

Jääkiekko tuntemukseni rajoittuu kovin vähäisiin muistoihin. Menetin kiinnostukseni lajiin siinä vaiheessa kun Matti ”Mölli” Keinonen meni alushousumainoksiin ja ryhtyi mainostamaan tupla- sepaluksisia kalsareita.

Vähän sen jälkeen HIFK vei Esa Isaksonin Raumalta omiin riveihinsä ja kun tämä sitten olisi halunnut palata takaisin Lukkoon kauden jälkeen, helsinkiläiset olivat kopioineet jostain kanadalaisesta oppikirjasta käsitteen karanteeni ja sulkeneet Isaksonin pelikelvottomaksi pitkäksi aikaa.

Seuraavissa kohtaamisissa tietenkin pelattiin kiekkoa siihen malliin, että Tapparan Tuukka Mäntyläkin olisi vihreä kateudesta.

Mutta minun piti puhua uudesta sanasta. Erkkolaisen sivuilla nimittäin puhuttiin äsken siitä, että SM- liigan mestaruuspeli on tänään Hämeenlinnassa alkanut ”Hörpyllä”. Ajattelin ensin, että joku on ottanut katsomossa omasta pullosta huutoa vahvistavaa lientä, jotta pitkin Hämeen härkätietä tulleet vastustajat voitaisi huudolla ja räyhällä sotkea suohon.

”Hörppy” tarkoittaakin sitä, että maalivahti päästää helpon laukauksen sisään. Minun aikanani huudettiin ensin miestä pois kentältä, sillä siellä on peli. Jos maalivahti ei tästä ottanut nokkiinsa, huudettiin että ” IMURI ! !”

Mutta nyt minä tiedän tosiaan taas uuden sanan.

Barthesin ja Kristevan tavoin voinkin nyt ryhtyä saivartelemaan siitä, onko jääkiekko-ottelussa tehty maali ollenkaan todellinen maali, vai syntyykö se vasta sitten, kun katsoja sen silmillään näkee ja kokee sisimmässään ja tunteittensa avulla prosessoi. Eikö olekin niin, että kuolleesta aineesta tehty kuminen esine siinä vain lentää läpi oluenhuuruisen väliaineen pisteestä A pisteeseen B, menettäen lopulta liike-energiansa.

Eikö olekin niin, että Uuno Kailaan runon tavoin vasta ihmisen sisimmässä tapahtunut kumilaatan lennon analysointi ja tapahtumalle tarinan keksiminen sekunnin sadasosassa lopulta loihtii eteen maalin, tai tässä tapauksessa ”hörpyn”.

Mitään ”hörppyä” ei ole olemassakaan. Laukauksen tekijä on kuollut laukaushetken jälkeen ja maalivahti häipyy jonnekin muistojen hämärään. On vain katsojan tulkinta, tässä ja nyt. Koko peliä lopulta pelaa vain katsoja omine tulkintoineen.

Sanoi illan urheiluruutu sitten mitä tahansa. Maalintekijä on kuollut. Eläköön Maali !!!

Tervetuloa lukijaksi Timbe.