>Kirjeen sulle kirjoitin…..

by Michael Tillman

>

Itella on jämäköitymässä ja muotoilee toimintaansa uudelleen. Nyt on kokeilussa sellainen viestin välittämismuoto, jossa Itella avaa ihmisen kirjeen jo orwellmaisessa suljetussa avauskeskuksessa ja skannaa sitten sen avatun viestin ja lähettää asiakkaalle tämän sähköpostiin.

Tätä skannattujen viestien vastaanottoa varten kokeiluun osallistuneille on annettu tietokoneet ja tietoliikenneyhteydet.

Hieno kokeilu. Minullekin myös uusi läppäri ja tuhdimpi valokaapeli heti nyt tänne ja sassiin. Skannaamisesta viis väliä. Minä voin lukea omat postini kyllä itse sähköisessä muodossa. Käsin kirjoitettua kirjettä en ole saanut 10 vuoteen keneltäkään. Mainosposteja ei minulle tarvitsisi skannata ollenkaan. Sähköisen laskun osaan itsekin tilata itselleni.

Joulun aikana sitä Itellan tontuilla riittäisi puuhaa, kun joka osoitteeseen pitäisi skannata kymmeniä postikortteja.

Kokeilu kuulostaa sen kaltaiselta, että ei kannattaisi nyt kovin laajana sitä toteuttaa. Ratkaisematta on esimerkiksi se, miten Itella skannaa henkilökohtaisten kirjeiden sisältämät hiuskiehkurat, kiiltokuvat, tarrat, sormukset, olutpullon alustat, naisille tuotelahjoina tulevat kuukautissiteet ja Kawasakin etuiskunvaimentajien stefat. Kun nuo asiat ratkaisette, nobelin palkinto on Itellan. Kannattaa lähteä aika varovaisesti kokeilussa liikkeelle. Sillä muodon on sitten helpompi vetäytyä hissukseen taas perinteisen logistiikan pariin. Erityisesti asiamiespostien toimivuuteen Itella voisi kiinnittää enemmän huomiota.

Omassa postissani postin tiski on rakennettu kassajonon päätteeksi. Postin asiakas joutuu taistelemaan elintilasta kymmenen ostoskärryn ruuhkassa terävien ja tomerien eläkeläisrouvien joukossa. Usein käy niin, että eläkeläisrouva on Pirkka-lehdestä saksinut jonkun alennuskupongin, jonka käyttökelpoisuus on loppunut jo aikaa sitten. Postin asiakas joutuu taistelemaan myyjättären mielenkiinnosta, rykimään, näyttelemään kiireistä, kommentoimaan ehkä väliin keskustelua, jotta lopulta saisi jonkun huomaaman itsensä.

Kun yhdelläkään kassalinjalla ei ole enää yhtään asiakasta, postin asiakasta tullaan palvelemaan. Happamesti ja mulkoillen.

Minä olenkin ryhtynyt asioimaan postiasioissa paikallisessa kirjakaupassa. Siellä on hyvä valikoima postimerkkejä ja kirjekuoria. Lisäksi em. syistä kirjakauppa on hankkinut itselleen pienen kirjepuntarin, joten jos sisältö on mukana jo kirjakaupassa, saatamme yhdessä kauppiasrouvan kanssa punnita koko sortimentin ja hän myy minulle tarpeellisen määrän postimerkkejä, jotka omakätisesti liimaan lähetyksen pintaan.

Sitten menen ko. asiamiespostiin voittajan elkein, hymyilen mummoille ja myyjättärille kuin Mr. Bean sarjassa ” Nolojen tilanteiden mies” , ja tipautan aatelismaisen ylväästi, härskisti etuillen, ja jakoavainmaisesti hymyillen lähetykseni postin huojuvassa pahviseinässä olevan luukun kautta jonnekin koneiston rattaisiin.

Tällaiseen tilanteeseen sopii hyvin todeta, että lähettäjä on ainakin yhtä tyytyväinen kuin vastaanottaja.